TODAY YOU MEET TRAINER FROM HELL...

Tyttö inahti hiljaisesti, kun huomasi toisen nousevan järjestä ja ampui tämän taakse. Abryary ei ollut koskaan arvannut joutumasta tähän. Nopeasti tuon kiukku yltyi, ja itku madaltui hiljakseen ja katosi pian pois tuon ajatuksista.
” Olisi vain pitänyt ottaa sitä leipää ! ” Huudahti tuo, kunnes tunsi iskun ja oli pian makaamassa maassa, selällään – odottamassa jotain pelastamaan, mutta nyt kukaan ei tulisi. Nopealla liikkeellä tuo käännähti ympäri ja sai potkaistua monsteria. Tuo ei tiennyt kuinka kauas monsteri lennähti, mutta ei ainakaan se sattunut sitä. Tyttö ei tiennyt että niitä oli kaksi, joten ihmetteli Allenin sanoja. ” Ne saalistavat äänen mukaan.. ” Abryary käännähti piruetilla ja hiljentyi niin hiljaiseksi kuin vain pystyi. Ääniä ei kuulunut, mutta tyttö tunsi itsensä erityisen idiootiksi juuri nyt. Abryaryn suusta kuului pieni inahdus, jonka jälleen pari puuta suhahti tuon ympärille ja tyttö pamahti maahan mahalteen. Monsteri otti tuon jalasta kiinni, joka sai Ryan kirkaisemaan kovaäänisesti. Lähimmät linnut lähtivät lentoon, pitäen suhisevaa ääntä. Monsterin raahaus loppui, mutta alkoi pian uudelleen. Abryary riuhtoi toisen jalkansa irti ja kääntyi maahan selälleen, yrittäen potkia lujalla voimalla monsteria naamaan. Hirviö tuntui karjaisevan ja lentäen taaksepäin, joka antoi tytölle aikaa nousta seisomaan.

Abryary käänsi nopeasti katseensa Alleniin, joka oli tajuttomana puuta vasten. Tyttöä suututti monsterit, jotka olivat ehkä pilanneet koko päivän. Tosin Rya ei osannut ajatella mitään, se vain nousi ylös ja hiljentyi täysin. Tuo kuuli monstereiden hiljaisen ja rähisevän äänen. Tytölle tuli mieleen ase, jota Allen oli itse käyttänyt. Hiljaisesti balettiaskeleilla loikkien Abryary oli päässyt Allenin viereen ja katsoi tätä, kääntäen sitten katseensa pois. Monsterien rähisevät äänet häiritsivät hieman Abryaryn keskittymiskykyä. Tuota alkoi raivostuttaa ja samassa tyttö sai käteensä aseen, jossa ei paljoa panoksia ollut enää jäljellä. Murahtaen Abryary käännähti kohti rähinä-ääniä ja samassa kuului pari pamausta. Enää ei kuulunut rähinää, paitsi pientä ääntä. Toinen oli poissa pelistä, mutta enää oli tuo toinen olemassa. Monsteria ei kuulunut, mutta tyttö tunsi pian pistävää kipua selässään, jonka seurauksena tuo lensi järven rannan kiville. Käsiä särki, jalat olivat aivan puutuneet mutta vain yksi sai tuon jatkamaan. Abryary nousi seisomaan, vaikka ei nähnytkään monsteria, yritti tuo kuitenkin etsiä sitä, mutta turhaan. Pian Rya lennähti veteen ja upposi pinnan alle. Tyttö nousi pinnalle ja haukkoi henkeään, mutta molskahdus kuului kauempaa ja pian Abryary katosi uppeluksiin, hirviön vetämänä. Taistelua käytiin veden alla. Abryarylta alkoi loppua happi, mutta tuo huomasi pohjassa olevat lujat ja kestävät heinät. Tyttö nappasi niistä kiinni ja sitoi ne monsterin kaulaan. Hirviö ei päässyt irti vaan räpiköi minkä pystyi, kunnes pysähtyi.

Abryary ui pintaan ja ryömi rannalle, haukkoen henkeään. Tuo oli aivan märkä ja varma siitä, että monsteri tulisi nyt tappamaan tuon. Mutta Abryary olikin väärässä. Hirviö oli hukkunut. Rya oli saanut vammoja, mutta ei välittänyt niistä. Tyttö nousi hoiperrellen seisomaan ja haahuili Allenin viereen, puulle, jonka jälkeen tuo rojahti polvilleen toisen viereen, huohottaen.

