Vierailija (Vapaa, mutta pelistä täytyy sopia)

Majatalossa oli aivan hiljaista, kuten muuallakin. Kukaan ei liikkunut enään tuohon aikaan, sillä oli jo ilta. Majatalon isäntä odotti kuitenkin uskollisesti asiakkaita, mutta oli päästänyt jo muut töistä pois. Isäntä oli aina odottamassa josko joku tulisi vielä puolen yön jälkeen. Ja nyt ilmassa oli sähköä, joka antoi isännälle vihjeitä, että jotain tulisi tapahtumaan. Oli täysikuu ja majatalon isäntä oli kuulevinaan suden ulvontaa. Yö oli oudon aavemainen, muustakin syystä kun täysikuusta. Ilma oli oudon raskas ja hyvin vaikeasti tulkittava. Taivaalla oli hyvin tummia pilviä, joiden välistä täysikuu kuitenkin näkyi erittäin hyvin. Ilma oli hyvin tuulinen, joten siellä oli yllättävän hankala liikkua.

Aivan yllättäen majatalon ovi rävähti voimalla auki ja tuuli pääsi voimakkaana sisään, jonkun astellessa majataloon. Majatalon isäntä oli saanut juuri paperit kastattua, kun ne lensivät ympäri majatalon lattiaa. Ilmassa leijui outo tuoksu, joka oli samalla hämmentävä ja samalla rauhoittava. Tuuli lakkasi oven sulkeutuessa mahdollisen asiakkaan sulkiessa majatalon oven. Olento katseli majatalossa ympärilleen. Tuon yllä oli valkeanharmaa suuri viittamainen kaapu, joka peitti hänet kasvoja myöten. Tulija ei ollut mikään lyhyt, vaan näytti päälle kaksi metriseltä.
"Miten voin palvella näin myöhällä liikkujaa?" Majatalon isäntä puhui hiukan varovaiseen äänen sävyyn jostain syystä. Tulija katsoi majatalon isäntää kohti ja kallisti päätään.
"Ottaisin huoneen, joka olisi yksityinen, koska minulla on tapaaminen." Tulija puhui rauhallisen kylmään sävyyn, joka oli hyvin luonnoton ja sai niskavillat nousemaan pystyyn. Majatalon isäntä tunsi kylmät väreet, mutta ei näyttänyt niitä vieraalle, joka ei hänestä kovin mukavalta vaikuttanut.
"Selvä.. Yksityinen huone, jota ei voi kuunnella." Majatalon isäntä lausui ottaen avaimen hyllystä ja ojentaen tulijalle, joka ojensi kätensä ottaakseen avaimen. Käsi oli luonnottoman valkea, joka sai majatalon isännän värähtämään enemmän.
"Siinä palkkasi vähäksi aikaan." Vierailija sanoi pudottaen pöydälle nahka pussukan, jossa oli hopea ja pronssi kolikoita, sekä muutamia kulta kolikoita. Majatalon isäntä katsoi nahkapussia epäuskoisena ja pudisteli päätään.
"T...Tuossahan on aivan liikaa." Majatalon isäntä änkytti katsoen pussukkaa edelleen.
"Ei minun mielestäni.. Koska voin olla täällä pidemmänkin ajan ja aion pitää huoneen kuukausia varattuna, jonka takia sinne ei saa muita mennä, ei edes majatalon henkilökuntaa." Vierailija puhui kylmään sävyyn ja katsoi majatalon isäntää pistävästi silmiin suunnaten huonetta kohti.

Myrsky oli iskenyt mustan hahmon niskaan jolla oli yllään musta takki ja tämän hiukset olivat piilossa. Tämän hahmon ympärillä saattoi aistia voimaa. Hänen mukanaan oleva myrsky oli pimeä ja vaarallinen. Se satoi vettä lujaa ja iski salamaa hahmon ympärille seuraten tätä.

Allen saapui majataloon ja ravisti hieman takkiaan ja asteli tiskille "Tänne tuli äsken outo hyypiö missä huoneessa hän on?" Hän kysyi ja katsoi majatalon pitäjää keltasilla silmillä. "se ei ole sinun asiasi" tämä vastasi. Allen koitti uudestaan "minulla on tapaaminen sovittu missä hän on?" Allen kysyi uudestana ja majatalon pitäjä vastasi taas samallalailla. Allen kaivoi taskustaan kulta kolikon ja löi sen pöytään "missä hän on?" hän kysyi uudestaan. "yläkerrassa" pitäjä totesi.

