TODAY YOU MEET TRAINER FROM HELL...

Abryary

Abryary huokaisi ja katsahti sadepisaroiden taidokasta tanssia pilvien päältä maan läheisyyteen. Tyttö hihkaisi itsekseen ja kallisti päätään, sulkien silmänsä. Ainoina ääninä olivat kauempana lintujen pyrähtelyt ja tässä lähellä vesipisaroiden pieni pimputus maata vasten. Rya avasi silmät ja tuijotti taivaalle. Tummat pilvet olivat muuttuneet vaaleimmiksi ja koko taivaskin näytti kirkastuvan. Tyttö nousi seisomaan ja astui ulos. Pienet tihkusateen pisarat vain tipahtelivat tuon päälle. Kuitenkin sade loppui pian ja aurinko näytti tulevan kauempaa esiin. Abryary pyörähti ja hymyili hellästi. Ajatukset olivat taas hakeutuneet pois ja aivot täyttyivät tyhjällä mielellä. Rya pysähtyi ja käänsi sitten katseensa Alleniin. ’Hmm..’ Mietti tämä vakavoituen. Linnun laulu palasi kauemmas ja se lähentyi. Nopeasti lensivät pikkuruiset pulut näiden yli, lauleskellen.

Allen istui hiljaa silmät kiinni hänen hengityksensä oli melkein nolla tilassa kun hän etsi uutta luonnoilmiötä, joka saattaisi tulla tälläisellä sateella esiin. Hän oli todella tarkka siitä millaisia voimia löysi. Hän tarvitsi uudenlaisia asioita pitääkseen vanhat yllä. Hän ei kuitenkaan havainnut mitään uutta jonka voisi opetella. Se oli hieman harmittavaa, koska tälläisiä tilaisuuksia ei ollut montaa maailmassa. Allen huomasi sateen loppuneen tutkiessaan maastoa ja lopetti etsintänsä, koska olisi löytänyt uudet asiat tässä ajassa. Hän nousi pystyyn ja laski seinät alas palauttaen normaalin hengitys tahtinsa. Hän huomasi auringon jonka edestä pilvet alkoivat väistää ja veti hieman vettä pois jalkojensa alta ettei kastuisi. Hän ei oikein pitänyt kastumisesta. Hän oikeastaan vihasi sitä kun ei voinut kontroloida koko ajan kaikkea voimillaan. Hänen suurin heikkoutensa oli kuitenkin Kristian, joka kumosi kaikkien muiden voimat ilman mitään turhaa tarvetta. Hän ei voinut karkottaa tuota näillä voimilla, mutta kuka tahansa muu voisi.

Abryary

Abryary seurasi hiljaa kuin hiiri, toisen rauhallista keskittymistä. Pian Allen nousi kuitenkin ja laski maasta tehdyt seinät alas. Tyttö huokaisi hiljaa ja käännähti tuijottamaan metsää, joka oli kuin puhdistettu kaikesta pahasta. Kaikki tuoksui niin vehreältä ja raikkaalta. Aivan kuten pitikin. Abryary hengitti tasaisesti ja rupesi miettimään, miten kauan Allen oli joutunut omia taitojaan hiomaan ja vaikka mitä. Tyttö tuhahti itsekseen ja sulki silmänsä, heiluen kevyesti pienen tuulenvireen laukatessa ympärillä. Pian tämä kuitenkin kääntyi katsomaan poikaa ja kallisti hieman päätään.
”Mitäs nyt?” Abryary kysyi hiljaisella äänellä, avaten silmänsä ja kohdistaen katseensa tuohon ”päivänsä säteeseen”.