// huhhuh o__o;; anteeksi kökkö.//

Allen heräsi hitaasti kärsien päänsärystä aika suurestakin ja katsoi tyttöä joka oli polvillaan hänen vieressään. Hän huomasi että hänen pyssynsä oli poissa "missä minun aseeni on?" hän kysyi ja katsoi tyttöä ottaen toisen pistoolin ja ladaten sen. "Missä se on?" hän kysyi melkein paniikissa nämä olivat hänen rakkaimmat lahjansa joten hänen oli pakko saada tietää missä se oli. Hän nousi pystyyn ja nilkutti etsien järvestä missä se ei ollut. "tapoit siis ne molemmat" hän totesi ja virnisti poimien aseensa maasta ladaten senkin ja laittaen takaisin omaan osastoonsa. Tämän kaiken jälkeen hän siirsi kätensä jalkansa päälle ja siihen tuli uusi liha päälle hän teki saman rinnallensa. Hänen magiansa mahdollisti tämän vaikka nyt hänellä ei ollut kummassakaan jalassa karvoja joita käyttää maagisiin iskuihin. Hän katsoi naista ja virnisti "hyvin se onnistui vaikka emme vieläkään saaneet mitään kykyä esiin." hän totesi ja hymyili hän oli nyt rauhoittunut kun sai pyssynsä takaisin.

Abryary

Abryary säikähti hieman toisen reaktiota ja ihmetteli toisen ensimmäistä lausetta, joka koski asetta. Tyttö ei vastannut, vaan nousi seisomaan, huomaten toisen nilkuttavan järveen katsomaan. Abryarya ei huvittanut puhua. Tuo oli ollut mykkänä jo kauan, mutta ei tiennyt miten tuo voisi suhtautua. Kuullessaan toisen hieman virnistävämmän äänensävyn, koskien tappamista ja hirviöitä, tyttö onnistui vain nyökkäämään ja kääntämään katseensa pois. Tuo tuo tuijotti vain metsään ja huokaisi sitten syvään, seisoen hiljaa paikoillaan. ’Onneksi ’ Abryary ajatteli äskeisen perään ja kääntyi ääntä kohti. Rya tuhahti itsekseen ja kääntyi katsomaan toista.
”No hauska kuulla ” Tuntui tyttö murahtavan. Abryary käänsi katsettaan poispäin, huokaisten hiljaisesti ja mietti sitten kaikenlaista. Mitä jos tuo olisikin hävinnyt oudoille hirviöille, Abryary makaisi nyt kuolleena maassa, olisivatkohan hirviöt tappaneet myös Allenin, jos tuo ei olisi onnistunut? Abryary onnistui ajattelemaan vain lauseita, alkaen mitä jos. Tyttö kuitenkin huokaisi ja istahti maahan, yrittäen unohtaa äskeistä.

"Jos ajattelet mitä jos voin vastata jos olisit menettänyt tajusi ne olisivat jättäneet sinut rauhaan koska et päästäisi ääntä ja jos olisit ihan hiljaa ne olisivat jättäneet sinut rauhaan jos olisit kiljunut ne olisivat tappaneet sinut minulle ei olisi käynyt mitään." hän totesi ja otti taas leivän esiin "otatko nyt ruokaa?" hän kysyi ja katsoi tyttöä "ja nyt sinun on parempi vain unohtaa tuo ja etsiä keinoja tulla vahvemmaksi niin et joudu miettimään mitä jos koska se ei koskaan tapahdu kun olet tarpeeksi vahva ja kuolemakin pitää hyväksyä se on suurin osa elämäämme" Allen totesi ja otti leivästä taas palasen ruveten tekemään siitä mieluisan.

Abryary

Tyttö hätkähti, kun kuuli toisen miltei lukevan ajatukset. ” No jaa, jos niin olisi käynyt – olisin varmaan kiljunut itseni hengiltä, ennen kuin ne olisivat kerenneet edes koskea minuun. ” Sanoi Abryary hieman rauhoittuneesti ja sulki sitten silmänsä ja kuunteli, mitä tuuli kertoi laukatessaan. Kuullessaan Allenin kysyvän tahtoiko tyttö nyt ottaa ruokaa, tuo huokaisi miltei alistuvaan sävyyn ja nyökkäsi. Tyttö tuhahti ja asteli ruokakorin luo ja nappasi leivästä palan. Leipä ei ollut niin kovaa, eikä kovin pehmeätäkään, mutta Abryary ei laittanut leipään mitään – vaan otti askelia kauemmas ja istahti aikaisemman puun juureen. Rya otti leivänpalan suuhunsa ja istahti kunnolla, nojaten puuhun. Tyttö suoristi pillifarkkujaan ja otti sitten leivän suustaan, purren siitä palan. Abryary huokaisi ja sulki sitten silmänsä.

