TODAY YOU MEET TRAINER FROM HELL...

//Sovittu Pansyn kanssa ELI PANSY TÄNNE!!!!!//

ALLEN JUDGE

Allen istui lammen rannassa tuijottaen sitä ja odottaen oppilaansa saapumista hänen tarkoituksensa oli kouluttaa tästä, joko luutnantti tai sihteeri hän halusi tehdä tästä luutnantin, koska sotureista oli aina pulaa, mutta sitten taas hän joutuisi varmaan tyytymään sihteeriin hänen oli ensin päästävä tytön veri kammosta ja sitä varten hän oli valinnut lammen täällä hän voisi esitellä oman ässänsä ilman, että kukaan näkisi tai tietäisi siitä. Hän ei ollut kertonut tästä liikkeestä kenellekään ikinä paitsi jo nyt kuolleelle entiselle kenraalille, joka oli valinnut hänestä kenraalin. Hän oli tämän liikkeen takia kenraali. Se teki hänestä -1 tason taistelijan hänen 0 tasonsa ei riittänyt kenraali tasoon, koska everstit olivat 0 tasoa, mutta kenraalit olivat sellaisia joilla oli aina ässä hihassa, jota ei kerrottu melkein kenellekään. Hän oli päättänyt paljastaa kyvyn yhden ulottuvuuden tytölle jos tämä selviytyisi hänen veri illuusiostaan. Illuusion tarkoitus oli saada tytön veripelko kokonaan pois se aktivoitui heti kun hän katsoisi tyttöä silmiin hän oli valmistellut tämän paikan sille, koska jos tämä vain kaatuisi tätä sattuisi paljon hän aikoi laittaa tytön leijumaan veden päälle. Hänen tehtävänsä oli ensin saada pelot kuriin sitten hän siirtyisi koulutukseen.

Abryary

Rauhallisesti hopeahiuksinen tyttö käveli tietä pitkin lammelle. Lammella hän ei ollut koskaan ennen ollut, mutta tyttö ei tiennyt siltikään, mikä häntä olisi vastassa. Lammen tuo tunnistaisi tietenkin vedestä ja hän näkisi siellä myös Allenin. Abryary huokaisi hiljaisesti ja katsahti taivaalle. ' Mitäköhän minun täytyy tehdä.. Tai millainen koulutus mahtaa olla.. ' Mietti tyttö hieman peloissaan, mutta päätti sitten pitää ajatuksensa kurissa. Abryary oli kaikin tavoin hiljainen, tuo ei pitänyt ajattelemisesta tai paljoakaan puhumisesta. Rya näpräili hermostuneena pitkähihaisen, valkoisen paitansa hihoja.
" Olenkohan mennyt harhaan. " Tyttö sanoi itselleen, pysähtyen sekä katsoessaan taivaalle, jossa pilvet laahustivat yksi kerrallaan, kuin rivissä kuolemantuomioon. Abryarysta tuntui juuri siltä, että hän jonottaisi kuolemantuomiota. Kuitenkin tyttö alkoi taas kävellä ja huomasi kauempana lammen, ja sen äärellä odottavan Allenin. Abryary huokaisi hiljaa ja nielaisi palan kurkustaan. ' Mikä minua odottaa... ' Ajatteli tyttö hermostuneena ja asteli toisen luo, yrittäen pitää katsettaan maassa.

"okei katso minua silmiin tämä kohta vaatii täyden luottamuksesi" Allen totesi ja katsoi tytön silmiä kohti ja tuijotti tätä aktivoiden magian ja tytön katsoessa häntä silmiin tämä kaatui alas hän laski tämän järven pintaan ja keräsi omaa erikoisvoimaansa synkronoiden veden tytön kehon ympärille niin, että tämä ei kastunut, mutta tämä jäi kellumaan nyt se oli vain kiinni siitä, koska tyttö oli valmis tulemaan pois tuosta tilasta. Hän tiesi, että tyttö luuli olevansa yhä lammella hänen kanssaan ja siellä alkoi satamaan verta ja verisiä ihmisiä tuli, joka paikasta, koska tyttö pelkäsi paljon verta hänen tehtävänsä oli vain istua paikallaan ja pitää tämän keho normaalissa tilassa hän oli ottanut veden avulla hallinnan koko kehosta tyttö ei voisi kuolla järkytykseen, mutta tämän läpi pääsy kestäisi niin kauan kunnes valmistuisi tuolta. Hän ei voinut tietää mitä kaikkea tyttö näkisi, mutta kun tämä palaisi tajuihinsa tämä ei olisi enää kiltti oma itsensä, mutta pahakaan tästä ei tullut, koska kaikki mitä tapahtui oli niin, että monsterit tappoivat kaikki tämän tutut ja tärkeät niin, että veri lensi. Tytön koulutus tulisi kestämään vähän aikaa tätä vaihetta. Hän koulutti tytöstä tappajan näin hän kehitti tälle vihan monstereita kohtaan tai ainakin sen, että tälle ei tulisi koskaan mieleenkään pettää kiltaa. Hänen työnsä kenraalina oli vastata vaikeista koulutus kohtauksista tämä oli täydellinen kohta kokeilla pelon poisto keinoa.

