Hei hou vain (vapaa)

Juokus jälkeen oli todella ihanaa saada jotain juotavaa. Juoksun varelle tuli sopivan kokoinen kahvila. Aluksi hän mietti olisiko se turvallinen paikka hänelle. Hän pelkäsi, että sielä olisi metsästäjiä, jotaka jahtaisi suseja. Uteliaisuus voitti jälleen naisen mieli taistelussa. Kului ovesta: " Kling! " Silloin myyjä sai tietää, että ovesta oli tullut asiakas. Nainen asteli tiskille ja tilasi minkä halusi, mutta aluksi hän katsoi mitä hän halusi tilata itselleen. Oikeasti hän tiesi mitä halusi, mutta jos löytyisi jotain erikoista. Lopulta hänen mielensä pysyi vanhassa juomasta, mistä hän piti.
" Saisinko yhden tink-tink juoman? " Tatu kysyi.
Myyjä nyökkäsi naiselle ja alkoi tekemään mitä nainen tilasi. Samalla mies puhui muiden miehien kanssa. Nopeasti hän sai tilamansa. Samansa drinkin kanssa nainen asteli istumaan ikkunan viereen.

//Vapaasti saa tulla//

Jiroi liikkui nopeasti ja hyvin äänettömästi katua pitkin kohti kahvilaa. Nuorukainen oli taas hiukan karkuteillä, mutta sillähän ei ollut väliä. Jiroi oli kuitenkin vielä toistaiseksi vapaa kulkemaan. Jiroi huomasi kahvilan ja suuntasi nopeasti sinne, sillä hän halusi jotain juotavaa. Alkoholijuomia poika ei vielä saanut, mutta eihän hän niistä välittänytkään. Jiroi asteli sisälle ja katseli ympärilleen liukuen äänettömästi tiskille. Hänen silmissään oli tuttu hullun kiilto, mutta siitä ei kahvilakapakan omistaja välittänyt, sillä hän tunsi Jiroin ennestään.
"Suuklaakaahvi~" Jiroi sanoi lähes ylipirteällä äänellä ja omistaja alkoi tekemään kahvia. Jiroi näki että Naiýmikin oli töissä.
"Naiýmii heii!" Jiroi sanoi pirteästi tytölle, joka ei ollut kuulevinaankaan, vain keskusteli pirteästi asiakkaiden kanssa ja kyseli mitä he haluaisivat.

Ed & Lavi

Ed asteli sisälle kinaten Lavin kanssa normaaliin tapaan miten naisten kauneus piti arvioida tämä oli ollut yleinen keskustelun aihe heillä aina. Lavin mukaan piti olla nopee ja Edin mukaan piti olla hidas. He olivat täysin erillaisia mutta silti helskutin hyviä kavereita. "kaksi jotain yllätä minut" Lavi tilasi ja virnisti tietäen että kaakaot heidän eteensä lyötäisiin joka tapauksessa vaikka hän mitä tilaisi hän oli kerran sanonut että kaksi koskenkorvaa ja saanut kaksi lasia vettä ja häneltä oli laskutettu koskenkorvan mukaan. Hänellä kun ei ollut ikää tilata sitä häntä saatiin huijata vedellä toinen oli kaljan ja kotikaljan ero. Hän tiesi että häntä rahastettiin aina.

Juomansa oli todella ihanan viileä juodessaansa. Se oli todella ihana tunne. Muutenkin juoma oli hyvin onnistunut ja halpaa. Joissakin muissa kapakoissa se maksa maltaita. Nyt se sai nauttia ihanasta juomasta ja halvasta sellaiselta. Välillä hän katsoi ovea, koska halusi tietää kuka oikein on tullut sisään. Pari nuorta poikaa ja toinen henkilö, jonka hän tunsi kapakan omistaja. Pienesti hän hymyili, mutta oli kääntänyt katseensa takaisin ikkunaan. Hän oli rentoa.

Jiroi virnisti hiukan ja hörppäsi kahviaan, jonka oli saanut. Hän oli tottunut kahvilan suklaakahviin, jonka kävi tilaamassa joka päivä. Hänen ajatuksensa olivat tuolla hetkellätäysijärkisen puolella, mutta silmistä näki hulluuden. Naiými oli kuullut Lavin tilauksen ja katsoi kapakan omistajaan kysyvästi. Omistaja nyökkäsi Naiýmille tehden pienen käsimerkin. Naiými virnisti omistajalle ja alkoi tekemään kaakaota, johon oli saanut luvan laittaa alkoholia vähän. Naiými asetti kaakaot Edin ja Lavin eteen ja hymyili pirullistesti.
"Kaksi kaakaota." Naiými sanoi ja meni tarjoilemaan muille, sillä omistaja ottaisi hinnan.