Allen söi leivän ja asteli veden ääreen "rauhoitu ja annan ajatustesi virrata" hän totesi ja käveli veden päällä hiljaa keskelle järveä ja istui alas hänen magiansa oli nyt todella vahvoilla joten hän pystyi kävelemään täälläkin vetten päällä hän saisi tästä suurimman kantomatkan ja huomaisi pienenkin liikkeen koko metsän alueella. Hänen nopeutensa oli ehkä huippu hyvä mutta magialla hän voisi vaikka siirtyä ilman mukana sellaiseen paikkaan kun halusi. Hän ei tarvinnut omaa voimaansa niin kauan kun veden pinta jännitys pysyisi hän oli vahvistanut sitä magiallaan ja näin siinä pystyi seisomaan tai istumaan niin kuin hän nyt teki. Tämä oli magian kontrolli harjoituksen keski taso matalin oli puutapitkin kävelemistä tai jotain kestävää ainetta pitkin koska vesi koitti väistää alta ilmassa kävely oli korkeinta se oli hänellekkin vaikeaa vielä koska se vaati täydellisen magian tasapainon.

Abryary

Kuullessaan Allenin antavan tuolle neuvoja rauhoittumisesta, Abryary vain käänsi katseensa ylös korkean puun latvaan.
”Jos osaisi ” Kuului hiljainen lausahdus tytön suusta. Tuo huokaisi ja puraisi uudelleen palan leivästä. Leipä tuntui suussa lastilliselta laastilta, ja purkalta, jota piti vain jauhaa. Ryalla ei ollut niinkään hirveää nälkää, mutta täytyihän tytön syödä jotain, ettei kuihtuisi olemattomiin. Abryary pureskeli vielä viimeisiä paloja leivästään, kunnes se loppui. Tytön silmät harhailivat milloin missäkin, mutta pian ne jumittuivat toiseen, joka rupesi kävelemään veden päällä. Abryary oli kuin ällikällä lyöty, sillä tuo ei ollut ennen nähnyt kenenkään kävelevän veden päällä. Tyttö nousi seisomaan ja laittoi kätensä puuskaan, hieman kallistaen päätään. Allen istahti, ja Rya mietti miten tuo teki sen. Tosin, olihan toisella maagisia voimia – mietti Rya ja sulki sitten hiljaa silmänsä, alkoi sitten nojaamaan puun runkoa vasten.
”Miten osaat?” Kysyi Abryary, räpäyttäen silmiään, mutta jätti ne sitten kuitenkin kiinni.

Allen katsoi tyttöä ja virnisti "magia on se mitä tässä tarvitset muutaman vuoden harjoittelulla tämä on jo helppoa." hän sanoi ja katsoi tyttöä "kaikki on mahdollista kun vain uskoo omiin kykyihinsä maagina ja tietää mitä pitää tehdä" hän jatkoi ja katsoi tyttöä "olemme kaikki osa luontoa joten kun puhumme luonnolle se kuuntelee mutta ei vastaa meille vaan Shamaaneille ja niille jotka sitä osaavat tulkata. "Meillä kaikilla on tietysti sääntöjä koska emme pysty uhmaamaan kuolemaa emmekä tule pystymään se on niin suuri luonnon voima että sen kumoaminen on melkein mahdotonta vaikka ihminen voi palata kuoleman mailta se ei tarkoita että hän on täysin sama kuin ennen." hän korjasi. Hän piti näköjään teoria tuntia magiasta.