Abryary

Ei aikaakaan kulunut, kun tyttö oli joutunut jonkinlaiseen transsintapaiseen tilaan. Yhtäkkiä pieniä punaisia tippoja alkoi sataa taivaasta. Abryary säikähti, mutta luuli vain näkevänsä harhoja, niinkuin tämä näkikin. Veripisarat lisääntyivät ja nyt tyttö näki verta vuotavan jopa hänestä itsestään. Abryary säikähti todenteolla, kunnes huomasi puolikuolleen ja verisen ihmisolennon kävelevän tätä kohti. Tyttö yritti sulkea silmiään ja saada tämän kaiken painajaisen loppumaan, mutta turhaan: tyttö ei saanut puristettua silmiään kiinni tai herättämään itseään tästä. Abryaryn täytyi oppia olemaan pelkäämättä tuota punaista, sakeampaa kuin vesi .. Verta. Joka puolella oli verta, tuon alla oli verta, kaikkialla. Tytön kädet olivat veressä. Kaikki oli peittynyt vereen. Pian veri kuitenkin alkoi lähteä pois. Abryary luuli pääsevänsä tuosta helvetillisestä painajaisestaan pakoon, mutta turhaan. Tyttö oli jo huokaisemassa helpotuksesta, kunnes taivaalta alkoi sataa verisiä irtopäitä. Abryaryn teki mieli kirkua ja juosta pakoon, mutta tyttö ei voinut päästää ääntäkään, eikä liikkua minnekään. Tyttö päätti nyt vain yrittää tottua tuohon veriseen touhuun. Minuutit kuluivat, mutta hiljaisesti.
Abryaryn teki mieli iskeä miekalla jokaista veristä ja päätöntä hirviötä, joka sitä lähestyi. Hetki hetkeltä tyttö alkoi tottua vereen, mutta ei nyt niin paljoa. Veriset hirviöt piirittivät tuota heikkoa ja puollustuskyvytöntä tyttöä, joka ei tiennyt että tämä olisi vain illuusiota. Abryary jaksoi kuin jaksoikin, mutta tahtoi vain kirkua. Itkeäkin meinasi tyttö, mutta ei kyennyt siihen. Päiden sataminen loppui, mutta veripisarat tipahtelivat vieläkin taivaalta. Hirviöt vähenivät hetki hetkeltä, mutta niitäkin tuli koko ajan lisää. Jos tyttö olisi liikkunut, tuo olisi vain iskenyt jokaisen hirviön maahan, yrittäen päästä heistä eroon. Abryaryn mieli oli muuttumassa, enää se ei pelkäisi verta, ainakaan säikkyisi sitä. Nyt alkoi jo kyllästyttää tyttöä tuo veren sataminen ja veriset monsterit. Aluksi Rya oli säikkynyt hengiltä, mutta sitä oli kestänyt vain .. kauan. Tytön teki mieli halkaista jokainen katki ja nähdä miten heidän verensä valui pois ruumiista, mutta joku oli tehnyt niin jo. Abryary murahti ja painoi punaiset silmänsä kiinni. Ne olivat verenpunaiset, mutta sitä Rya ei ollut koskaan ottanut huomioon.
Nopeasti Abryary tunsi jotain, enää eivät veripisarat tippuneet taivaalta. Aivan kuin tyttö olisi herännyt juuri oudosta unestaan, jota äsken luuli painajaiseksi. Abryaryn hopeat otsahiukset vierähtivät silmien eteen. Tyttö hymyili, se oli päässyt ehkä pelostaan pois. Aluksi Abryary oli tuntenut kuolevansa ja tahtonutkin kuolla, mutta hetki hetkeltä tunne lähti pois. Tyttö oli melkein murtanut itsensä, mutta nyt hän seisoi rannalla, rauhallisesti, ei itkien tai väristen. Olisikohan tuo päässyt pois jos ei olisi lakannut pelkäämästä tuota punaista... verta ? Abryary tuijotti jalkojaan ja virnisti itsekseen, unohtaen että hänellä oli seuraa.

Allen odotti kärsivällisesti istuen rannalla siirtäen magiaansa veteen ja tyttöön erittäin vähäisen määrän. Hän odotti tytön heräämistä hiljaa paikallaan.