Ed ja Lavi katsoivat juomiaan hetken ja virnistivät "Lavi hei sä saat tilata ensi kerrallakin" Ed totesi ja virnisti "mitä vain Allen" Lavi totesi ja virnisti saaden samassa nyrkistä naamaansa ja lentäen lattialle "minä sanoin että unohda se" hän totesi ja otti hörpyn kaakaostaan. Lavi nousi penkilleen ja otti hörpyn kaakaostaan "ai niin sori" Lavi totesi ja hymyili "unohdin sen" hän vastasi "eipä mitään" Ed totesi ja jatkoi kaakaon juomista "sinä maksat möläytyksesi takia" Ed totesi ja toivoi että moni ei sitä kuullut vaikka se vaikutti vain väärän nimen sanomiselta se oli aivan muuta näille kahdelle. He palasivat takaisin aiheeseen miten naisten kauneus mitattiin ja jatkoivat kinaansa.

Tatun mielestä oli hauskaa kuulla paha enteiseen kapakkaan. Jostain syystä sitä oli mukava kuunella, vaikka samalla hän katsoikin ikkunasta ulos. Kasvoissaan näkyi pieni iloisuus, jonka pojat olivat saaneet hänen kasvoilleensa. Juoman lisäksi hän otti housun taskustaan suklaata. Varovasti hän avasi pussin ja katsoi oliko se vielä kelpo syötäväksi. Omasta mielestään se oli todella kelpo syötävää, vaikka suklaa oli sulannut ja jähmettynyt. Naiselle se kelpaisi todella hyvin. Juoman kanssa suklaa maistui vieltä hyvältä.

Naiýmin työskentely oli pirteää ja keskustelu asiakkaiden kanssa oli iloista, eikä vaikuttanut ollenkaan siltä että hän kuuluisi kiltaan, vaikka hänen ranteessaan oleva killan koru, joka välillä vilahti kertoi jotain aivan muuta. Naiými majottautui Edin ja Lavin luokse.
"Hei pojat." Naiými totesi pirteästi ja virnisti. Hänen hiuksensa olivat laitettu ja hänellä oli työ asu yllään. Naiýmin työasuun kuului polviin asit ylettävä hame, hihatonpaita ja takki, jossa oli pitkät hihat.
"Mites naisten arviointi riita etenee?" Naiými kysyi pirullisesti, sillä hänen kuulonsa oli vampyyrin kuulon tasolla.

Jiroi leikitteli kahvillaan ja kuunteli kapakan keskustelja. Jiroi oli kuitenkin ruvennut keikkumaan penkillä, joten kovaäänien rytinä sai osan kapakasta katsomaan tiskillepäin. Jiroi oli kaatunut penkillä ja piti nyt hiukan päätään.
"au.." Jiroi lausui ja alkoi nauramaan mielipuolisesti.

"tässähän se Ed ei vieläkään usko että hän voisi kouluttaa jostakusta soturin tai no siis kenestäkään metsästäjää edes mutta minä uskon että se onnistuu kun sai kohtuullisen hyvän näköisenkin." Lavi totesi ja katsoi Ediä "Älä sinä edes aloita itse saisit opiskelijan vastuullesi jos et asuisi minun kanssani samassa kämpässä." Ed totesi ja virnisti "niimpä kai mutta siihen sinun pitää tyytyä. Menette sitten sille niin minua ei häiritse jos tulette siihen kämppään menen yöksi Naýmin viereen. " Lavi totesi ja virnisti tytölle "sinuna jättäisin tämän keskustelun kuuntelematta." hän totesi perään ja jatkoivat kamppailuaan nyt opetus kelpoisuudesta.

Tatu jatkoi heidän kahden kuuntelmista, johon myös muukin liittyi. Kuitenkaan hänen uteliaisuudensa antoi enemmän innostusta kuuntelemaan muiden höpötyksiä. Kuitenkin katse oli ikkunasta ulos.

//Lyhyt//

Naiými katsoi Jiroihin nopeasti kuunnellen Edin ja Lavin juttuja. Häntä hymyilytti Lavin toteamukselle. Naiýmilla ei ollut mitään sitä vastaan jos Lavi tulisikin hänen viereensä. Naiými kuuli pomon kutsuvan, joten meni jatkamaan hommiaan. Naiými työskenteli kapakassa pirteästi, mutta hän oli muutaman kerran joutunut jo ongelmiin kapakan miesten kanssa ja joutuisi varmaan tänäänkin. Naiými vei tarjoiltavat juomat pöytään nopeasti ja palasi tiskin taakse hakemaan toisen tarjoilun.