Abryary

Abryary virnisti hieman ja avasi silmänsä, sillä tahtoi nähdä toisen selittämässä, miten oikein osasi käyttää magiaa hyvin. Tyttö kuunteli tarkasti ja painoi sitten silmänsä uudelleen kiinni, keskittyen tarkkaan Allenin puheeseen. Näin sai Abryary itsensä paremmin tajuamaan ja keskittymään toisten, tällä hetkellä Allenin, puheeseen. Pieni nyökkäys ja silmät aukesivat taas. Abryary ymmärsi toista niin hyvin kuin voi ja heilautti hiuksiaan, jotka olivat taas ilkeästi valuneet silmille.
" Ymmärrän .. " Mutisi tuo sitten ja puristi sitten huultaan hampaidensa välissä, katsoen taivasta jossa kaikki oli kirkasta ja pilvet laidunsivat nätisti kuin lampaat.

// anteeksi kesto nyt aktiivisoidun taas JA ANTEEKSI LYHYISYYS bb;;; //

"mutta joo en opeta sinulle magiaa ennen kuin se tulee itsestään esiin koska magiaa on niin montaa eri lajia että on nähtävä mitä toinen omaa ennen kuin voi opettaa muutakin kuin perusteita joista ei välttämättä ole hyötyä." Allen totesi ja virnisti. "aivan aivan minäpä annan sinulle lahjan kun kerran onnistuit tappamaan ne otukset pyssyillä niin saat omat aseet." Allen totesi ja virnisti "Anna kätesi!" hän määräsi "tarvitsen molemat kätesi tähän juttuun" hän totesi ja keräsi magiansa käsiinsä. Hän keskittyi siirtämään niihin entistä enemmän magiaa jotta tyttö saisi tuntua niin magiasta kuin että aseista tulisi oikeanlaiset ne olivat perus aseet joista tyttö voisi omalla magiallaan aikanaan löytää erikoisuutta jota hänkään ei tiennyt hän vain ohjasi tytön magiaa omallaan luoden aseet omalla magiallansa joka otti tytön magian muodon luodessaan ne hän siis ei tiennyt mistään muusta kuin että tytölle tulisi tämän omat henkilö kohtaiset aseet jotka voisivat olla mitä vain aseita tai muuta.

Abryary

Hiljaisesti tyttö nyökkäili, kun kuuli Allenin alkavan taas selittää järkipuhetta. Abryary kuitenkin säpsähti hieman ja silmät lasittuivat toiseen, kun tuo kuuli sanat:" lahja, kätesi ". Hiljaisesti nuori vampyyrihaltia astui toista kohden ja ojensi kätensä toiselle. Abryaryn suulle ilmestyi pieni hymy, sillä tämä oli tullut yllätyksenä. Eihän tuo osannut koskaan odottaakkaan, että joskus saisi omia aseita - sillä nuori Rya ei ollut edes käsitellyt aseita, ennen kuin tämänpäiväistä tapahtumaa. Tyttö nielaisi ja tuijotti hetken omia jalkojaan, kunnes heilautti päätään ja sulki hiljaisesti silmänsä, sillä auringonsäteet olivat juuri ottaneet Abryaryn kohteekseen. Abryary tunsi oudon tunteen valtaavan jotain tuosta. Vampyyrihaltia ei tiennyt, mitä olisi tulossa.

Allen vapautti magian mikä alkoi luomaan mustaa käden sijaa tytön käteen joka jatkui kärkeen asti mustana se oli mustan muotoinen putkilo missä ase oli tai no hän tiesi jo mikä aseesta oli tullut ja kohta tietäisi tyttökin hän oli tämän taidon opetuksessa aika hyvin hänelle oli pienenä opetettu kaikki ase lajit ja miekat olivat niistä kolmanneksi parhaiten hallussa. Ensimmäisenä oli pyssyt toisena oli taistelulajit ja niissä hyödyksi mahdolliset aseet ei kuitenkaan nunchakut vai mitkä ne olivat. Hän voisi opettaa tyttöä hieman yli keskitason mutta tämän pitäisi itse löytää oma tyylinsä ja luoda siitä oma taiteensa ei ollut mestaria joka voisi tehdä sinusta oman alasi mestarin vaan sen täytyy olla itsestä lähtöisin siksi oli niin tärkeää että hän tekisi tytölle hyvät perusteet että tämä voisi luoda oman tyylinsä.