Lopulta tämä heräsi Allen katsoi tätä "no pääsitkö pelostasi?" hän kysyi ja samassa hänen kätensä muuttui punaiseksi hän käytti omaa kykyään nyt tai siis todella pientä osaa siitä. Hän odotti tytön reaktion ja totesi sitten "anteeksi oli pakko tehdä tämä muuten emme voi aloittaa edes perus harjoitusta koska kuolisit huonoimpaankin monsteriin." hän totesi ja hymyili tytölle hän ei tiennyt tämän kokemuksista mutta selkeästi ne olivat herättäneet tytössä jotain ehkä jotain mistä tyttö saisi ässän hihaansa ja pääsisi luutnantiksi sen takia hän pystyi sillä perusteellakin nostamaan arvoja jos jollakulla oli huippu ässä hänen ässänsä oli -1 tasoa mutta sitten taas jos olisi mahdollista päästä -2 hän oli ainoa koko killassa jonka kyvyllä oli mahdollista päästä sinne koska hän hallitsi tämän mahtavan kyvyn.

Hän katsoi tyttöä silmiin punaisilla silmillään "on aika aloittaa todellinen koulutus" hän totesi ja otti pienen kirjan taskustaan antaen sen tytölle "lue tuo kirja ja omaksu se sitten herätä minut" hän totesi ja laittoi hatun joka hänellä oli silmiensä päälle ja sulki silmänsä ruveten nukkumaan.

Abryary

Kuullessaan Allenin kysyvän, pääsikö tyttö omasta veripelostaan, tuo naurahti hiljaisesti ja loi katseen tuohon. " Ai että pääsinkö ? " Tyttö ei edes harkinnut asiaa, että voisi siirtää otsahiuksensa silmiensä edestä pois. Tuo oli hyvä noin. Huomatessaan, että Allen muutti kätensä punaiseksi, Rya vain katsahti siihen oudosti ja tuhahti. Ei tuo enää mitään hätkähdellyt tai säikähtänyt.
" Todellinen koulutus ? " Tyttö kysäisi nopeasti, mutta vain vakavana, sillä nyt tuo ei epäröinyt ollenkaan. " Okei, käyhän se. " Abryary huokaisi ja vilkaisi taivaalle. Kuitenkin Allen ojensi jotain taskustaan, se oli kirja. Allen käski lukea sen ja menikin yhtäkkiä nukkumaan.
' Laiska. ' Tuhahti Abryary mielessään ja virnisti hieman ilkikurisesti, kunnes aukaisi kirjan. Tyttö istahti pienelle kivelle ja alkoi lukea kirjaa. Kirjaa oli melkein pitkästyttävää lukea, mutta Rya yritti kuitenkin parhaansa. Saatuaan kirjan luetuksi, Abryaryn teki mieli heittää Allenia kirjalla päähän, että tuo heräisi.
" Aww. Älä viitsi nukkua enää .. " Lausahti Abryary ja virnisti sitten, nousten seisomaan. Hiljaa tuo asteli Allenin viereen ja koputti tuota olkapäälle. " Noniin, herätys siitä. " Naurahti tyttö ja oli ojentamassa tuolle kirjaa. ' Aww. ' Ajatteli tuo vielä.

Allen otti kirjan nopealla liikahduksella samalla kun hyppäsi ylös maasta "no opitko taistelu tekniikkojen perusteet?" hän kysyi ja katsoi tyttöä kirja oli äärettömän tylsä ja oli hänen tapauksessaan aukaissut keltaiset silmät. "jos opit on aika kouluttaa niitä käytännössä" Allen totesi ja riisui takkinsa ja hattunsa maahan. Hän kääri hihat ja valmistautui ottamaan iskuja "milloin vain olet valmis koska parempi aloittaa sinun taistelu taidoistasi ei ampumisesta tai muusta." hän lisäsi hän paljastaisi tytölle voimansa ottelun jälkeen.

//Tähän väliin tulee kuinka Allen torjuu ja sun hahmosi hyökkäilee.//

Allen katsoi tyttöä ja virnisti vähän hän ei maininnut mitään tämän taistelu taidoista koska ne olivat hänen koulutuksensa osa alue. Hän katsoi tyttöä "olet toinen ihminen joka näkee minun ässäni tämän liikkeen takia olen kenraali enkä eversti" hän totesi ja keskittyi syttyen tuleen kokonaan ja sammutti sitten itsensä muuttuen vedeksi ja sieltä jääksi muuttuen taas ihmiseksi puuskuttaen vähän "käytin liikaa magiaa sinun illuusioosi että voisin esitellä sitä enemmän." hän selitti.

