Hihii (vapaa)

Nuoren tytön mieli oli vilkas nyt, koska hän oli matkalla ystävänsä luokse, jota hän ei ole pitkään aikaan nähnyt. Tie ei pelottanut laisinkaan sitä, kun hänen äidin siskoa pelotti päästää hänet kävelemään yksin. Sen sijaan nautti yksin kävelemistä.
" Onpa täälä hiljaista. " Tyttö sanoi huudahtaen.
Osasihan hän suojella itseänsä taijoilla mitä hän oli oppinut.

//KÖh Köh mikä alku, mutta saa tulla//

Naiými asteli pirteästi tietäpitkin, eikä tuntunut piittaavan ympäristöstä. Hän oli päässyt taas vapaalle orpokodin kahleista, mutta se ei oikestaan häntä kiinostanut. Hän kuitenkin palaisi sinne vielä illan aikana jonkun ottaessa telepaattisesti yhteyttä. Namia ei häirinnyt hiljaisuus, sillä puolivampyyri pikemminkin nautti siitä. Kevyt lämmin tuuli puhalsi hänen ylitseen ja sai hänet kuuntelemaan tuulen tarinaa. Hän oli aikaisemminkin jäänyt kuuntelemaan samaa tarinaa. Pian sataisi, mutta siitä Nami ei piitannut. Nami halusi sateen taas tulevan. Naiýmia seurasi punertava susi, joka oli hänen lemmikeistä uskollisin. Susi katsoi omistajaansa välillä kysyvästi, muttei piitannut siitä.

Yoh

Yoh asteli tietä ja alkoi keskustelemaan kahden henkensä kanssa koska hänellä oli tylsää "oletteko ihan varmoja että minun piti tulla tänne tornille?" hän kysyi ja katsoi näitä hän oli Judge joka ei piitannut laista tai koulusta muutenkaan. Hän eli omien voimiensa varjolla. "Olen" maa henki vastasi ja pysyi kovana " hyvä en halua eksyä" Yoh totesi ja hymyili hänen rentoon asenteeseensa ei yleensä kuulunut hermoilu mutta hän voisi ottaa rennosti vasta kun olisi tornilla. Hän kun oli tällainen talsija. Hän käveli tietä potkien kiveä sivussa.

Ron ja Rin

Harmaa hiuksinen tyttö asteli reipaan asteli, melkein hypähtelisi todella paljon ja huudahteli itsekseen. Äänen sävy oli todella kivan kuuloista, mutta nopeasti siihen tylsistyisi. Tyttö oli hyvin illoissaan saisi tavata ystävänsä. Askel kohti ystävän luoksi. Nopeasti hän pysähtyi ja kuunteli ja sanoi miettien " Hän voisi olla piilossa jossakin. " Ronig sanoi miettien.
Hieman lyhyempi hiuksinen tyttö asteli tassien eteen päin. Hän oli hyvin reipas askelissaan. Punaisilla silmillä hän katseli pistävästi muualle. Hän tiesi myös, että saisi nähdä uuden ystävän. Kuitenkin oli hieman miettien voisiko hän törmätä häneen samassa tien varella, vai olisiko ystävänsä astelemassa takanaansa.

Nami hypähti ilmaan säikähtäneenä ukkosen jyrähtäessä kauempana, mutta susi ei vaikuttanut pelästyvän ollenkaan.
"Huh? sinä et pelkää ukkosta?" Nami kysyi ihmeissään sudelta, joka ei korviaankaan luimistanut. Nami virnisti sudelle ja lähti reippaasti jatkamaan matkaansa, sillä tuuli oli ruvennut todellakin yltymään.

Yoh katsoi ympärilleen ja jatkoi matkaansa "olette varmoja että tämä on oikea tie" hän aloitti taas "joo joo pidä se turpasi kiinni me rupeamme nukkumaan kivissämme" molemmat henget totesivat ja menivät nukkumaan hänellä oli liian itsepäisiä henkiä hän toivoi että ei törmäisi kehenkään hetkeen koska hän halusi vain olla hiljaa ja yhtä luonnon kanssa se oli hänen lempi työtänsä hänen tyhjät kasvonsa vain tuijottivat taivasta hänen jalkojensa astellessa tietä.