Allen nousi ylös rappusia ja meni ovelle ja aukaisi oven "meillä on keskeneräisiä asioita" Allen totesi ja katsoi toista tiputtaen huppunsa. "ja älä koita paeta niin minä en muutu väkivaltaiseksi." Hän lisäsi. Häntä otti päähän tämä tehtävä ja jäljitys oli ollut perseestä. Hän oli valmis vetämään aseensa nopeasti jos oli tarpeen. Hän ei luottanut demoneihin ei sitten tippaakaan, mutta se oli turvallista ottaen huomioon että tämäkin demoni oli korkeaa luokkaa. Hänen pyssynsä eivät välttämättä purisi siihen yhtä kovaa kuin normaaleihin demoneihin.

//lyhyt//

Vierailija oli ehtinyt juuri asettua aloillensa ja huoneessa vallitsi lumottu pimeys, mutta sen perus järjestystä ei oikeastaan oltu muutettu. Oven viereen huoneen sisäpuolelle oli viritetty vartija patsaat, mutta niitä ei oikeastaan tarvittu, koska vierailija tiesi, että joku oli tulossa ennemmin tai myöhemmin. Jillie tulisi myöhemmin käymään, mutta muuten hän ei oikein osannut arvailla ketä ennen naista tulisi.

Vierailija katsoi kokoajan ovelle, mutta hätkähti joka tapauksessa oven avausta istuen aloillaan. Vierailija oli aivan hiljaa ja katsoi Allenia arvioivalla katseellaan, vaikkei hänen ajatuksiaan voinut kasvoista arvioida.
"Näytänkö siltä että pakenisin?" Olento sanoi kylmällä äänellä ja pian Allenin takana ovi rämähti kiinni ja vartija patsaat tönäisivät toimalla Allenin peremmälle asettuen ovelle.
"Olet nyt minun vierailijani." Olento sanoi laskien kaapunsa hupun ja luoden jäänsinisen tapaisia liekkejä ympäri huonetta jonkinlaiseksi valoksi, koska muuten tilanne saattoi hänen vieraalleen olla liian uhkaava.

Olento katsoi Allenia rauhallisesti ja odotti tuon puhuvan itse, mutta oli suunitellut kysymyksiä mielessään.
"Mitä asiaa sinunlaisellasi on?" Vierailijan kylmä ääni kantautui huoneen halki Allenin korviin. Vierailija ei halunnut olla ilkeä tai aiheuttaa hämminkiä, koska majatalo saattoi olla vaaraksi hänelle, joten hän päätti ottaa rauhallisesti.

Allen piti voimansa kurissa vaikka olisi halunnut iskeä vartijat alas. "ehkä olen ehkä en" hän vastasi toiselle ja istui alas ja vastasi sitten vasta ensimmäiseen kysymykseen "sitä ei voi koskaan tietää teidän demonien kanssa." hän totesi kylmästi. Hän oli tutkinut huoneen jo ja oli varma että pääsisi ulos ilman kummempaa sekasortoa. Hän voisi iskeä kummankin vartijan alas yhdellä iskulla ja aiheuttaa toiseen pistooleilla tarpeeksi tuhoa ettei tuo kerkiäisi estämään. Pako reitti oli hyvä olla tässä ja nyt kun oli vielä neuvottelemassa. Hän katsoi toista joka esitti kysymyksen kylmästi. "Olen täällä yhden paskapään idean takia että tarvitsemme sellaista mukamas. Ehdotamme että te ette kulje portista niin me emme kulje portista tappamaan teidän maillenne. Toiseksi jos ette aiheuta hämminkiä täällä niin me emme tapa teitä." Hän totesi. Nuo olivat ehdot jotka oli käsketty koittaa saada läpi. Hänen tehtävänsä oli pystyä neuvottelemaan ja hajottamaan pahuuden hengistä pahuutta hajottaen nämä takaisin hengiksi jotka etenevät toiseen maailmaan. Tämä otus vaan oli todella syvällä pahuudessa jo nyt joten hänen parani olla koittamatta keinoja normaaleja. Hänen oli parempi hoitaa työnsä ja lähteä.