Abryary

Tyttö tunsi kädessään jotain. Toinen käsi oli jäänyt vapaaksi, mutta toinen piteli otteessaan jotain. Ei niinkään raskasta asetta, mutta Abryaryn pidellessä sitä kädesään ja silmät kiinni, tunsi tyttö kuinka tuon käsi alkoi puristaa pidikettä. Aurinko oli paennut pilvien taakse ja tyttö availi hieman silmiään. Tuon edessä, kädessään, oli musta miekka - tai niinhän tuo luuli, kunnes äkkäsi miekassa olevan suoja, ettei terä vahingoittuisi. Abryary nosti hitaasti toista kättään, ottaakseen suojaa pois. Suojan kadottua, Abryary näki jopa itsensä tuosta kiiltävästä miekasta. Tuon silmät vain katsoivat ja arvostelivat asetta, kuin tuo ei olisi ennen ollut sitä nähnyt.
Nuori vampyyrihaltija avasi hieman suutaan, mutta sulki sen. Katse oli vain lukittautunut aseeseen. Tuntui, kuin mitään muuta ei olisi. Oli niin hiljaista, että linnutkaan eivät uskaltaneet laulaa. Ne lensivät puista ja omista pesistään pois. Poikasetkin hiljenivät. Ihmeellinen ja kaunis hiljaisuus vallitsi ainakin pientä hetkeä.
" Kiitos.. " Sai Abryary sanotuksi hiljaa ja käänsi katseensa kohti Allenia, hymyillen pehmeästi, mutta silti oikukkaasti.

"ole hyvä nyt tiedän mistä aloittaa aseellisen koulutuksen. Ei sinusta välttämättä sihteeriä tulekkaan teen sinusta avustajani" Allen totesi ja virnisti "ja tuon tekijä en ollut minä vaan sinä mutta siitä puhumme kun magia aukeaa ja aloitamme sen puimisen lävitse." Hän sanoi ja veti maasta magialla miekan ja suojasi sen niin että tyttö ei saisi haavoja vaikka hän osuisi jos taas tyttö osuisi niin olisi vaaralista hänelle koska silloin tytöllä oli taitoa jo nyt käyttää miekkaansa. "Ok aloitetaampa" hän sanoi ja asettui aloitus asentoon "katsotaan mitä osaat tehdä sillä" hän lisäsi ja jäi odottamaan tytön valmistautumista taistoon.

Abryary

Tyttö hymyili itsekseen ja tunsi hieman heiluvansa. Kuullessaan Allenin kertovan, että tästä ei tulisikaan sihteeriä... Vaan miehen avustaja. Abryary hätkähti ja näytti yllättyneeltä, sisältään ja ajatuksiltaan tuo kuitenkin tunsi jonkinlaista riemua ja/tai intoa avustajan hommasta. 'Kunhan vain osaisin käyttää tätä..' Ajatteli vampyyrihaltia itsekseen, sulkien hetkeksi silmiään. Tyttö astui hennosti pari askelta taakseen ja aukaisi valmiina silmänsä. Pari syvää huokausta ja hengenvetäisyä. Abryary oli valmis. Tyttö tunsi olevansa huono tässä, ainakin aluksi - mutta miekka tuntui kehottavan yrittämään. Harjoittelemalla tulee mestariksi.
'Harjoittelemalla mestariksi..' Ajatteli Abryary ja loikkasi eteenpäin, tiputtaen maahan mustan suojan joka oli äsken peittänyt tuota kiiltävää terää, joka näytti uskolliselta omistajalleen. Minkäänlaista ääntä ei kuitenkaan tyttö päästänyt, ehkä pieni inahdus vain. Abryary iski katanalla vaikka miten, yrittäen tehdä parhaansa. Luja itsetahto sai tytön yrittämään.

Allen torjui kevyin liikkein tytön iskut ilman mitään vaivoja hän kuitenkin huomasi että ne pikku hiljaa muuttuivat. Hän torjui iskuja ehkä kepeästi itse mutta jos tyttö taistelisi aloittelijaa tai kokematonta taistelijaa vastaan tämä saattaisi saada haavoja aikaan. Mutta koska kyseessä oli hän tytön oli kehityttävä ja löydettävä oma tyylinsä. Hän löi vasta iskun tytön jalkoja kohti ja miekka käteen niin että tyttö tippuisi alas ja miekka tippuisi tämän kädestä. Hän voittaisi tällä suurimman osan alokkaista mutta häviäisikö tyttö vai ei. Hän ei voinut sitä tietää tytön miekkailu taidot eivät olleet huonot mutta eivät kovin hyvätkään ne olivat niin sanotusti keskitaosa. Häneen nähden ne saattoivat näyttää huonoilta mutta ottaen huomioon tytön kokemuksen tuo oli keskitasoa hieman ylempänä ei paljon mutta vähän.