Abryary

Tyttö kuunteli hiljaisesti ja liikkumatta kaikkea, mitä Allen tuolle selitti. Abryaryn katse seurasi putoavaa takkia ja sen päälle pudotettua hattua. Tyttö tuhahti itsekseen ja siirsi sitten katseensa Alleniin, joka kertoi opettavansa tyttöä nyt aluksi taistelemaan. Abryary ei osannut taistella kunnolla, joten nielaisi, mutta ei antanut asian häiritä.
Nopealla liikkeellä tyttö ampaisi kohti toista, jonka kimppuun tuon piti hyökätä. Abryary koitti potkaista toista pienillä, mutta silti suuremmilla voimillaan mahaan, jonka jälkeen tyttö kiersi toisen melko nopeasti ja loikkasi toista vasten, yrittäen purra tuota mistä nyt sattuikaan saamaan kiinni. Nopeasti Abryary irroittautui toisesta ja lennähti taaksepäin, kunnes ryntäsikin jo toista kohti uudelleen, yrittäen tönäistä toisen maahan. Tyttö tunsi itsensä erityisen surkeaksi, mutta ei tahtonut vielä luovuttaa. Abryary käännähti ja yritti nopealla eleellä potkaista toista selkään. Tuota samaa jatkui hetki, mutta sitten tyttö perääntyi kauemmas ja istahti maahan, silmänsä sulkien.
Kun tuo huomasi Allenin näyttävän pieniä taikojaan. Abryaryn silmät suurenivat ja tuo ihasteli toisen hienoja voimia.
" Mahtavaa. " Tyttö tunsi kuiskaavan, ennen kuin sulki silmänsä ja katsoi taivaalle, silmät suljettuna.

// Ah kuinka huono olen<3 //

Allen torjui ja väisti liikkeet helposti ja nopeasti hän oli ollut saada pureman tyttö oli ollut lähellä ainoastaan siinä potkut hän oli torjunut samoin kun lyönnit.

"liikkeesi ovat liian karkeita koita enemmän niin kuin näin" Allen totesi ja katosi hetkeksi ilmestyen tytön taakse "tietysti olisi apua jos torjuisit nämä." hän totesi Allen iski ensin tyttöä kohti nyrkillä sitten ilmestyi eteen potkaisten tätä kohti kaikki tapahtui yllätävän hitailla ja heikoilla liikkeillä hän tiesi että tyttö oli täysi aloittelija joten tämän tappajan vaistot oli parempi herättää hakkaamalla tätä niin kauan kun mahdollista. Hän potkaisi taas ja iski oikeastaan hän potkaisi joka toisen iskun kohti selkää ja nyrkillä löi edestä päin liikkeet olivat mahdollisimman yksin kertaisia että tyttö voisi oppia torjumaan ne.

Abryary

Tyttö hätkähti ja nosti päätään. Rya kuunteli rauhallisesti mitä toinen sanoi, kunnes huomasi Allenin katoavan nopeasti ja ilmestyi tuon taakse. Abryary käännähti myös nopeasti, mutta oli lähellä saada nyrkin naamaansa, mutta se vain hipaisi tuota. Tosin oli erittäin lähellä tuo isku. Abryary puristi hampaitaan yhteen ja väisteli iskuja, yrittäen puollustaa itseään yrittäen potkia tai lyödä toista. Purra tuo ei enää yrittänyt. Tytön silmät muuttuivat punaisista enemmänkin punaisiksi, sekä tuon ilme muuttui kärsimättömäksi - kuin vihaa täynnä. Toinen inahti kun isku osui, mutta Abryary kääntyi ja sai toiset iskut hieman helpommin torjuttua kuin äsken. Väistellä ei enää Abryary paljoa viitsinyt, kun yritti harjoitella Allenin iskujen torjumista. Tytön mielestä se onnistui ihan hyvin, aloittelijalta. Nyt tuo punasilmäinen vampyyrihaltia puristi enemmän hampaita yhteen ja torjui ja iski, torjui ja iski. Hetken kuluttua tuo kuitenkin loikkasi taaksepäin, kuin turvaan toiselta, hieman huohottaen ja Allenia tuijottaen.

Allen pysähtyi kun tyttö pysähtyi ja sylkäisi maahan "hidasta" hän totesi ja virnisti hänestä tuo oli vielä hidasta mutta se oli jo edempänä kyllä tästä jotain tulisi pienellä työllä ja kun tytön lahjat aktivoituisivat jos aktivoisuivat hän voisi luokitella tytön viiteen kategoriaan. Hän kun piti ykkösenä Kenraalia, Kakkonen oli eversti, kolmonen luutnantti, nelonen sihteeri, vitonen metsästäjä tai joku muu. Allen katsoi tyttöä hieman voimattomalta tuntien itsensä mutta tyttö oli hänestä kaunis vaikka olikin ottanut muutaman iskun pahasti. "Oletko jo puhki pidämmekö tauon nyt vai myöhemmin?" Allen kysyi ja käveli repulleen päin odottaen vastausta jos he aloittaisivat tauon nyt hän ottaisi tauko eväät esiin jos ei niin sitten hän ottaisi sieltä käsi ja jalka painot koska ne kasvattaisivat tytön voimia sekä vatsalle laitettavan painon joka hidasti mutta kun tyttö pystyisi ne päällä liikkumaan nopeasti tämä olisi ohittanut ihmisen parhaan tason siis olettaen että tällä oli silloin maksimi painotus aloitus oli 1kg kumpaankin käteen ja 4kg kumpaankin jalkaan eli 2kg käsiin ja 8kg jalkoihin sitten vielä 4kg vatsalle. Se teki 14kg painoa mikä saisi hien aloittelijoiden pintaan. Hän ei itse enää käyttänyt painoja koska hän joutuisi lukitsemaan 99% voimistaan että 10kg painot toisivat toivottua tulosta.