Vierailija nauroi ilmaisulle "teidän demonien kanssa" ja kohdisti kylmän katseensa suoraan Allenin silmiin. Hänen katseestaan ei voinut tunteita lukea. Mitä vierailija tuolla hetkellä ajatteli. Häntä oli sanottu demoniksi, mitä hän ei todellakaan ollut, mutta hän oli nauranut.
"Ensinnäkin teen yhden asian selväksi. Minä en ole demoni, vaikka niitä saastaisia olentoja johdankin." Vierailija lausui jäätävällä äänellä, johon sekoittui hiukan magiaa, joka aiheutti pientä häiriköintiä mielessä.
"Ja toisena.. Sopimus on mielestäni turha." Vierailija sanoi nousten ylös istumapaikastaan katsoen Allenia kokoajan. Hän oli puhtaalla magialla sulkenut kaikki ulospääsy reitit, mutta vartija patsaat olivat melkein puhdasta pimeyden magiaa.
"Mutta mietin sopimusta kuitenkin jos he niin tahtovat." Vierailija totesi kuitenkin rauhallisesti perään.

Vierailija mietti hetken toista pyyntöä ja päästi naurahduksen tapaisen suustaan. Häntä huvitti se että hän aiheuttaisi ongelmia, mutta se saattoi olla totta.
"En aiheuta hämminkiä, jos te ette tee mitään typerää" Vierailija sanoi antaen katseensa harhautua Allenista pois. Hän mietti sopimusta vielä hetken.
"Vai ettemme saisi kulkea portista eivätkä he saisi kulkea portista." Vierailija totesi pikemminkin itsekseen kuin Allenille. Portista ei muutenkaan minulle hyötyä olisi. Vierailija mietiskeli naurahtaen.
"Humm.." Vierailija lipaisi huuliaan mietteliäänä.

Aivan yllättäen oveen koputettiin ja vierailijan huomio kiinittyi ovelle, jolloin vartija patsaat siirtyivät sivuun ja ovi avautui itsestään. Jillie asteli huoneeseen ja vilkaisi Alleniin, mutta naisen silmissä ei näkynyt merkkejäkään siitä että hän olisi tuntenut Allenin. Hän vain asteli vierailijan luokse.
"Jillie.. Sinulla taitaa olla jotain asiaa?" Vierailija lausui viiltävän kylmällä äänellä Jillielle, joka nyökkäsi.
"Niin juuri Nefis." Jillie totesi omalla kylmällä äänensävyllään.
"Kerro ja häivy sen jälkeen." Nefis totesi ja kuunteli mitä Jillie kuiskasi tuntemattomalla kielellä.
"Jää lähistölle." Nefis totesi Jillielle, joka nyökkäsi ja asteli ulos huoneesta, jolloin patsaat siirtyivät takaisin huoneen oven eteen. Nefis katsoi Allenia sanomatta mitään, koska hänen oli mietittävä kuulemaansa.

Allen oli hieman ihmeissään tuo oli korkeassa asemassa demonien keskuudessa ja nyt väitti että ei ole demoni no jaa se ei ollut hänen asiansa. Hänen oli keskityttävä omaan tehtäväänsä yhdestä asiasta he olivat samaa mieltä siitä että sopimus oli turha, koska ihmiset voisivat tuhota kaikki demonit hetkessä. Tai ainakin hän voisi tuhota portin, mutta se olisi edessä myöhemmin. Kuka vain voisi tuhota portin jos voisi pitää magiansa tarpeeksi tehokkaana riittätävän kauan ja osaisi vielä kontroloida niitä. Hän oli tällä hetkellä ainoa ihminen tällä puolella porttia, jolla oli tarpeeksi voimaa, jotta porttiin voisi ohjata tarpeeksi tehoa niin että se sulkeutuisi.