Abryary

Abryary teki kaikkensa taistellessaan tuota toista vastaan, joka oli juuri tahtomassa tästä apuriaan. Tytön oli oltava tarkkana ja vastata, tai toki väistää, toisen iskuja mitä pystyi. Niitä ei tosin tullut paljoa, kun Allen näytti vain torjuvan ja arvioivan tuon nuoren liikkeitä ja taistelutaitoja. Abryary heilutteli ja käytti mielestään ihan siedettävästi katanaansa, jonka oli juuri saanut lahjaksi melkein itseltään, sillä olihan tuo itse luonut miekan – Allen tosin oli auttanut siinä, ja paljon. Kuitenkin tyttö huomasi liian myöhään vastakkaisen tekevän vastaiskun ja katana lensikin tuon kädestä kauemmas. Myös itse nuori vampyyrihaltia oli lennähtänyt kauemmaksi, selälleen. Tuhahtaen Abryary nousi istumaan ja virnisti toiselle, kunnes siirsi katseensa kauemmaksi, jolloin tuon katse vakavoitui.
”Olen surkea..” Murahti Rya itsekseen ja katsoi ylös taivaalle, tuntien itsensä surkeaksi. Tosin niin ei saisi ajatella itsestään jos tahtoisi panostaa ja parantaa omia taitojaan. Abryarykin oli saanut vasta äsken katanansa käyttöön. Huokaisten tuo nousi seisomaan, tuijottaen maata ilmeettömästi. Abryary asteli silti reippaasti ottamaan katanansa maasta ja katsomaan toista, kuunnellen sitten ääniä jotka kuuluivat läheltä.

"vasta nytkö sen huomasit?" Allen totesi tytölle "jos et olisi noin surkea niin sinulla olisi joku muu opetettaja minun tehtäväni on tehdä surkimuksista kohtalaisia tai hyviä. Mutta jos totta puhutaan sinä olet surkein näkemäni koskaan joten on jo kova työ saada sinusta kohtalainen." Allen totesi hän oli päättänyt lannistaa tytön täysin. Ei hän tietenkään kertonut tälle että tyttö oli ensimmäinen jota hän koulutti vaan loi aivan erillaisen mielikuvan tytölle jotta tämä yrittäisi enemmän. "itse asiassa sinulla ei ole yhtään taitoa. Tässä asiassa olet siis kasoittain muita jäljessä mutta ehkä juuri ja juuri kasalla treenaamista voit päästä keskitasolle." hän lisäsi. Totuus oli se ilman mitään kaunisteluja ei tytöllä ollut taitoja eikä tämä pääsisi mihinkään jos ei treenaisi itsekkin. Hänen oli vain opastettava ja arvioitava virallisesti mutta hän oli päättänyt kouluttaa tytöstä yhden huippu taistelijoista niin ei itse joutuisi niin kamalasti lähitaisteluihin vaan voisi keskittyä ampumiseen joka oli paljon mukavampaa kuin lähi taistelu vaikka kyllä sitäkin kesti.

Abryary

Kuunnellessaan toista, Abryaryn teki mieli vetää katana omasta päästään läpi. Ehkä toisen sanat olivat liikaa tytön itsetunnolle, sillä tuo ei kestänyt että tuota haukuttaisiin – tai arvosteltaisiin ilman mitään hyvää sanottavaa. Hiljaisesti tyttö käänsi selkänsä toiselle ja puristi asettaan kädessään. Abryary myös mutisi jotain ihmeellisiä sanoja tuntemattomalla kielellä. Rya tunsi, kuinka tuon hampaat pureutuivat yhteen, yhä lujemmin ja lujemmin. Silmätkin puristuivat kiinni. Tuo olisi voinut ihan hyvin käännähtää nopeasti ympäri ja yrittää lyödä toista katanalla miten lujaa vain, tai sitten mennä mököttämään suurelle kivelle. Mutta Abryary ei tehnyt kumpaakaan; seisoi vain paikoillaan, selkä toista vasten. ’Anteeksi nyt vain jos olen niin perkeleen heikkohermoinen, että en kestä sitä, että minua haukutaan päin naamaa eikä sanota ainuttakaan hyvää sanaa.’ Mietti Rya itsekseen ja tuhahti, avaten hieman silmiään ja vieden katseensa vinosti läheisimpään kivenmurikkaan. Toisaalta, tyttö olisi voinut napata kiven maasta ja heittää sen suoraa Allenia päähän. Tunne oli miltei samanlainen, kun aikaisemmin päivällä, jolloin Rya olisi tahtonut paiskata kirjan suloiselta näyttävän Allenin päähän – joka nukkui. Tuhahtaen Abryary nappasi kiven käteensä ja käänsi hieman päätään, kertoakseen toiselle asiansa.
”Voisin heittää sinua kivellä koppaan.” Sanoi vampyyrihaltia hiljaisesti, mutta silti tarpeeksi kuuluvasti että toinen saattoi kuulla lauseen. Virne levisi tytön huulille. Tuota ei surettanut, mutta jos totta puhutaan, Allen oli lannistanut toista. Parin hetken kuluttua tyttö kuitenkin käännähti hitaasti ja heitti toista kohti kiven, jonka oli juuri sattunut poimimaan maasta.