Abryary

Tuo ummisti silmänsä ja nosti niinsanotun katseensa kohti taivasta, vaikka silmät olivat kiinni. Tytön hopeaa kiiltävät hiukset juoksivat tuulen mukana kauniisti heiluen. Tuhahtaen tuo käänsi katseensa kohti Allenia, joka oli astellut repulleen ja kysyi nyt tauosta.
" Tauko käy ihan hyvin nytkin. " Abryary sanoo ja nyökkää, kunnes istahtaa sitten keskikokoisen kiven päälle, katsoen ympärilleen. Tyttö ei ollut ottanut huomioon, kuinka hieno paikka tämä lampi oikeastaan on. Tytön oikea silmienväri oli palautumassa ja hengityskin tasaantui paremmaksi, rauhallisemmaksi ja mukavammaksi kuunnella. Enää ei tuo huohottanut äskeisestä. Rya siirsi katseensa kenkiinsä, jonka jälkeen etuhiukset karkasivat tuon silmien päälle, ja silmät sulkeutuivat hiljaisesti. Abryary kuunteli ääniä, joita kuului muualta kuin lammelta. Lammen vedessä ui kaikenlaisia pieniä eliöitä ja tyttö avasi silmänsä ja kääntyi lampea kohti. Lampi oli kirkas, mutta tuo käänsi katseensa sitten toveriinsa, joka oli reppunsa luona. Rya siirsi otsahiuksensa pois silmiensä edestä.

Allen otti viltin ja levitti sen maahan nopeasti ja veti sitten leipä korin ulos ja juomista ja vaikka mitä muuta vielä "pöytä on katettu hän totesi ja heitti painot tytön eteen "pidät noita kun treenaamme ja kun olemme tehtävillä ja jos haluat edetä nopeasti niin muutenkin mutta jos et niin ei tarvitse ne kasvattavat voimiasi ja saavat sinut nyt alkuun hengästymään mutta lopulta kun saavutat niihin mahdolliset paino rajat niin et hengästy niistä ollenkaan ja kun sitten saat luvan riisua ne niin olet nopeampi ja vahvempi kuin ne päälläsi." hän selitti. Hän oli nyt pistänyt minimi painot mutta toivottavasti se kasvaisi pian suuremmaksi. Hän istui alas otti leivän ja rupesi syömään.

Abryary

Abryary katsahti Alleniin, kunnes tuo heitti tämän eteen jotain. Painoja. Erotti tyttö ja tuhahti sitten , kääntäen katseensa poispäin. Punaiset silmät katsoivat kirkasta ja kauniin sinistä lampea, jonka pinnasta kirkkaat auringonsäteet loikkasivat näyttämään eri värejä. Abryary mutisi itsekseen jotain ja rentoutui sitten, laittamalla silmänsä kiinni. Tuo ei huomioinut ollenkaan tuota toista, joka nappasi leipäkorin ja juomaa repustaan, vai mikä oli. Rya avasi sitten nuo juuri vaalenneet silmänsä ja vilkaisi toisen ruokia. Inahtaen tuo vampyyrihaltia käänsi päänsä toisaalle ja oli katselevinaan suuria puita, jotka piirittivät tuota lampea, joka näytti virkistävältä. Abryary mumisi vielä jotain, kunnes tuijotti sitten kenkänsä kärkiä, jotka olivat hieman kuluneet, nahkaiset hienot kengät. Tyttö loi itsekseen hymyn ja nappasi sitten kepin käteensä, alkaen kirjoittaa jotain ihan ihmeellistä maahan, johon jäljet jäivät ehkä liiankin hyvin. Abryary kääntyi lampeen päin ja nousi seisomaan, asteli aivan vesipläntin viereen ja polvistui. Tyttö hörppäsi hieman kirkkaasta ja puhtaasta vedestä. Vesi oli kylmää ja viilensi hyvin tuota tyttöä, joka oli pukeutunut mustaan. Rya nousi uudelleen ja alkoi sitten tuijottamaan kauas toiseen suuntaan, purren hampaitaan yhteen.
' Hmm.. ' Mietti tyttö, kunnes sulki jälleen silmänsä ja antoi etuhiustensa valua tuon silmien eteen, peittämään kaiken.

Allen katsoi tyttöä "otatko sinä jotain vai pakotanko sinut syömään?" hän kysyi ja riisui Killan takkinsa ja kääri hihojansa ottaen kolmet painot pois käsistään häntä eivät ehkä hyödyttäneet ne mutta niiden kanssa oli ikävä syödä hän tarvitsi syödessään rauhaa ja sitten sen jälkeen ruokalevon hän ei tappelisi ihan heti vaan antaisi tytön harjoitella itsekseen tai levätä hän söisi rauhassa ja nukkuisi sitten hetken. Hän oli paras esimerkki miten huolettomia kenraalit olivat varsinkin kun hän oli tämmöinen joka muokkasi omat asiansa siinä järjestyksessä kun halusi hän oli killan pelottavin ihminen tai ainakin sellainen jonka jahdattavana ei halunnut moni olla.