Jiroi nousi istumaan nauraen, mutta rauhoittui hiljalleen. Jiroi katsoi nopeasti kapakan omistajaan.

Ed antoi Lavin jatkaa juttujaan rauhassa hän aisti täällä liiankin vakavan ilmapiirin. Häntä oikeastaan rasitti se että täällä oli monsteri "Lavi saan kai tappaa monsterin jos näen sellaisen vaikka olen vapaalla tänään?" Ed kysyi ja katsoi Lavia joka katsoi häntä "et saa tappaa olemme vapaalla metsästyksestä jos ampuisit kaikki monsterit niin meille ei olisi enää tarvetta "mutta kun minä voin ampua sellaisen vaikka yhdellä panoksella tässä ja nyt." Ed totesi ja katsoi Lavia joka virnisti "et saa tappaa me olemme vapaalla" tämä totesi.

Nainen katsoi edelleen ikkunasta. Juomansa oli puoliksi juotu. Hän mielummin kuunteli mitä muut puivat ympäilläänsä. Kuitenkin hän pienesti säikähti mitä pojat olivat puhunneet toisilleensa. Se sai Tatun varpaisiltaan. Omaa lajiaansa mitä itse oli niin metsästäjien suosiossa. Heidän nahka oli niin arvokasta kuulema ja se on erilaista materiaali, kuin normaali susi. Kuitenkaan hän ei antanut näyttää valpauttaansa.

Naiými ei kuunnellut ketään enään vain teki töitään. Yksi mies nappasi tyttöä hihasta, mutta pieni sähköisku irroitti miehen hänen hihastaan.
"Tsot.." Naiými sanoi ja virnisti miehelle, joka katsoi tyttöä ihmeissään. Naiými jatkoi matkaansa hakemaan toista tarjoilua. Päivästä voisi tulla ongelmallinen tytölle.

Jiroi kuunteli kapakan juoruja, koska hän saattoi saada hyvää tietoa, mutta hän ei kuunnellut Ediä ja Lavia.

"kuule nyt Ed" Lavi sanoi "ei kun se on Allen" hän totesi ja virnisti Allen ei voinut sille enää mitään "sinä tiedät että me emme saisi periaatteessa tappaa kuin itse puolustukseksi vaikka oletkin Kenraali tasoa" Lavi totesi ja tämän sanottuaan neljä monsteria oli heidän ympärillään "kiitti vaan Lavi" Allen totesi ja nousi ylös katsoen näitä hiljaa ja sitten kaivaen magiaansa. Hän aikoi käyttää erikoisvoimaansa. Hän nosti maasta miekan se oli materialisaatiota mutta hänen kykynsä oli aivan erilainen loppujen lopuksi. Hän osasi kaikkea mutta koska tämä oli kapakka ja joku saattoi tarkkailla oli turvallista näyttää vain materialisaatiota hän iski hirviöiltä päät poikki ja istui alas kulauttaen kaakaon alas ja polttaen ruumiit. "anteeksi sotku" hän totesi kapakan pitäjälle ja katsoi tätä punaisilla silmillään.

Tatu joi juomansa hyvin hiljaa, koska hän antoi maun voittaa suussaansa ja samalla nautinton. Nautintoa ei ole, jos ei osaa nauttia. Monet kuitenkin juovat kaljan nopeasti, että pääsisivät nopeammin humalaan ainakin miehille asia koskee, kuin naisille.

Naiými jäi hetkeksi tiskin taakse tarjoilemaan juomia ja muita. Hän jutteli asiakkaille pirteästi ja koetteli vältellä ylihumaltuneita miehiä, sillä hän ei aivan tullut niiden kanssa toimeen, vain joutuisi käyttämään sähköä enemmänkin, jos menisi liian lähelle.
"Onneksi minä en ole siivoajana täällä" Naiými totesi ja katsoi kapakan omistajaa, joka oli hiukan ärsyyntynyt sotkusta, mutta nyökkäsi. Naiými oli mennyt jälleen asiakas puolelle tarjoilemaan, kun kuuli jonkun tulevan sisälle ja pysähtyi aloilleen vaaran tunteen takia. Naiými katsahti kapakan ovesta sisään astuvaa poikaa. (Sivuhahmo) Poika asteli Naiýmin eteen ja katsoi tyttöä. Poika tarttui yllättäen Naiýmin takista ja kiskaisi Naiýmin niin lähelle että pysyi kuiskaamaan tytölle jotain.
"Kurja pikku vampyyri joka pitäisi tappaa." Poika lausui tönäisten Naiýmin kauemmaksi, niin että tyttö kaatui.
"Auch.." Naiými oli lyönyt pääsnä, mutta pysyi tajuissaan.