Allen kaivoi paperia ja kirjoitti sille tekstiä kuuntelematta tyttöä vastaten tälle "jaa jaa teeppä se sitten" hän ei jaksanut kuunnella. Samassa kivi lensi häntä kohti. Kun hän näki kiven oli se yhtä kuin kuolema kivelle koska hän veti pistoolinsa esiin ja pamautti kolme panosta kiveen ennen kuin se osui jonka takia se lensi toiseen suuntaan. Hän ampui vielä kolme hajottaakseen kiven palasiksi. Hän pisti pyssyt takaisin ja jatkoi paperille kirjoittamista. Hän ei ollut edes huomannut että tyttö oli ollut selin häneen tai no ei hän voinut olla varma oliko tyttö selin vai ei kun ei katsonut eikä kiinnittänyt huomiota. Hän kirjoitti ostoslistaa itselleen että muistaisi mitä tarvitsi se oli tarkkaa hommaa ettei tullut vääriä kamppeita missään nimessä. Hän ei pitänyt kaupoista ollenkaan ja siksi teki aina kauppalistan tarkasti. Hän kirjoitti vielä pari tavaraa ja pisti sen sitten pois. Hän oli oikeastaan taas nälissään mutta tyttö varmaan halusi jatkaa treenausta.

Abryary

Tyttö mumisi itsekseen jotain harmillista, kun ei osunut toiseen.
”Hitto sun kanssas.” Sanoi tuo sitten ja nojasi lähimpään puuhun, laittaen kädet automaattisesti puuskaan. Abryaryn katse haahuili taas lammen päällä. Kirkkaat auringonsäteet olivat kadonneet hieman tummempien pilvien taakse. Tyttö tylsistyi nopeasti ja käänsi hieman katsettaan, jolloin silmät jäivät tuon seuralaiseen. Abryary ihmetteli, mitä toinen kirjoitti paperille. ’Toki haukkuja minusta.’ Naurahti Rya ajatuksilleen, mutta pudisti sitten itsekseen päätään. Nyt tytöstä tuntui siltä, että olisi puhumassa itselleen.
”Mitä kirjoitat?” Kysyi vampyyrihaltia sitten ja asteli toisen viereen ja tuijotti listaa. Allen nähtävästi kirjoitti jotain, mitä täytyisi ostaa. ’Mielenkiintoista..’ Ajatteli Rya ja käänsi katseensa taas uudelleen taivaalle. Abryaryn katse harhaili sieltä katanaansa, jonka tuo oli jättänyt puun juureen.

"Listaan asioita jotka tungen kurkustasi alas jos et voita minua tänään kertaakaan miekkailussa." Allen sanoi ja otti miekkansa taas esiin "minun puolestani saat hyökätä koska vain." Hän lisäsi ja valmistautui torjumaan miekan iskun tyttö ei osannut käyttää magiaa joten hänellä ei ollut pelkoa häviöstä koska jos tytön magia olisi nyt jo hyvin opittua tämä voisi voittaa hänet kepeästi tästä asennosta mutta sitten taas jos tyttö oppisi käyttämään magiaa se säästäisi suuret vaivat sen setvimisestä. Hän oli tässä asennossa vahva miekkoja vastaan mutta ei magiaa joten tytön olisi parempi alkaa hyödyntää jotain oppimaansa koska oli tämä luultavasti jotain oppinut tai muuten tämä olisi turhaa tämä koko koulutus hän ei kehuisi tyttöä vaikka tämä voittaisikin vaan jos tämä saisi hänet käyttämään magiaa. Hän ei kehunut kuin sitä mitä tyttö oli oppinut ilman kunnon koulutusta tyhmäähän se olisi kehua keskivertoa tai huonoa taitoa ei kehut tai muut olivat huipuille.