//lyhyt...//

Abryary

Abryary käänsi nopeasti katseensa kohti Allenia ja virnisti, kuunnellen rauhallisesti, mitä toinen oli selittämässä syömisestä. Ihan vain toisen kiusaksi tyttö päätti ruveta hieman kiusaamaan toista, ei niin hirveällä tavalla, mutta hieman huvitusta saadakseen tyttö vain ajatteli. Rya murahti itsekseen ja siirteli viimeisiä otsahiuksia pois silmiensä edestä ja katsoi sitten huvittuneella katseellaan Allenia. Katse muuttui huvittuneesta hieman vakavammaksi ja siitä sitten muodostui hieman pahaenteinen naurahdus ja virne.
” Osaatko vai pakottaa ? ” Tyttö naurahti hiljaisesti ja ravisti päätään ja mietti mitä sanoisi seuraavaksi. Sanojen valinta ei tosin ollut niinkään vaikeaa. ” Yritä. ” Abryary ei tiennyt mitä nyt tulisi tapahtumaan, joten tuo vain suoristi hieman pillifarkkujaan, joihin oli ilmestynyt ryppyjä. Rya käänsi katseensa takaisin lampeen, vakavoituen sitten. Lämminhenkinen hymy tuli takaisin, kun silmät nauliutuivat tuohon toiseen, joka riisui juuri itseltään takin ja painot päältään.
’ Mitäköhän ajattelin, kun tuon sanoin. ’ Nauroi tyttö mielessään ja tuhahti hiljaisesti.


// lyhyttä tässäkin ~

Allen riisui kaikki painot ja katsoi tyttöä "osaan ja jos vaadit voin näyttää miten" hän totesi ja nousi ylös katsoen tyttöä. Hän oli toivonut että tämä ei olisi käskenyt yrittämään. Hän siirsi jalkoihinsa voimaa tasaisesti ja katsoi tyttöä. "yritä väistää" hän sanoi ja amapaisi liikkeelle 60m/s vauhtia joka oli ehkä hänen maksimi vauhtinsa mikä oli melkein kaksinkertainen äänen nopeus kuului vain poks kun hän lähti liikkeelle ja poks kun hän pysähtyi tytön eteen kaatuen tämän päälle luultavsti koska tytöllä oli ollut noin alle puolisekunttia aikaa väistää tai ei edes sitä. Hän oli taitava tässä päälle pääsemisessä mutta toivottavasti tästä ei kehkeytyisi muuta hän siirsi kättänsä ilmaa pitkin ja sai sen kiertämään tyttöä kuin kutittaen tätä.

Abryary

Abryary nosti päätään kysyvästi ja seurasi toisen sanoja melkoisen tarkalla kuulollaan. Tyttö ei kuitenkaan kerinnyt väistää toista, joka poksahtaen ilmestyi tuon eteen, kaataen tämän maahan. Nopeasti Rya kuitenkin tunsi tunteen, jota ei ollut koskaan ennen tuntenut. Tunne pakotti Abryaryn nauramaan, kutittaminen kutitti todella tuota ja tuo vain nauroi ja nauroi, kuin pieni lapsi karuselliin mentäessä ja sieltä pois tultaessaan, lapsi saisi hienon tikkarin ja vaaleanpunaisen hattaran, kuin palan pilveä. Tyttö vain nauroi, ei edes saanut sanoja suustaan, tai pyytää toista lopettamaan. ” Lo.. Lopeta.. Ahihi ! ” Nauroi tyttö ihan kippurassa ja silmätkin alkoivat vuotaa, mutta se ei ollut mikään paha asia. Vasta vielä hetken naurettuaan Abryary sai koottua itsensä ja yritti olla nauramatta, mutta melkein turhaan, suu ei enää tahtonut aueta. Silmätkin aukesivat ja tuo lopetti nauramisen kuin tyysti, huomaten, ja muistaen mitä äsken oli tapahtunut. Tyttö muisti että toinen oli juuri lentänyt tämän eteen ja kaatanut tuon ja.. Abryary tuijotti toista.