Allen huomasi toisen miettivän tarkkaan hänen sanojaan ja ilmeisesti portista kulkeminen vaikutti tuosta turhalta vaikka se olikin suuri hyöty hänelle, koska vaikka muita keinoja olisi niin kun portti oli auki kukaan ei huomannut energia lukemia portaali tasolla. Hänellä oli pienenä ollut mahdollisuus valita mitä reittiä seurasi niin kuin kaikilla Judgeilla ne, jotka seurasivat pimeyttä tuhottiin jos ne eivät saaneet liikaa voimaa tullakseen vaikeiksi tapettaviksi.

Allen hätkähti koputusta ja oli syvällä sisällään järkyttynyt. Hän oli aivan varma että oli tyhjentänyt lippaallisen Jillieen ja tappanut tämän. Hänen ulkokuorensa pysyi kylmänä ja hänen kätensä hivuttautui pistoolille. Hänen turvallinen olonsa oli kadonnut ja hänen piti pysyä valmiina tappamaan. Hänen kieli taitonsa oli kohtuullisen suuri, mutta manalan kielistä hän ei hallinnut moniakaan ja tuota hän ei edes tunnistanut. Hän osasi lähinnä Latinaa, jota suurimmat osat demoneista käyttivät. Nykyään suurimmalla osalla oli milloin minkälaiset kielet. Hän oli huomannut että latinaa käyttivät vain todella vahvat tai vanhat demonit nykyään vaikka ennen sitä käyttivät melkein kaikki. Allen ei rentoutunut yhtään kun Jillie lähti, koska se ei auttanut asiaa.

Nefis vilkaisi kylmällä katseellaan Allenia kohti ja liekit, jotka vaikuttivat valolta kävivät hiukan uhkaaviksi. Aivan kuin vierailija ei olisi hyväksynyt sopimusta, tai ainakin siltä se vaikutti. Nefis oli päättänyt hyväksyä koko sopimuksen, mutta halusi hiukan testata Allenin voimia.

"Muutuit yllättävän varovaiseksi?" Nefisin viiltävän kylmä äänensävy halkaisi huoneen raskaalta tuntuvan ilman miehen havaitessa Allenin ahdingon selvemmin. Hän muuttui hiukan uteliaaksi tilanteesta, mutta se ei näkynyt päälle päin.
"Tytön elossa oloko sinua hämmentää? Hän ei ole todellisuudessa elossa, vaan kuollut, mutta jokin liikuttaa häntä, koska hän on hyvä vakooja." Nefis kehräsi kylmään äänen sävyyn ja keräsi ympärilleen magiaa, joka ei ollut hyvää eikä pahaa.

Nefiksen kylmät silmät olivat nyt uhkaavasti suunnattu Alleniin ja hänestä ei muita tunteita paljastunut.
"Turha sanansaattaja." Nefiksen huulilta karkasi kylmät sanat ja samassa tuo oli kadonnut näkyvistä, mutta olikin ilmestynyt Allenin selän taakse sellaisessa muodossa, jossa hänen energiansa olisi hankala havaita, mutta oli havaittavissa. Samassa kuitenkin tikarin terä viilsi ilmaa suoraan Allenin kylkeä kohti, mutta nuorukaista kohti oli suunnattu myös yksi valoa tuovista tulipalloista, muttei heikkona vaan hiukan vahvempana.
"Katsotaan kuinka paljon paikkoja hajotamme." Nefiksen kylmän sarkastiset sanat kaikuivat ilmassa.

Allenia alkoi ottamaan oikeasti päähän tämä koko tapaus. Hän halusi vittuun täältä. Hän oli nyt päättänyt mitä tekisi kun pääsisi orpokodille. Hän oli päättänyt tehdä semmoisen asian joka tulisi vituttamaan toista todella paljon.

"Kyllä sinäkin muuttuisit jos olisit ampunut toisen täyteen luoteja." hän totesi ja halkaisi sillä takaisin ilman. Allenia hieman ihmetytti miten tuo toinen oli saanut Jillien kehon kuntoon ottaen huomioon tämän korroosio asteen hänen luoti sateensa jälkeen. Hän hallitsi taistelukenttä kyvyn, mutta se oli hyödytön yhtä tai kahta demonia vastaan. Se oli kyky jota käytettiin armeijoita vastaan. Hän ei ollut käyttänyt sitä kuin kerran ja silloinkin hajoittanut molempien käsiensä luut. "jaa että hallitset korkean luokan magiaa." hän totesi ja virnisti.

