Hei hou vain (vapaa)

Poika joutui hyvin koville Lavin ilmesyessä hänen taakseen aivan yllättäen, mutta hän pystyi juuri ja juuri väistämään ensimmäisen potkun, mutta toinen potku oli hänelle liikaa, mutta hän koetti väistää vielä epäonnistuen täysin ja kaatuen samalla.
"Hell hound!" Poika huudahti hänen toisen käden osuessa maahan, jolloin hänen yläpuolellaan avautui portti, josta Lavia kohti loikkasi suuri musta koiran näköinen olento, mutta olento oli suurempi ja sen selässä oli liekkejä.
Poika jäi kuitenkin maahan, sillä hän oli vahingoittunut pahasti Lavin hyökkäyksistä.

Naiými seurasi taistelua tarkkaan ja piti mielessään kumpi voittaisi.

Jiroi naputti hiljaa pöytää ja odotti. Hän oli pitänyt hulluutensa kurissa pitkän ajan, joten ei antaisi sen nytkään näkyä kovinkaan paljoa.

Lavi katsoi koiraa ja polkaisi sitä nostaen kätensä ylös "Slash Ray" hän totesi ja kädestään lähti valkoinen säde hän oli perusmagian käyttäjä. Hänen magiansa oli sealien varassa ilman luutnantti voimia ja kun hän sai ne vapaalle ei edes loitsut olleet pakollisia jos hän oli käyttänyt loitsua pari sataa kertaa Luutnanttien salaisuus oli heidän suuret lukitut voimansa samoin kuin se että everstillä se oli melkein puolet voimista ja Kenraaleilla Allen oli joskus sanonut että noin 75% voimista lukittiin se tarkoittaisi sitä että Allen oli häntä puolet vahvempi mikä taas tarkoitti että nuo kuolisivat silmän räpäyksessä vaikka ei Lavin uskonut omaavan näin suuria voimia kuka uskoisi että Allen oli omasta tahdostaan lukinnut sen osan itsestään jolla kuoleman mailla pystyi taistelemaan 0 tason monsteri armeijaa vastaan Kenraalit vain eivät saaneet avata porttia itse se oli kokonaan Johtajan ja varajohtajan päätöksen alla Allen ei voinut avata sitä ennen kuin hän sai tarvittavan luvan koska se oltiin lukittu sellaisella taialla jolla oletettiin että kenraalit pärjäisivät Allenilla oli tarpeeksi voimia taistella 1 tason monstereita vastaan jo 25% voimistaan mutta sillä ei voinut voittaa 0 tasoa. Kun lukko avattaisiin se ei sulkeutuisi. Lavi polkaisi vastustajaansa kohti ja virnisti "kuole FLAMES OF HELL" hän totesi ja liekit levähtivät hänen kädestään miestä kohti.

Allen nousi ylös ja alkoi lähtemään poispäin. "Lavi vauhtia sulje se" hän totesi vielä

"Selvä Lavi" totesi vaikka taistelu oli vielä kesken "Lockdown" hän totesi ja taas lukitsi voimansa.

HÄn oli edelleen jähmettynyt edellisestä. Nyt hän sai jähmettyä lisään, koska taikuuksia alkoi tapahtua. Osa väestä lähti pelosta juosten ulos. Vaikka se ei osuisi heihin. He eivät halunneet riskeeta itseäsnä. Tatu oli kuitenkin paikoillaan ja katseli välillä ulos ja välillä poikia. Hän ei osannut muuta oikein tehdä.

Poika katsoi katoavaa hell houndiaan ja tuhahti. Hän ei kuitenkaan aikonut käyttää voimiaan enempää, sillä hän oli paljastanut jo melkein liikaakin.
"Mrh..." Poika antoi hell firen osua, mutta se imeytyi mustiin metallirannekkeisiin, eikä vahingoittanut häntä lähes ollenkaan.
"Bye bye." Poika lausui ja pudotti hopeanharmaan ruusun maahan kadoten samantien savuna ilmaan.

