Hihii (vapaa)

Naiými katsahti Rinariin ja Ron:iin palaten ajatuksistaan pois. Naiýmin huulille levisi iloinen hymy.
"Minut oli lähetetty taas toiseen kylään hakemaan jotain tavaraa, joten on oikeastaan vaikea olla, sillä auringonvalo vie minulta energiaa ja olen liikkunut yötäpäivää oikeastaan." Naiými totesi ja hymyili hiukan. Hän katsoi suteensa ja naurahti.
"Mikyo on minun sielu eläimeni, joka tiesi nimeni jo kun tapasimme." Naiými totesi pirteästi.

Yoh tuijotti pyörremyrskyä tyhjin silmin ja tunsi kuinka nousi ylös päin hän liitti samurainkin itseensä ja antoi itsensä leijua ylös hän oli valmis vetämään katanan esiin ja tekemään siitä jättiläismäisen sielumiekan jolla pysäyttäisi maahan tulon. Hän tiesi että se oli viimeinen mahdollinen liike joten hänen oli pakko vain saada lisää voimaa itseensä jottei kuolisi. Hän tunsi luonnon työntävän voimaa häneen kun hän lähestyi kuolemaa voiman tulo kasvoi mitä lähemmäksi kuolemaa hän meni. Hänen oli selvittävä tiputuksesta jotta ei kuolisi jos hän selviäisi hän ohittaisi 4. tason killassa kun vain tekisi tehtäviä tai no Allen oli sanonut että hänestä tulisi 1. taso pienellä työllä joten kai tämä tekisi voimistaan 1. tasoa vaikka ei hän vielä uskonutkaan niihin niin kaameasti.

Tytöt olivat katsoivat toisiaan hieman hämennyksenä.
" Vai niin. Onhan se huono juttu, kun ei pystä auringon valon alla. " Riniar sanoi.
Hän ymmärsi todella hyvin, jos ei voinnut mennä astelemaan auringon alla. Ron nyökytteli päätäänsä pienesti.
" Vau! " Ronig oli saanut suustaansa, kun nainen oli sanonnut, että susi on sielun elämää.
Se kuulosti todelta makeelta, vaikka Ron ei oikein ymmärtänyt asiaa.

Naiými sulki silmänsä ja naurahti silittäen Mikyon selkää. Susi katsoi omistajaansa ja heilautti häntäänsä. Suden korvat olivat kuitenkin luimussa lähestyvän myrskyn takia.
"Hmm.." Naiými avasi silmänsä ja katsoi taivaalle.
"Olisi parasta palata kylään." Naiými sanoi ja katsoi tyttöihin. Naiými tunsi myrskyssä oman vaaransa, jonka takia oli hiukan jopa hermostunut, mutta hänessä näkyi se pirteys, mikä hänessä oli.

Yoh istui paikallaan ja valmistui myrskyn iskuun joka tuntui aika kovasti hänessä hän oli päässyt myrskyn silmästä vaikka se oli maksanut hänelle olka pään sijoilta menon ja jalkaan oli tullut mukava avo haava. Vaikka se ei edes tuntunut kun ajatteli paljonko hänellä oli voimia tullut hän ei ollut enää mikään surkimus vaan suuret voimat omaavat ihminen. Judgena hän oli kuitenkin heikko ja ei häntä kiinnostanut päästä eteenpäin tämän hetkisistä voimistaan, koska voimat oli niin vaivaton nostaa jos törmäsi myrskyyn missä luonnon voimat jylläsivät.

Tyttöjä ei oikein haitannut, että myrsky oli tulossa. Niiden mielestä se oli kivaa ja jännittävää silloin sai tehdä hulluuksia. Kuitenkaan heti aluksi ei tullut mitään hauskaa tempua mitä voisi tehdä. Sen sijaan kuitenkin ajan mittaa heille tulisi hulluksia päähän.
" Nojaa. Ei tuo myrsky pure. " Ron snaoi.
" Ei niin. " Rianar sanoi.

Naiými kuunteli myrskyn ääntä. Hän ei ollut tottunut myrskyihin, mutta hän ei pelännytkään sitä itseasiassa. Hän tunsi siinä jotain outoa.
En pidä tästä. Naiými ajatteli ja hänen silmänsä kaventuivat hetkeksi viiruiksi, mutta palautuivat ennalleen.

"paska se kasvaa vahvemmaksi" hän totesi ja pisti vauhtia jalkoihinsa "jos en pakene se tappaa minut" hän ajatteli ja juoksi pakoon nilkuttaen hänen oli pakko juosta tai tuo pyöremyrsky tappaisi hänet "JUOSKAA SE TULEE" hän huusi edessä oleville tytöille mikä oli outoa koska hän oli ollut edellä. Pyörremyrsky oli siis heittänyt hänet toiselle pyörremyrskylle "Mitä vittua." hän totesi ääneen ja hengitti syvään ottaen samurain hengen "niitä on kaksi toinen toisessa päässä tietä ja toinen toisessa ei pakotietä." Se totesi äänellä jota vain Yoh kuuli Yoh yhdisti maan hengen ja teki itsellensä piilon ryömien sinne ja jääden odottamaan tärinää.

Tytöt huomasivat, että veiressä oleva nainen oli omissa oloissaan, koska näytti siltä. Ron jatkoi halauksen jälkeen suden rapsuttelua, kunnes huomasi nuoren pojan juoksua heitä kohtia. Riniar hätkääntyi myöskin katsomaan ja kuuntelemaan mitä hän sanoi.
" Mitä sanoit? " Huudahti takaisin pojalle Riniar, koska ei saanut selvää kunnolla.
Poika näytti aika paniikki olevaiselta.