Allen ei vastannut mitään vaan päätti antaa tekojensa puhua hänen sijaansa paitsi että hänen oli pakko nauraa tuon aloitus hyökkäykselle väistön jälkeen. Hänelle tuon toisen liike tuntui hitaalta ja pallo oli vielä hitaampi. Hän siirsi tarpeeksi voimaa jalkoihinsa että pystyi liikkumaan niin että vältti sekä tikarin että pallon, mutta niin vähän että toinen ei ollut liian kaukana toisen polven alle suunnatun potkun. Hän piti tätä surkeana aloituksena. Hän tiesi että tuo olisi ollut vaikea välttää jos olisi ollut normaali viestinviejä tai ihminen tai ei olisi ollut varuillaan aivan koko aikaa. Hänellä oli kädet vielä taskussa valmiina vetäisemään pistoolit vaikka se tuntuikin aika turhalta jos taistelun taso oli tätä. Hän tiesi että tuo oli korkeintaan jonkun Jillien tasoisen demonin taistelu tasoa ja toisen pitäisi olla paljon korkeampi. Hänen omat aistinsa antoivat hänen välttää salaiskuja kevyesti, mutta sitten taas olisi hullua mennä päätä pahkaa demonia vastaan kaksintaistoon. Tuo vain ei ollut demoni joten ei ollut pelkoa siitä. Hän hymyili hieman.

Nefis oli arvioinut, että toinen tekisi vastahyökkäyksiä tai muita, joten hän osasi varoa ja väistää, jonka takia hän onnistui väistämään potkun(?). Hän loi edelleen jonkinlaista korkeaa magiaa, mutta hän ei paljastanut ideoitaan katseesta tai eleistä. Nefis oli helposti keskittänyt voimansa tasapainoon, jonka takia hän pystyi välttämään potkut ja muut. Nefis oli vaiennut ja ilma alkoi tuntumaan jo raskaalta hänen kokoaman energian ansiosta, mutta tuota energiaa ei pystynyt hajottamaan. Oli kuin olisi ollut veden alla, mutta paljon raskaampaa. Nefis ei kuitenkaan siitä piitannut, vaan liikkui tarkkaillen Allenin heikkouksia, jotka olivat vaikeasti huomattavissa. Nefis teki jo alkuun itselleen selväksi, että Allen oli vaarallinen vastustaja, mutta ehkä vahingoitettavissa jotenkin. Nefiksen silmiin muodostui spiraali, joka ennusti liikkeitä ja helpotti Nefiksen hyökkäystä, koska silloin myös ympäristö vääristyi jonkin verran.

Nefis teki yllättäen vale hyökkäyksen, mutta käänsi hyökkäyksen tikariin ja potkuun kohti nivusia erittäin nopeasti, jonka jälkeen hän vaihtoi toiseen erittäin nopeaan iskusarjaan, mutta tikari oli vaihtunut kahdeksi sapeliksi. Erittäin nopea pistojen ja sivalluksien sarja tanssi tähdättynä käsiin ja jalkoihin, mutta muutama pisto oli kylkeä kohti. Ilmassa oleva energia alkoi muuttamaan muotoaan hiljalleen samalla kun Nefis koetteli vastustajaansa pitäen kuitenkin itse varansa hyökkäyksissään.

Ympärillä oli alkanut helmeilemään valkean harmaata energiaa, joka kohdistui Allenin ympärille pikku hiljaa, mutta Nefiksen ilme ei värähtänytkään enään kylmästä katsestaan. Nefiksen silmät olivat kaventuneet spiraaleista viiruiksi, mutta elivät kokoajan omaa elämäänsä sen mukaan mitä tilanne vaati.