Jiroi oli myös havainnoinut ettei seuraava sisään tullut ollut mikään kiltti. Jiroi katsoi poikaa, joka oli selkeästi Naiýmin kimpussa. Jiroi ei aikonut puuttua, sillä oli jo huomannut Lavin ja Allenin.

"kurja pikku paska mikä pitäisi tappaa naisten kimppuun käynnistä" Lavi totesi ja katsoi Allenia "tiedän tiedän emme saa aiheuttaa harmia kiltalle." hän totesi ja katsoi miestä "mutta koska minä en aiheuta harmia voit sinä rauhassa katsella" Lavi totesi ja virnisti. "se on totta" Allen totesi ja katsoi molempien kaakao oli loppunut hän ei oikeastaan kaivannut sitä enempää. Hän tiesi että hänen ässänsä ei saisi paljastua ennen viimeisiä hetkiä koska kenraalin ässää ei nähnyt kukaan muu kuin kenraali itse koska muut sen nähneet olivat kuolleet hänen kykynsä oli niinkin vahva että se piti vieläkin totta hän vältti sitä. Hän käytti materiaalisointia. Lavi katsoi toista vetäen keppinsä esiin heittäen sen Allenille "minä hoidan tämän magialla" hän totesi ja teki merkin seinään "wood shield" hän totesi ja se katosi ja ilmestyi hänen käteensä nyt hän pystyi käyttämään magiaansa nopeasti ja tappamaan tuon ilman sotkua vaikka no Alleninkin tappo ei ollut sotkenut koska veri oli poltettu pois.

Tatu katsoi hieman säihkynteenä, kun tiskin naista käytiin käsiksi. Hän ei voinnut uskoa miten helposti tuommoinen mies mensi niin helposti naisen kimppuu. Kuitenkin mies on humalassa semmoista voisi oikein tapahtua. Hänen oli pakko katsoa, mitä oikein tapahtuisi seuraavaksi ja miten kaksi nuorehkioa miestä tekisi seuraavaksi. Tatu ei olut ainoa, joka katsoi mitä tiskillä tapahtui, koko kapakka katsoi tapahtumaa.

Poika katsoi Naiýmia meripihkanvärisillä silmillään, mutta käänsi katseensa Laviin.
"Hmm?" Poika piti kaapunsa hupun päässään kasvojen suojana ja tarkkaili Lavia. Naiými nousi hiukan tokkuraisena ylös horjahtaen samalla. Kapakan isäntä meni Naiýmin avuksi ja kysyi tuolta jotain, mutta Naiými ei vastannut mitään. Naiými oli säikähtänyt aika pahasti pojan yllättävää hyökkäystä, vaikka olikin tuntenut tuon vaaralliseksi. Poika katsoi taas Naiýmiin mutta myös kapakan isäntään.
"Suojelette kurjaa puolivampyyriä, jolla ei olisi aihetta olla täällä." Poika murahti ja tarkkaili sivusilmällä Lavia.

Jiroi painoi kätensä nyrkkiin ja olisi halunnut hyökätä pojan kimppuun, muttei tiennyt tuon voimatasosta mitään, joten ei tehnyt sitä. Hän oli myös huomannut Lavin reaktion, joten ei aikonut puuttua.

"pah kuraverinen on sellainen kuin minä" Lavi totesi ja virnisti jos häntä ja Allenia vertasi Allen oli aatelinen tai kuningas ja hän oli orja tai mikä tahansa alinta astetta mutta Allen oli aina ollut hänelle ystävällinen Allen ei laskenut kuraverisiksi ketään vaikka kuinka joku väitti hänen oli näytettävä omat kykynsä ja voitettava tuo näyttääkseen Allenille että oli valmis nousemaan 1. tasolle killassa Allen oli Kenraali joten tällä oli sanavaltaa 1. tasolla hän voisi vihdoinkin saada vaikeita tehtäviä. Hän potkaisi hahmoa kohti ja heti perään löi polkaisten toisella jalalla toisen kylkiluita kohti ja heilauttaen toista nyrkkiään.

Allen nojasi taakse ja nautti esityksestä näytäppä sitten miten paljon voimaa sinun kehostasi löytyy kaikki se potentiaali joka sinussa on. hän ajatteli ja samassa hänen silmänsä olivat killuvan keltaiset aivan kuin hän janoaisi taistelusta tietoa hän oli huomannut keltasuden mutta hän antaisi sille aikaa paeta taistelun loppuun.