Riniar huomasi matkan aikana pienen nuoren pojan astelemassa tiellä. Punaiset silmät katsoivat uteliaasti, että voisiko hänelle tehdä hauskaa. Kuitenkaan hän ei voisi tehdä kiusaa, kun ystävänsä ei ollut hänen seurassaansa. Muutenkin halusi nähdä ystävänsä pitkästä aikaan, koska ystävänsä oli jossakin lomalla minne hän ei saanut mukaan.
Ronig asteli laullellen uudemman kerran uutta laulua. Kädessään hänellä oli pienin paperiin paketoitu paketti, joka oli hänen ystävälleensä. Hymy huulilla hän toivoisi nähdä kulman takaa, kun näkin jonkun tulevan edessä.

Nami pysähtyi ja susi asteli hänen viereensä.
"humm..." Nami vilkaisi suden silmiin ja kallisti päätään. Nami katseli ympärilleen ja kuunteli ääniä.
"Hoh.." Nami kuuli joitain satunnaisia ääniä.

Yoh aisti jonkun seuraavan häntä mutta ei se häntä haitannut hän oli voimakkaampi kuin näytti tai no kilta tasolla hän oli 20 kun 0 oli paras. Hän teki vain helppoja tehtäviä ja sillä ei nostettu rankia paljon toisin kuin Edin ja Lavin tehtävillä vaikka voimat sen loppu peleissä päättivät mutta tehtäviä piti olla korkeampiakin kuin helpointa. Hän oli vain laiska.

//Perskutti Yoh on vanhempi kuin sun hahmos ja se sanoo sitä pikkupojaksi...//

Punaisilla silmillään hän katsoi aluksi tuummaillen omia suhteitaansa. Kuitenkin hän oli rohkea ainakin omasta mielestää, kun jos joutuu pulaa. Kuitenkaan hän ei halunnut jäädä pulaan, koska ei pitänyt siitä laisinkaan. Kuitenkaan Riniar ei halunnut jäädä vakojaaksi pari puiden taakse. Kengät olivat jo mutaan sekoittunut. Omalla vauhdillaan ja hyppelien hän ohitti vieraan.
Ron katseli uteliaasti sinisillä silmiläänsä. Samalla hän yitteli pitää pitkiä hiuksiaansa pois silmien edestä, että näkisi eteensä, vaikka olisi etuhiukset lyhyet. susi näytti söpöltä tytön mielestä.

Naiými katsoi Ron:ia uteliaana ja vilkaisi suteensa, joka luimisti jopa hiukan korviaan.
"hmmph.." Naiými kumartui suden viereen ja asetti käden sen kaulalle, jolloin se jäi aloilleen.
"Hih.." Naiými rapsutti suden kaulaa. Hän ei tuntunut pelkäävän, mutta susi oli epävarma.

"Ei perkele" Yoh totesi hiljaa ääneen niin että muut kuin henget eivät kuulleet.
"YOH KÄSKIMME OLLA jaa täällä on piiritys menossa" samurai heräsi näitä henkiä ei nähnyt eikä kuulleet muut kuin Yoh joten nämä pystyivät olemaan tässä ilman että nuo huomaisivat. Hän voisi käyttää niiden voimia jos tulisi ongelmia. Hän kun oli vähän heikko verrattuna Edwardiin. Hänellä oli vauhti verissään mutta hän ei voinut käyttää niitä jos hänellä ei ollut joku henki aktiivina. Hänen omat voimansa olivat pienet mutta tarpeeksi kontroloidakseen kahta muuta henkeä.