//Lyhykäinen//

Allen huomasi aloitus potkunsa epäonnistuneen ja teki selväksi että toista vastaan piti mennä ehkä hieman lujempaa. Hän ei kuitenkaan aikonut avata kenraali porttia ja käyttää voimiaan. Hänen vaatteensa varmaan ottaisivat iskuja mutta se ei olisi kovin suuri haitta. Hän voisi tiputtaa pistoolinsakin maahan koska niistä ei ollut apua Nefistä vastaan, joka näytti käyttävän magiaa päälajinaan. Hän voisi ampua lävitse, mutta tuo kerkiäisi väistämään. Hän oli huomannut toisen keräävän magiaa. Hän voisi tehdä saman, mutta se oli turhaa. Hän vaihtoi aggressiiviseen lähitaistelu tyyliin jolla pystyi suojelemaan itseään magialla. Allen koitti pitää piilossa sen että ei voinut ampua mikä oli yksi ainoita heikkouksia joita Nefis voisi käyttää ja tajus sitten että helpoin tapa estää sen käyttö oli tiputtaa pistoolit vitjaan. Hän tiputti molemmat maahan ja potkaisi sinne missä oletti Nefiksen olevan se oli kuitenkin hämäys, koska hän koitti paikallistaa Nefiksen tuolla ja siksi jalan liikkeen jälkeen hän oli valmis kaatumaan väistääkseen iskun.

Toisen valeiskun tullessa Allen lähti kaatumaan ja tajusi puolessa välissä toisen iskun tarkoituksen ja keskittyi hieman ja siirsi tuulta selkäänsä ja hyppäsi jalat ja muut kehon osat irti maasta ilmaan heittäen voltin ja laskeutuen toiselle puolelle huonetta. Hän ei voinut käyttää magiaa enempää tässä ottelussa. Hän oli käyttänyt suurimman osan voimistaan viimeiseen hyppyyn. Hän voisi aukaista lukkonsa mutta se taas tarkoittaisi että hän pitäisi toista korkeampi tasoisena kuin monia muita. Hän oli huomannut toisen käyttävän paljon magiaa jo alusta joten tuonkin magia varat eivät voineet kestää enää kauaa. Hän pystyisi käyttämään vielä kauan jos aktivoisi voimansa suojan takia.

//lyhyt tääkin.//

Nefis

Nefis alkoi innostumaan toisen taidoista ja sen huomasi myös hänen taitavasta sapelejen nopeasta kuolean tanssista, joista suurin osa oli huijaavia pistoja, mutta myös vaarallisia hyökkäyksiä. Hän kuiski samalla jotain oudolla kielellä, jolloin tuo helmeilevä energia alkoi kieppumaan ja elämään Allenin ympärillä, kuin yrittäen lukita tuon aloilleen. Energia ei kuitenkaan todellisuudessa sitä tehnyt, koska se oli alkanut muuttumaan osittain ympärillä kieppuviksi piikeiksi, jotka katosivat kokoajan osuessaan johonkin kohteeseen, joka ei välttämättä ollut vastustaja. Minkähänlaista olisi hallita hänen taisteluaan ja estää lopettamasta Nefis mietti samalla salakavalia ajatuksiaan, muttei toteuttanut niitä, vaan antoi olla.

Nefiksen into taisteluun kasvoi, mutta sitä ei välttämättä huomannut. Hän oli lopettanut osittain magian käytön, mutta halusi käyttää loppuun piikkimagiansa, joka loppujen lopuksi sitoo kohteen aloilleen hetkeksil. Nefiksen huulilla kävi julma hymy, mutta se katosi kylmyyteen. Hän ei halunnut tappaa, mutta jos hän hillitsisi itsensä, hän saattaisi jäädä jopa häviölle. Nefiksen silmät välähtivät ja hän teki yllättävän hypyn taakse ja vaikutti hetken olevan jopa varuillaan, mutta miksi? Se jäi arvailujen varaan, koska pian hän taas hyökkäsi hurjalla voimalla, jossa hän osaisi tarvittaessa myös puolustautua.

Nefis ei vaikuttanut väsyvän milloinkaan, eikä hän väsyisikään. Hän oli vähentänyt selkeästi magian käyttöä, joten hän pystyi vielä myöhemmin sitä käyttämään tarvittaessa. Nefis tunsi kolmannen osapuolen läsnäolon hetken, mutta tunne katosi samassa, joten hänen ei tarvinnut muuttua varovaiseksi, vaan hän sai keskittyä täysin Alleniin. Hän ei kauan taistelisi enään, mutta hän halusi vielä hetken testata tuon taitoja. Aseista hän ei välittänyt, koska niistä ei ollut hänelle harmia.