Abryary

”Ai että ihan aiot jotain tunkea kurkustani alas.” Abryary aatteli hieman sarkastisella äänensävyllä, mutta asteli hieman kauemmas toisesta, nyökäten sitten päättäväisesti. ’Kyllä tuo tietää että en minä pärjää yhtään. Tai jos saattaisin voittaa, se olisi luovutusvoitto.’ Mietti tyttö hiljaa itsekseen ja hymähti. Vampyyrihaltia kurotti kädellään niin, että sai otteen katanastaan. Abryary sulki silmänsä ja hengitti parisen vetoa raikasta ilmaa keuhkoihinsa, ennen kuin avasi silmänsä ja katsoi terävästi toista, vastakkaista, joka oli juuri kertonut tunkevansa kaikkea tytön kurkusta alas. Tyttö ajatteli, että kun Allen puhui tuollaisia, hällä saattoi olla taas nälkä. Pieni virneenpuolikas ilmestyi Ryan suupielelle, mutta katosi taas pian, kun tyttö rupesi keskittymään entistä enemmän. Hetken keskityttyään Abryary loikkasi toista kohden, yrittäen iskeä katanallaan vaikka miten. Rya oli myös valmis pyörähtämään tai muuten väistelemään, jos Allen vastaisi iskuihin. Tyttö iski niin hyvin kuin vain osasi – aloittelijaksi varmaan ihan kiitettävästi. Abryaryn ilme oli keskittynyt.

"Ei Ei Ei" Allen totesi torjuessaan kaikki iskut "kehitä jotain uutta tämän kaiken näin jo äsken" hän totesi ja torjui helposti kaikki iskut "jotain sellaista mitä en ole nähnyt ollenkaan jotain uutta." hän lisäsi ja nosti vähän torjunta rytmiään lyöden tyttöä kohti helposti magia tai ihan upo uusi taistelu tyyli olivat ainoat mahdollisuudet tytölle voittaa hänet magia olisi todella vaarallista kontrollittomana mutta sitten taas hän voisi torjua sen helposti. Tyttö ei saisi luovutus voittoakaan hän pitäisi siitä huolen tyttö viimeistään väsyneenä ja ärtyneenä kaivaisi lisää voimaa sisältään ja luultavasti ylittäisi magian rajan aktivoiden sen tai sitten tämä keksisi jotain mille hän ei ollut muuten varautunut. Hän piti huolen että ei pysähdyksiä tullut tämä oli hyvää treeniä hänellekkin kun ei kamalasti tullut tapeltua.

Abryary

Abryary tuhahti, mutta kuunteli kunnioittavasti kaikkea mitä Allen tuolle sanoi. ’Hyvä on, yritän kehittää jotain – sinun vuoksesi kun sinä sitä pyydät.’ Mutisi tyttö ajatuksissaan, kunnes keskittyi taas hetken, pysähtyen kauemmaksi toisesta, taistelukumppanistaan. Abryary kasasi ajatuksistaan kaikki turhuudet pois, yritti vain nähdä päänsä sisällä jokaisen taistelutekniikan, jonka oli joskus nähnyt, mutta mitään ei tullut mieleen. Parissa sekunnissa tyttö kuitenkin sai itselleen kehitettyä mielikuvia päänsä sisällä siitä, millaisia erilaisia taistelutyylejä tuo voisi käyttää. Abryary käännähti katsomaan toista, arvioiden mahdollisuuksiaan iskujensa kanssa. Vampyyrihaltia lähti rynnimään toista päin, kunnes viimehetkellä, tuo loikkasi yllättäen pois Allenin tieltä, vierelle ja siitä nopeasti pyörähtäen taakse. Abryary alkoi taas käytellä katanaansa, mutta tällä kertaa hieman eri tavoilla. Erilaiset iskut olivat hieman kovempia kuin äsken, mutta varmuutta ei ollut, osuisivatko nuo. Rya yritti myös väistellä parhaansa mukaan vastataistelijansa tulevia iskuja. Abryary kääntyi ympäri pehmeällä pyörähdyksellä, jonka jälkeen oli taas ilmestynyt toisen taakse – yrittäen huitoa katanallaan.