Keltaisilla silmillä hän katseli kaikkia. Hän kuitenklin huomasi yhden katsovan häneen, jokun verran. Nainen katsoi vaisusti hänelle, mutta ilmeessä oli pelkoa. Tatu oli paniikissa hieman. Oikeastaan hän ei tiennyt mitä oikein kannattaisi tehdä.

Poika katsoi Laviin ja väisteli tuon iskut helposti ja torjui mustalla metallirannekkeella yhden potkuista loikaten hiukan kauemmaksi.
"Taitaa olla vuoroni." Nuorukainen totesi ja kumartui maahan asettaen kätensä nopeasti maahan.
"Fullmetall tears" Maasta nousi teräviä metalliteriä Lavia kohti, mutta niihin kokoontui kaikki magia ilmasta ja lukitsi ne metalliterien päihin. Poika nousi jaloilleen nopeasti ja hyökkäsi Lavia kohti sivaltaen tuon kasvoja kohti nopealla liikkeellä kädessä olevalla hanskalla, jossa oli mustia teriä. Tuohon hansikkaaseen lähti nuo terät kuitenkin metallirannekkeesta, joka oli selvästi lumottu. Nuorukaisen huppu putosi ja puhtaan valkoiset hiukset paljastuivat, mutta eniten taisivat hämmentää suipot korvat. Nuorukainen kuitenkin nykäisi toisella kädellään hupun päähänsä ja potkaisi nopeasti Lavin kylkeä kohti. Yllättäen poika vaikutti katoavan kokonaan.

Naiými katseli ympärilleen ja kuunteli ääniä. Hän oli hyvin varuillaan. Tyttö ei halunnut uudestaan samaa yllätystä. Hän muisti pojan jo aikaisemmasta. Hiukset muistuttivat tyttöä, mutta hän ei muistanut tuon pojan nimeä.

Jiroi murahti ja hänen silmänsä muuttuivat olemustaan.
"Kaksi metriä oikealla." Jiroi lausui vakaalla äänellä, sillä hän näki pojan helposti noilla silmillä.

Lavi väisti iskut kepeästi ja virnisti hieman "Allen anon audienssia" hän totesi koska oli esimiehiä paikalla hänen oli pyydettävä lupa. Hän väisti kaikki pojan iskut ja kun tämän huppu tippui hän väisti heti. Allenilla kesti tavallista kauemmin antaa lupa tuo toinen oli siirtynyt kauemmaksi hän oli ollut kovilla jopa Wood sealilla joten audienssi olisi pakollinen tai hän olisi pulassa seuraavassa hyökkäys ryppäässä. "Myönnetty" Allen totesi ja lopetti paperin kirjoittamisen jota oli hetken kirjoittanut ja laittoi sen Lavin laukkuun. "Kiitos" Lavi totesi ja virnisti "lutnant seal" hän totesi ja valkoinen valo välähti. Hän ilmestyi pojan taakse potkaisi tätä kohti ja sitten oli toisella puolella potkaisten sieltäkin sieltä hän siirtyi eteen mistä hän löi avo kämmenellä mistä jatkoi nyrkillä ja lopetti tökkäykseen Paperi, kivi, sakset hän ajatteli mielessään.

Allen piti katseensa taistelussa oli todellakin piinallista jos hän joutui kirjoittamaan audienssin kapakka tappeluun mutta se oli se että hänen piti hyväksyä se että toinen pakolla tarvitsi eikä halunnut vain esitellä voimiaan Kenraalit taas olivat harkitsevaa porukkaa koska olivat aina kuoleman pelossa hän ampui kelta suden lasin vierestä ohjaten panoksen sen jälkeen takaisin aseeseen. Hän oli nyt varoittanut tuota joten sen pitäisi olla nyt selvää että tuon kannattaisi olla varovainen yksikin väärä liike ja hän ampuisi.

Nainen katsoi hetken aikaa mitä muutkin katsoivat. Nopeasti hän kääntyi katsomaan kuitenkin takaisin ikkunaan ulos päin. Keltaisilla silmiään nainen yritteli kuitenkin peittää, koska se kertoi mitä sortia se oli ja miksi oikein heitä saalistettaan. Pienesti nainen säpsähti, mutta kuitenkaan hän ei näyttänyt sitä muuna, kuin mennyt kanan lihalle ihostaan. Hänen lasin vierestä oli lentänyt, jonkin lainen lappu. Hän ei katsonut, koska ei halunnut katsoa keltaisilla silmillään. Silloin muille vieressä oleville miehelle olisi tullut ilmi, että nainen oli harvinaista saalista.