Naiými katsoi pojan pudottamaa ruusua ja kallisti hiukan päätään.
"Huh?" Naiýmin silmissä välähti muistoja, mutta hän ravisti päätään saadakseen ne katoamaan. Naiými ei vieläkään puhunut.


Jiroi taputti kevyesti käsiään ja hymyili hullun hymyään. Hän oli vaikuttunut taistelusta.

"mentiin" Allen totesi "herätimme liikaa huomiota emme löydä sitä mitä etsimme tänään" hän totesi ja siisti suti hiuksiaan jos et aio sitten sopia harjoitus aika taulua minulle se on ihan sama minulla on koulutusta joka päivä niin se on ihan sama miten sinä koulutat." Allen totesi ja meni kapakan ulkopuolelle istumaan ja odottamaan Lavia joka oli mennyt maksamaan. "paljonko?" Lavi kysyi ja katsoi eteensä hiljaa.

Nopeasti tapahtuma oli mennyt ohitse todella nopeasti. Edelleen hän katsoi ulos missä toinen poika oli. Keltaiset silmät ei olleet vieläkään vaihtuneen normaalisen väriseksi. Hän oli hyvin iloinen siitä asiasta. Tatu oli hyvin vapautunut edellisestä tilanteesta.

//Lyhyt//

Kapakan omistaja katsoi Lavia hetken ja hymyili.
"Yksi hopeakolikko, vaikka juoma olikin arvokkaampi, mutta en taida enempää pyytää." Omistaja totesi ja vilkaisi Naiýmiin hiukan huolissaan, sillä tyttö oli menettänyt tasapainonsa ja kaatunut polvilleen. Naiými oli säikähtänyt pahasti pojan yllättävästä hyökkäyksestä ja julmista puheista.
"Voisin päästää Naiýminkin lähtemään, sillä hän vaikutti pelästyneen aika pahasti." Omistaja totesi ja katsoi Naiýmia, joka nousi seisomaan ja pudisti päätään.
"Ei tarvitse.. kyllä minä pärjään." Naiými sanoi rauhallisella äänellä.

Jiroi katsoi Naiýmia ja sulki hetkeksi silmänsä.
"Kuraverinen haukkuu toista kuraveriseksi... On siinäkin järkeä." Jiroi mutisi itsekseen ja nousi lähteäkseen. Hän jätti kuitenkin yhden hopeakolikon tiskille ennen lähtöään ja katosi ovesta ulos.

Lavi heitti kulta kolikon pöydälle "loput on tippiä" hän totesi ja kääntyi ovelle päin "minä kuraverinen älä käsitä väärin mutta minun vereni on puhtaasti ihmisen joten se ei ole kuraveristä. Judge on vain evoluutiossa teitä muita edellä ja minun klaanini nyt sattuu olemaan se joka on ns. Neljäs haara eli kirjurit." hän totesi ja asteli Allenin luo "lähdemmekö?" hän kysyi ja istui Allenin viereen "odotetaan hetki ulkona siellä oli keltasusi ja yleensä ne käyvät väkivaltaisiksi jossain vaiheessa joten vain odota" hän totesi ja virnisti.

Hiljaan Tatu oli jounnut hänen juomasa minkä oli tilannut. Tilanne mikä oli sisällä oli rauhuttomassa, mutta hänelle ei. Hän ei tunne itseäänsä turvalliseksi tämän tapahtuman jälkeen. Keltaiset silmät eivät olleet muuttuneet laisinkaan ruskeaksi ja eikä näyttänyt edes sen merkkejä. Muutenkin tunnelma oli mennyt piloille hänen mielestään. Muutenkin toinen poika antoi pienesti varovaisuutta niin oli ehdottomasti paras ratkaisu. Missään vaiheessa Tatu ei halua muuttua turkiksi jollekkin tai vakojaksi. Ennen pojat menivät ulos niin Tatu oli mennyt heitä ennen kuistille. Keltaisia silmiäänsä hän yritteli piilouttaa katsomalla alas kuistin lattiaa.