Allen lopetti kutittamisen heti kun tyttö pyysi mutta ei päässyt ylös koska oli käyttänyt jo melkein kaiken magiansa tältä päivältä hän tuijotti vain tyttö ja koitti liikahtaa mutta hänen kätensä tai jalkansa eivät totelleet ihan kuin hänen kehonsa sanoisi vastaan kun aivot käskivät liikkumaan. Hän oli jumissa ei päässyt liikkumaan senttiäkään ja sen takia nyt makasi tässä. Hän oli jumissa tuijottamassa tytön kasvoja aika tuntui pysähtyvän kun hän katsoi tyttön silmiä vaikka ei tällaista tunnetta saanut luoda. Hän tajusi nyt vasta miksi juuri Lavi oli kirjoittanut ehdotuksen ja miksi Ed oli hyväksynyt sen se oli siksi että nämä olivat tajunneet että hän olisi ehkä ainoa joka ei ollut kokenut ihastumista. Hän meni punaiseksi ja sai lopulta kierähdettyä tytön päältä pois. Hänen oli setvittävä muutama asia. Hän hyppäsi järveen ja sukelsi jääden pohjaan sulkien silmänsä jonka jälkeen hänen ympärillään oleva jääkylmä vesi rupesi kiehumaan hän kävi kuumana hänen oli ajateltava ja rauhoituttava.

Abryary

Abryary ihmetteli hetken, mutta sulki sitten punaisena silmänsä ja käänsi päätään pieni hymy huulillaan. Tuo puri hampaillaan huultaan ja avasi sitten hieman silmiään, huomaten toisen yllättäen kierähtävän tuosta pois. Hyppäävän lampeen. Tyttö sulki silmänsä uudelleen ja nousi istumaan maahan. Oli hiljaista. Aivan liian hiljaista. Rya käänsi katseensa lampeen, avasi silmänsä ja tuijotti lampea hetken. Tyttö painoi silmänsä kiinni ja nousi seisomaan, rauhallisesti. Kuitenkaan tuo ei kauaa pystyssä pysynyt, vaan rojahti istumaan, tuijottaen sitten omia jalkojaan ja mietti mitä pitäisi tehdä. Mieleen ei tullut Abryarylle mitään, tuo vain tuijotti kengänkärkiään, jonka avulla tuon otsahiukset valuivat silmien päälle. Tuo ei ollut varma enää mitä tapahtuisi. Ilmekin oli muuttunut vakavammaksi, ehkä hieman haikeaksikin. Tyttö inahti ja lähti sitten hiljalleen konttaamaan kohti lähintä puuta. Puun luona ollessaan tuo istahti sen juureen ja painoi polvensa kiinni itseensä ja kietoi kätensä polvien ympärille. Pää painui polvien päälle, mutta otsahiuksia tyttö ei siirtänyt silmiensä edestä. Ilme oli edelleen haikea. Abryary painoi silmiään kovemmin kiinni.

Allen nousi järvestä ja kuivatti itsensä hitaasti hänen silmänsä olivat hieman haikeat hän ei ollut koskaan ajatellut joutuvansa pulaan siinä aikoiko noudattaa sääntöjä vai ei hän yleensä teki niin kuin halusi hän tiesi että tuolla tytöllä täytyi olla upea voima tai sitten hän oli muuten vain ihastunut aivan erillaiseen ihmiseen sillä hän oli hurja pää ja sekoili usein mitä tytöstä ei voinut uskoa hän oli varma että tytöstä ei olisi tappajaksi joten hänen olisi vain tehtävä tästä keskitason taistelija jotta tuo pysyisi elossa ja pidettävä tämä elossa hänen tehtävänsä oli pitää tyttö elossa samalla lailla niin kuin muukin hyvä. Hän aisti pahuutta ja aukaisi silmänsä "Abryary oletko kunnossa" hän huikkasi ja veti pistoolinsa esiin se oli nopea ehkä liian nopea hänelle ilman magiaa se oli varmasti ainakin ykköstasoa. Hän tiesi että hänen oli koitettava edes jotain ja samassa iskurien lyönti kuului ja samassa pamaus tarkkaan ottaen neljä pamausta hän oli osunut mutta vain jalkaan ja käteen ja panssariin mikä tarkoitti että se paranisi hetkessä. Hänellä ei ollut voimia ässäänsä jos hän ei vapauttaisi sinettiä joka ei onnistunut yksin hän tarvitsi apua tai paperi nipun jota hänellä ei ollut. Hän ei voinut kertoa Abryarylle että hän oli heikossa kunnossa tämän takia joten oli vain pakko voittaa. Hän sulki silmänsä ja luotti muihin aisteihinsa koska näöstä ei ollut hyötyä tässä tilanteessa.

Abryary

Abryary mutisi itsekseen jotain ja painoi silmänsä lujasti kiinni, kunnes kuuli toisen hiljaisesti nousevan pois veden valtaamasta järvilammesta. Hiljaisesti inahtaen tyttö hiljentyi ja avasi hieman silmiään, nojaten puuta vasten, aivan kuin puun runko ja kaunis varjo olisivat tuon ainoa suoja maan päällä. Puu olisi vartija joka ei antaisi minkään satuttaa tuota hieman säikähtänyttä tyttöä, tai tunteista sekaisin olevaa, ken tietää. Abryary ei nostanut katsettaan, sillä ei viitsinyt. Tuota vaivasi joku , jota ei aivan heti unohtaisi – ei ainakaan seuraavaan pariin sataan vuoteen. Rya huokaisi, kuullessaan toisen kysyvän oliko tuo kunnossa. Aluksi tyttö ei ollut varma, tahtosiko edes vastata. Hopeahiuksinen, nuori vampyyrihaltija sulki taas silmänsä, painaen päätään lujemmin polviaan vasten. Tuo ei ollut juttutuulella, juuri tuon äskeisen jälkeen. Luulisi että tuo olisi pehmittänyt tytön mieltä, mutta nyt parka oli aivan sekaisin. Abryary nyökkäsi vaimeasti toiselle vastaukseksi, että olisi ihan okei, eli siis melkein kunnossa. Kuullessaan pari pamahdusta, tuo nosti päätään hieman ja katsoi toista kysyvästi etuhiuksiensa takaa.