Allen oli hieman hätkähtänyt kysymyksestä ja virnisti "mietin vain ketä pahiksista olisi vaikein tappaa." Hän vastasi ja katsoi tyttöä. "äläkä esitä mitään tappamisen vastaista. demonit saavat voimaa vihastaan ja koston halustaan jos haluaa voittaa on voitettava ne ja jos voittaa ne tappaa demonin. Demonin vangitseminen on vaikeampaa ja maksaa sinulle melkein varmasti henkesi. Pidä vain huoli että et kerää vihaa etkä koston himoa kun kuolet niin et tule koskaan tappolistalle." Hän totesi. "sinulla kävi perkeleen huono säkä oikeastaan kun osuit minun oppilaakseni, koska minä en todellakaan päästä kokeeseen helposti ja sinun tapauksesasi on pakko repiä vielä kovempaa kun et ole koskaan taistellut kunnolla." hän totesi. "ja toisaalta minä taas olen korkeinta luokkaa rankingeissa niin meidän tehtävämme on paljon haasteellisempia kuin muiden. Me emme vain tapa me vastaamme neuvotteluista ja muista. Meidän on osattava pysyä rauhallisena vaikka edessä olisi demoni, joka aikoo tappaa meidät. Meidän on koitettava silti edes puhua sille tuhota sen viha. Kun minä ammun panokseni ammun sen, joko siksi että toinen on liian turmeltunut tai että toinen ei tuhoa vihaansa vaan aloittaa hyökkäyksensä." Hän totesi. Hän koitti upottaa tuon tytön päähän tärkeitä asioita ennen kuin he saisivat tehtäviä. Tytön oli osattava arvioida demoneiden turmeltuneisuus ja etsiä oikeat sanat. Hän saattoi olla vain ohjaajana. Jos tyttö kuolisi vihassa tai koston himossa tämä syntyisi demonina ja olisi vaarallinen vastustaja. Hänen tehtävänsä oli ohjata tyttö rauhan polulle ja pitää tämä kylmänä. Jos oli oman vihansa turmeleva ei ollut yhtään demonia parempi ja tässä työssä se oli yleistä että alkoi katkeroitua.

Abryary

”Jooh.” Huokaisi Rya hiljaisesti ja pyöräytti silmiään.
”Tosi huono tuuri kävi niin varmaan joo..” Mumisi Abryary hiljaa ja lipaisi huuliaan, painaen silmänsä kiinni ja hymyillen itsekseen. Pian tämä naurahti hiljaisesti, mutta kuunteli kuitenkin mitä Allenilla oli sanottavaa. Sillä kaikki mitä tuo puhui, oli varmaankin asiaa. Aina jokaisen pisteen kohdalla nyökkäsi tyttö ymmärtäväisesti. Kun hiljaisuus taas koitti, avasi Abryary silmänsä ja katsoi Allenia. ”Ai että minun täytyy olla jonkinlaisella ’rauhan polulla’, että minusta EI tulisi demonia? Okei..” Sanoi tämä ja hymähti itsekseen. Hetken aikaa Abryary käänteli katsettaan ja tuijotteli ympäristöään ja siirteli jalkojaan paikoillaan, kunnes kysyi:” Eli.. Eli.. Mitäs me sitten nyt tehdään?” Sanoi Abryary, ennen kuin hiljaisuus tuppasi tulemaan jälleen. Hiljaisuus oli kiusallista.

"älä koita vähätellä sitä sinulla olisi oikeasti paljon hauskempaa muiden kanssa." Allen totesi ja nauroi vähän.
Allen oli hieman pihalla. "Älä murehdi tuosta ennen kuin olet kuolemaisillasi muistat vain kuolla iloisena ja onnellisena niin siinä kaikki." Hän totesi ja virnisti ja otti tavaransa heitti takkinsa niskaan "Sinusta en tiedä mutta minun on mentävä nyt nukkumaan pitää herätä huomenna aikaisin." hän totesi ja virnisti lähtien kävelemään. Hänellä oli huomenna tehtävä ja tarvitsi lisää voimiaan ennen sitä. Hänen kehonsa oli jo nyt yli rasittunut. Hänen oli vaikea kävelläkkin saati sitten istua täällä ja keskustella selkeästi. Kun hän pääsisi sohvalle hän voisi kaatua ja nukahtaa ja nukkua huomiseen.

/kiitos pelistä//