Naiými sopeutui taas töihin kapakkaan, sillä ei suostunut lähetmään ennen kuin työpäivä loppuisi. Kapakan omistaja kuitenkin tarkkaili tyttöä jonkin verran, sillä tuo oli sen verran kovan iskun ottanut tuolta omituiselta pojalta. Naiými ei kuitenkaan näyttänyt mitään heikkouden merkkejä, vain oli oma pirteä itsensä.

Jiroi oli poistunut kapakasta, mutta pysyi läheisyydessä.

Allen istui maassa ja tuijotti toista joka oli selkeästi valmis toimimaan kun saisi luvan hän itse taas odotti että jotain tapahtuisi. Hän halusi myös tappaa jotain nyt kun oli liikkeellä. Hän oli jo pyytänyt luvan lukon aukaisuun harjoitustilanteissa jos tulisi hätä kun hän saisi paperit hän voisi aloittaa niiden käytön hätä tapauksissa. Hän ei yleensä saanut käyttää voimiaan maksimissa mikä oli hyödytöntä. Hän laski kätensä aseelle ja tarkisti että siellä oli panoksia.

Vaikka hän katsoi las kuistiin hänestä tuntui, että joku tarkaili sitä todella vakavasti. Se häiritsi todella paljon hänen mieltäänsä. Sitä ajatusta ei mennyt helposti pois päästäänsä. Se häiritsi todella hirveästi, ettei voinnut katsoa muualle. Harvat kuitenkin tiesi, mitä rotua hän oli, mutta toisaalta osa ihmettelivät hänen silmiänsä. Lopulta hän uskalsi nostaa keltaista katsettaan vastakaiseen taloon. Nyt hän oli valmis kuolemaan, jos joku ampuisi nyt keltaisten silmien takia.

Naiými pääsi töistä hyvin paljon aikaisemmni ja asteli kapakasta ulos, hänellä oli seuraavaksi töitä orpokodilla, sillä hän joutuisi taas viemään jotain toiseen kylään, mutta hän mietti samalla harjoittelua. Orpokodin töistä ei voinut kuitenkaan perääntyä, sillä Naiými oli ainoa, joka oli jo kolme vuotta vienyt kirjeitä toiseen kylään.
"Huoh.." Naiými katsoi taivaalle levottomana ja huokaisi syvään.
"Ei ole minun päiväni." Naiými mutisi ja lähti astelemaan orpokotia kohti.

Jiroi päätti seurata Naiýmia orpokodille, sillä nuorukaista kiinosti, mitä Naiými tekisi.

//kaksikkoni pois pelistä & minun puolesta kiitos pelistä//

//oleppa hyvä//

Allen katsoi Lavia "tiedät että meidän kuuluu palata orpokotiin kohta" Lavi totesi ja lähti kävelemään pois päin " minä menen edeltä" tämä huikkasi ja lähti pois. Allen ei vastannut Laville mitään vaan nosti hupun päähänsä kävellen pois päin hän oli päättänyt kävellä vähän matkaa jos se vaikka auttaisi hän kävelisi pois täältä takaisin orpokotiin huppu päässään. Hän toivoi sadetta oikein rankkaa tai todella pimeää yötä missä ei mitään näkynyt samoin sumu olisi kiva silloin hän pystyi käyttämään voimiaan liikkumiseen.

//kiitos pelistä myös//

//Samoin//

Tatu katsoi keltaisilla silmillään ja tunsi, että olisi parasta jatkaa matkaa. Hän nousi kuistilta ja alkoi juosta pois päin kahvilasta vai kapakka miksikä haluaa sanoa. Kuitenkaan hän ei alkanut juosta samaan suuntaan mitä oli tullut. Sen sijaan uuteen paikkaan ja uuteen seikkailuun.

//Kiittos pelistä//