Tytön pistävä katse välttyi todella paljon pojasta tai nuoresta herrasta. Ilmeessään hänellä oli pieni virne ja kiusahteluvainen tunne. Maltamana hän kuitenkin sai ajatukset muuhun, kuin saisi nauraa muihin asioihin. Omassa ajatuksissaansa hän hymyili ja saman aikaisesti näkyi pienet vämpyyri hampaansa.
Ron katsoi sutta ihasatunein silmin, vaikka siniset silmät näyttivät enemän kylmiltä. Kasvot olivat hieman alla päin, mutta sisimissäänsä hän oli aivan innostunut nuori pikku tyttö lapsen kuuluukin olla. Rokehkeana hän asteli toisen luokse ja kysy:
" Saako sinun suttasi paijata?" Ronig kysyi ystävällisellä äänen sävyllä.

Naiými hymyli Ron:in tullessa lähemmäksi, jolloin susi ei enään niinpaljon luimistanut korviaan.
"Saahan sitä." Naiými totesi ja hymyili vinosti. Naiými nojasi kantapäidensä varaan nousten pois suden viereltä. Naiými uskoi suden antavan silittää jos hän oli lähellä. Tuuli oli voimistunut taas, joten Naiýmilla oli kokoajan vain paremmat oltavat. Hän nautti myrskystä ja sateesta enemmän kuin kukaan osasi uskoa.

Yoh käveli tietä eteenpäin nopeasti tuijottaen taivasta tuulen muuttuessa hän päätti koittaa "mentiin" hän totesi ja hänen kätensä alkoi hohtaa hän yhdistyi maan henkeen ja ylitti omat voimansa sen avulla juosten nyt 1000km/h eteenpäin kun oli törmätä ihmisiin hän jarrutti irottamalla hengen ja lennähti ihmisten ylös pusikkoon. Hän oli juossut vain pienen hetken ja oli heti meinannut törmätä ihmisiin. Hänen henkensä antoivat vieläkin vähän liikaa voimaa.

Ron asteli suden viereen. Huulet hymyilivät iloisena. Lahja paperin hän asetti maahan lähelle itseäänsä, kuitenkin. Pienesti häntä hermostutti, kun ei hän kosketteli suden karvan pintaan. Vastakarvaan hän ei tehnyt.
Riniar sen sijaan asteli eteen päin huomataen hänen ystävänsä raptumassa, jonkun toista sutta. Kuitenkaan hän ei sanonnut yhtään mitään. Tien varrella hän katsoi punaisilla pistävillä silmillä heitä.

Naiými hymyili hiukan sudelle sen rauhoittuessa. Naiými kiinnitti huomionsa tyttöön ja hymyili.
"Mistäs sinä tänne asti tulet?" Naiými kysyi rauhallisella äänellä. Tyttö oli hiukan utelias, vaikka tuulen voimistuminen ja lähestyvä myrsky saivat tytön hiukan varovaisemmaksi. Naiýmin pitäisi ennen myrskyä ehtiä takaisin orpokodille tai edes toiseen kylään.

Yoh makasi pusikossa taju kankaalla. Kun henget kiertelivät ympärillä ja kuuntelivat keskustelua Yohista kun ei siihen ollut nyt. Henget toivoivat että tämä heräisi pian.

Hetken kuluttua Yoh heräsi ja makasi paikallaan kuunnellen myrskyn ääntä. Hän halusi vain maata tässä ja tuijottaa ohi lipuvaa taivasta.


//sori lyhyt.//

Ron katsoi sutta mielellään, iloisena ja rauhoittavana. Suden turkki oli todella pehmeä ja ihanan tuntuinen. Varmaakin nainen tai susi pitivät hyvää huolta suden turkista.
" Mikä suden nimi on? " Tyttö kysyi.
Kysyessään hän katsoi lempeästi toista sinisilmillä silmillä. Toinen kysyessäänsä häneltä kysymyksen. Ron mietti aluksi mitä hän sanoisi, mutta kuitenkin rehellisenä vastasi naiselle.
" Äidin luontaan ja olen menossa ystävin luokse. " Ron sanoi ja sanoi samalla minne hän oli mossa.
Riniar kuuli mitä Ron sanoi tuntemattomalle naiselle. Onneksi hän oli alatuulessa, että häntä ei voinnut vaistoa. Hän katsoi tarkaavaisena punaisilla pistävillä silmillä. Rin ei piitaanut oli poijalla mennyt taju tai vastaavaa.