// lyhyttää.

Allen ei nähnyt tytön nyökkäystä koska keskittyi otuksen paikan selvitykseen mikä kävi liian helpoksi tai no siis sen jahtaaminen oli paskempi juttu koska se liikkui näin. "perhana" hän totesi ja samassa lensi päin puuta hänen paidassaan oli verta hänen vertaan hirviö oli äänen mukaan liikkuja sinänsä hyvä että tyttö ei ollut vastannut hänellä oli käynyt tuuri kun oli onnistunut väistämään suurimman iskun vaikka ei se mukavalta tuntunut kun sai turpaansa monsterilta hän nousi ylös ja puuskutti hetken vetäen aseensa esiin ja viritti aistinsa ylös hypäten järveä kohti "älä" hän kerkisi sanomaan kun monsteri ilmestyi tyhjästä hän ampui siihen neljä panosta ja molemmat tippuivat järveen hän alla. Hän oli otti pahan osuman jalkaansa ja oli jo tykittänyt vedessä loput lippaistaan otukseen joka kuoli vaikka ei sillä mitään väliä ollut hän pääsi sen alta saatuaan haavan rintaansa ja jalkaansa ja vielä käteenkin hän oli ottanut kovaa iskua.

Abryary

Abryary ei osannut tehdä mitään, mutta kun huomasi toisen paiskautuvan nopeasti puuta vasten, tuo nousi nopeasti seisomaan ja jäi tuijottamaan suu auki, ei osannut tehdä mitään. Rya tunsi itsensä täydeksi idiootiksi, tuo vain seisoi paikoillaan, käsi ojennettuna toista kohti. Tyttö inahti, kun huomasi toisen sukeltavan järveen, monsteri mukanaan. Abryary seisoi vain paikoillaan, osaamatta tehdä yhtään siirtoa. Itsensä kokoamiseen ei menisi kauaa, mutta nyt kaikki täytyi tehdä nopeasti. Sekunnit kuluivat, se tuntui raastavalta, kun tuntui että aika olisi pysähtynyt ja kiusannut tyttöä omilla ajatuksillaan ja muilla. Abryary sai koottua itsensä ja syöksähti järven rannalle, tuijottaen vettä. Tytön ilmeestä huomasi, miten toinen yritti nähdä tuon kauniin ja kiiltävän veden läpi ja erottaa, missä monsteri ja Allen olisivat. Tyttö ei osannut tehdä mitään, työnsi vain kätensä veteen, kuin havitellen jotain mutta mitään tuo ei saanut käsiinsä. Rya tunsi tunteen sisällään, itkuako tuo kaipasi? Ei tyttö osannut itkeä tuossa tilanteessa, ainakaan nyt. Rya tuijotti järveen suu auki, kunnes sai vain kuiskattua toisen nimen, inahtaen sitten ja haukkuen itseään tyhmäksi, kun ei osannut edistyä.

Allen nousi järvestä ja ampui pistooleilla tytön taakse "ne saalistavat äänen mukaan" hän sanoi ja lensi puuta vasten menettäen tajunsa Abryary oli nyt kusessa jos ei keksisi tapaa voittaa. Hän ei voinut auttaa. Hän oli laskenut väärin niitä oli kaksi hän oli tuurilla kerinnyt ampumaan. Nyt tyttö joko oppisi tai kävisi paskasti hänelle tämä oli hyvä sillä jos tyttö oppisi tai edes jäisi eloon hän kerkiäisi palauttamaan tarpeeksi voimia voittaakseen. Allen oli ehkä monsterin metsästyksessä tyttöä edellä taidossa ja kokemuksessa mutta nyt jos tyttö voittaisi tämä kasvattaisi omia voimiaan suuressa marginaalissa jos tämä taas ei onnistuisi ja haavoittuisi pahasti mutta jäisi eloon sekin kasvattaisi voimia mutta jos tuo kuolisi se olisi loppu hän ei voinut auttaa tyttöä jos tämä kuolisi. Hän ei voinut nytkään auttaa hän ei edes tiennyt mitä ympärillä tapahtui vain sen että tyttö oli nyt tulikokeessa.

//Allen heräilee kun heräilee monsterin saat tappaa.. jos hahmosi siihen pystyy //