Allen tiesi hikipisaroiden pian tulevan esiin jos hän ei aukaisisi porttia voimiinsa yhtään. Hän aukaisi pakosti vähän porttia pitääkseen suojansa edes hetken vielä päällä hän ei voinut käyttää kykyjään enempää hänen oli vain siis korjattava taistelu kehittymällä itse ilman portin avausta. Hän veti viimeiset simaukset tämän hetkisistä voimistaan ja pakotti itsensä väistelemään. Hänen oli torjuttava ja iskettävä. Hän alkoi etsimään vasta iskulle tilaa. Hän ei voinut kiinnittää magiaan huomiota, koska se ei oikeasti iskenyt häneen ja hän oli huomannut että toinen ei koittanut tappaa häntä. Hän piti voimansa säästöissään jotta voisi iskeä takaisin kun se aika tulisi.

Allen katsoi piikki magiaa ja veti käsiinsä ilma magiaa joka pyöri käsissään. Hän siirsi piikkejä pois läheltään magialla niin että ne eivät iskisi. Hänelle se oli tällä hetkellä suuri kulutus mutta hän ei voinut muuta. Hän keräsi magiaa ympäriltään jotta voisi iskeä vahvistetulla tulipallolla. Hän sai juuri ja juuri tulipallon kasaan kun toinen hyppäsi taakse päin ja hänen tuli iskunsa meni ohitse. Se olisi lopettanut ottelun jos olisi osunut. Hänellä ei ollut enää magiaa yhtään tässä vaiheessa ja hänen kehonsa oli omien rajojensa kohdalla. Hän veti voimaa vielä vähän itsestään, joka oli lukittu kestääkseen vielä vähän.

Allenin otsa oli jo aivan hiessä jääräpäisyyttään. Jos hän olisi pitänyt voimiaan takana hän olisi voittanut toisen jo ja lähtenyt hittoon, mutta nyt hänen oli vain kestettävä loppuun. Hän tarvitsi lukitut voimat vielä myöhemmin hän olisi varmasti paskemmassa paikassa tänään. Hän veti viimeiset voimansa ja totesi nyt "tämä on viimeinen iskuni tältä kerralta otetaan joskus uusiksi" hän veti kaiken magiansa ja kehon voimansa yhteen paikkaan keskittäen oikeaan käteensä kaiken magian mitä jäljellä oli joka oli nolla ollut äsken mutta hän oli repinyt ympäriltään ilmasta magiaa mikä oli vapautunut turhasta käytöstä jota mollemmat olivat tehneet. "pugna terra" hän totesi ja samassa pistoolit nousivat ilmaan ja ne ampuivat lippaalliset ilmaan piirittäen koko huoneen. "Incipio" hän totesi ja samassa kaikki panokset lähtivät yhtä aikaa toista kohti. Hän tippui istumaan lattialle voiman puutteesta ja panokset alkoivat kulkea kohti toista. Hän veti henkeä ja keräsi voimia ympäriltä toivoen että olisi vielä jotain mistä ei olisi repinyt voimaa. Hänen nenästään tuli verta vähän ja hänen otsansa oli hiessä. Hän oli pistänyt kaiken lukitsemattoman voiman jota oli jäljellä tuohon iskuun. Se oli hänen vahvimpia liikkeitään taistelussa jossa oli paljon vihollisia tai jossa hänellä oli rajoitetusti magiaa ja voimaa. Hän käytti sitä yleensä monsterien karkoituksessa. Se oli tehokas isku niin kuin moni muukin hänen iskuistaan.

Nefis

Nefis tarkkaili Allenin liikkeitä ja huomasi selkeästi väsymyksen hyökkäyksiensä välissä, koska Allenin torjuminen oli hidastunut, joten hänen innostuksensa laantui hiukan. Tulipallon hän taisi osata arvioida, koska silloin kun hän hyppäsi taaksepäin tulipallo oli suhahtanut hänen ohi.

"khe?" Nefis kuuli Allenin puhuvan, mutta jostain syystä hän ei ymmärtänyt kaikkea. Taasko tämä alkaa? Nefis ajatteli, mutta sen verran hän oli ymmärtänyt että tuo olisi Allenin viimeinen isku. Magian käyttö ei oikeastaan yllättänyt olentoa. Nefis aavisti pahaa, jonka takia hän valmisteli nopeasti magiansa ja kun luodit lähtivät häntä kohti hän muuttui magiaksi itsekin, mutta joka tapauksessa hän tunsi kivun, joka raastoi kehoa.