Naiými kuunteli Ron:in kysymyksen ja virnisti. Suden nimeä hän ei usein paljastanut, mutta ei se mitään pahaakaan aiheuttaisi.
"Sen nimi on Mikyo." Naiými lausui rauhallisella äänellä ja katsahti taivaalle. Naiými kuunteli Ron:in vastauksen siitä mistä tyttö tuli.
"Hmm.. Olisi varmaan hauskaa jos olisi perhe.. Minä kun tulen orpokodista." Naiými totesi hiljaa ja hymyili vinosti. Tyttö ei muistanut mitään vanhemmistaan.

Yoh nousi pensaikosta ylös puhdisti vaatteensa ja jatkoi matkaansa normaaliin tapaan koska oli jo huomannut ilmankosteuden kasvavan hän oli shamaani hän tunsi sään siksi hän tiesi että ei välttämättä kerkiäisi tornille ennen sadetta mutta johonkin oli koitettava. Hän ei maininnut toisille sateesta koska ei kenenkään kuulunut tietää hän tiesi vain että kohta tuli vettä ja lujaa.

Mielessään Ronig hassutteli suden nimeä, mutta siinä hän oli oikeassa, että suden nimi on kaunis.
" Susi sinä omistat todella ihanan nimen. " Ron sanoi.
Lempeästi sinisillä katselleensa hän katsoi sutta ja sen emäntäänsä. Hän oli harmeissaan, kun toinen oli joutunut kasvamaan orpokodissa. Ei hänellä ollut isää.
" No, ei se ole kummoisempaa asua vain äidin kanssa, kun isä maan omistuksessa. " Ron sanoi.
Maan omistuksena tyttö tarkoitti, että isänsä oli haudattu.
Riniar asteli hiljaa kahden muun neidin luokse puun takaa. Ron huomasi kuka tuli ja innostui todella kamalasti ja samoin Riniar, vaikka oli katsonnut salaa mitä he oli tehneet. Tytöt halasivat toisiaansa iloisena ja hymyillen. Ron esitteli ystävänsä Riniar toiselle naiselle, jota nimeä ei tiennyt. Suden hän esitteli paremmin Riniarille.

Naiými hymyili tytön sanoessa sudelle että sen nimi on ihana ja katsoi sitten nopeasti taivaalle. Toisen tytön saapuminen sai Naiýmin uteliaaksi, mutta tyttö hillitsi uteliaisuutensa.
"Ah.. Nimeni on muuten Naiými." Naiými totesi, sillä tajusi ettei ollut esitellyt itseään. Naiými aisti muitakin muttei sanonut mitään.

Yoh nousi ylös ja asteli pois päin näistä tuntien myrskyn nousevan samassa hän astui reunaan ja lensi ilmaan osuen maahan lujalla voimalla "kiitos" hän totesi hengillensä ja hyppäsi kauemmaksi "JEESH MYRSKY JA OIKEIN HURRIKAANI" hän totesi ja yhdistyi maan haamunsa kanssa. Hän tiesi että tämä oli ainoa hetki milloin shamaanilla oli mahdollisuus nostaa voimiaan hän istui alas ja jäi odottamaan. Hän kun ei tiennyt mitä tapahtuisi.

Halauksien aikana Ron oli antanut Riniarille paketin. Riniar ystävällisesti moikkasi toista tuntemattomanta naista. Tyttöjen kasvoillaan oli iloa, joka näkyi naisen kasvoissa.
" Teillä aika lähekkäin nimi. " Ron sanoi.
Rinar kuitenkin huomasi, että Naiýumi oli heiman omassa mailmassa. Tytöt puhuivat kaikenlaista ja melkein oli unohtanut vieressä olevan naisen. Naiýumi oli aika hiljaista sortia ja varmaakin sen sijaan he unohtivat hänen olemassa oloaansa.
" Mitä mietit? " Ron kysyi uudemman kerran.