"Nh.." Nefis muuttui takaisin ennalleen. Hänen kehossaan oli muutamia haavoja ja viiltoja, koska hän ei pystynyt magiallakaan suojaamaan itseään.
"Olet taitava..." Nefis totesi hiljaa ja alkoi nauramaan mielipuolen tavoin. Nauru kuulosti uhkaavalta, koska Nefiksellä oli vielä sapelinsa, joista toisesta oli lähtenyt paloja, mutta magian hän oli kuluttanut, koska itsensä magiaksi muuttaminen vei puolet energiasta ja elinvoimasta, mutta hän ei vaikuttanut heikolta.

"Sopimus syntyy." Nefis totesi ja loi lopulla magialla kädelleen paperin, jonka laittoi mustaan pyöreään koteloon, jossa oli käärmeenpää sinetti. Hän nakkasi paperin Allenille ja naurahti.
"Voit poistua." Nefis totesi yksinkertaisen kylmään sävyyn.

Allen oli aivan puhki ja katsoi kiroten 'Ei vittu eikä se edes kuollut!!' hän huusi päässään. Hänen kehittämänsä isku oli virittänyt taistelu kentän ja tuo oli selvinnyt naarmuilla ja haavoilla. Hän olisi ehkä voinut muuttaa tulosta jos olisi avannut voimansa. Hän ei tiennyt kiitääkö vai sylkäistäkö toisen myönökselle. Hän ei kuitenkaan pelännyt toista sillä jos tuo hyökkäisi tuolla pikku miekalla hän aukaisisi magian portit ja tappaisi tuon. Hän oli kuitenkin rauhassa ja veti henkeä rauhassa. Hänen oli pakko saada voimansa tasaiseksi. Hänestä tuntui että tämä ottelu olisi kestänyt tunteja vaikka se olikin ollut todella lyhyt taisteluksi kahden mahtavan olion välillä. Hän oli taas ihmeissään kuinka oli onnistunut repimään voimiaan pidemmälle mahdottoman kohdalla. Hänen ei olisi pitänyt pystyä kutsumaan taistelukenttää tuossa vaiheessa ottelua mutta silti oli onnistunut siinä. Hän oli onnistunut teoriassa mahdottomassa ihmiselle. Hän oli kasvattanut magia määrää jonka pitäisi olla hänen kohdallaan jo lukossa. Hän ei siis voinut olla ihminen.

Allen koppasi paperin ja otti takkinsa taskusta punaisen kotelon laittoi paperin siihen ja koko kotelo katosi. "Toimitin paperin päämajaan." hän totesi viralliseen sävyyn. Hän puri hammasta ettei hyökkäisi toisen kimppuun. Hän oli helvetin vihainen tuolle. Hän oli tullut tekemään paperi töitä ja joutunut taisteluun tuon kanssa. Hänen lihaksensa olivat varvuilla yhä ja hän oli nyt todella vihainen jos hän ei olisi purrut hammasta yhteen hän olisi tappanut toisen ja jahdannut demoneja ympäri tätä kaupunkia. Hän kuitenkin onnistui pitämään itsensä hallussa sillä idealla että voisi sulkea portin nyt omilla voimillaan. Hän olisi viimeinen olio joka siitä kulkisi. Hän ei aikonut tuottaa enää kipua Ryalle tai kellekkään muulle. Hän oli kuitenkin opettanut tytölle kohtalaisen paljon ja tämä voisi ratkoa loput itse. Hän puhuisi tälle jos joskus palaisi. Hän meni ovelle ja murskasi tien itselleen auki ottamalla voiman itse olennoilta jotka vahtivat sitä jotka olivat lumouksen alla mutta silti se oli mahdollista kun ne eivät omaneet yleisesti elossa olevilla olennoilla olevaa suojaa, joka esti tappamasta näitä magian repimisellä. Hän sai olotilansa hyväksi ja avasi uloskäynnin kävellen ulos. Hän suuntasi nyt kohti orpokotia.

//tack//