Naiými reagoi nopeasti ja katsoi Mikyoon, joka nyökkäsi ja kasvoi tavallista sutta suuremmaksi hetkessä.
"Nyt." Naiými sihahti sudelle ja loikkasi sen selkään nopealla liikkeellä, mutta hän arvioi missä myrsky meni ja pyysi sutta liikkumaan varovaisesti. Hän oli kuullut käskyn juosta, mutta hänellä oli olento joka pystyi viemään hänet turvaan. Mikyo kuitenkin myös tajusi ettei olisi pakoreittiä, joten se liikkui hyvin varovaisesti odottaen jotain, sillä susi osasi aistia vaaran ja tietää mistä se tuli. Naiými pysyi suden selässä ja odotti sen tekevän päätöksen.

Yoh kyykki pienessä maanalaisessa luolassaan hiljaa ja odotti iskua hän oli väsynyt jo nyt ja päätti sulkea silmänsä hänellä oli ollut kiire joten hän ei muistanut tukkia sisään tuloa. Hän oli nukahtanut kuopan päätyyn hiljaa ja odotti vain.

Yoh heräsi ja tunsi että ei ollut nukkunut enempää kuin 5minuuttia koska myrsky ei ollut paljon mitää liikkunut Yoh kun oli tälläinen pelkuri.

Ron säpsähti pahemmin miten susi yhäkkiä oli liikkunut ja sen emäntä oli hänen päälläänsä. Riniar sen sijaan pienesti säikähti, mutta ei näyttänyt ulkoisesti. Hän alkoi huomata myrskyn ja kääntyi katsomaan ystäväänsä kysyvästi. Ronig alkoi katsomaan ystäväänsä, kun oli vetäissyt ylimääräisen hengitys vedon.
" Minä osaan tehdä sen mitä viime kerra epä onnistuin siinä. Et voi uskoa miten paljon voimani ovat kasvanut viime tapamisesta. " Ronig sanoi.
" Uskon, että olet vahvistanut joitakin taikojasi. Kuitenkin se oli hauskaa asustaa hurrikaanin sisällä pari sen päivää. " Riniar sanoi.
Tytöt katsoivat toisiaansa hymyillen.

Mikyo liikkui varovaisesti ympäristöä tutkien ja suojaisia kohtia käyttäen, sillä ylisuurta sutta ei myrsky niin helposti koetellut, mutta kutienkin. Mikyo etsi suojaisan suuren kuopan ja kaivautui sinne omsitaja selässään.

Tytöt eivät tainneet tajuta kuinka vaarallinen tämä myrsky on Yoh ajatteli mutta jätti tytöt oman onnensa ojaan hänellä oli ollut jo täysi työ saada itsensä elossa tänne tuo myrsky oli yksi rankimmista mitä hän oli nähnyt vuosiin hän pelkäsi sitä hieman koska se oli nostanut hänen voimiaan aika lailla shamaanina mutta muuten hän varmaan oli ottanut aika laiset haavat vain Shamaanien voimat kasvoivat myrskyissä muut pystyivät vain esittelemään voimiaan mutta shamaanit oikeasti vahvistuivat myrskyn kanssa yhdeksi tulemisesta.

Ron ja Riniar katsoivat toisiaansaansa ilostuen. He olivat kuikaksi sisarusta, kun seisoivat vierekkäin hymyillen. Luonteetkin olivat saman tyyppisä, vaikka veri ei oikein ollut ihan samanlaista.
" Voisinkin kokeilla lentä mistä. Se ainakin voisi auttaa, ettei pää mene pyöryksiin. " Riniar sanoi.
Ron tuumaili todella tarkaan. Kummatkaan tytöt eivät huomanneet laisinkaan Mikyo lähetemistä ja samoin hänen ratsunsa.
" Voitaisiin kokeilla. " Ron sanoi.

Susi oli löytänyt Naiýmin kanssa kohtalaisen piilopaikan, jonne se laski omistajansa odottamaan myrskyn taantumista. Naiými huokaisi syvään ja katseli piilopaikasta ympäristöä. Suden korvat liikahtelivat, mutta myös Naiými oli valpas kuin susi. Naiými yskäisi hiljaa, mutta odotti edelleen.

Yoh piilotteli tarkalleen hän ei aikonut poistua kuplastaan ennen kuin tuo myrsky laantuisi ja se taas vaati häneltä pitkää pinnaa ja kykyä pystyä olemaan rauhassa paniikin alaisessa kohtauksessakin. Hänen luonteensa oli hyvä tähän, mutta muiden ei. Hän keskittyi ja istui paikallaan.

Tuumaillen vielä hetkisen aikaa. He päättivät jatkaa samaa suunitelmaa. He vousivat ylös taivaisiin. Ronin selkään puodostui musta rikkinäiset siivet. Siivet ottivat hyvin ilmaa alleensa ja sai nostamaaan nuoren tytön taivaalle. Riniar myös kasvoi, mutta ne olivat kauniimmat enkelimäisen tyyppiset. Siivet olivat, kuin enkelin väriltään sen sijaan täydet mustan sävyiset.
" Ainakin päästään näin pakoon tarvittaessa? " Ron sanoi.

//Anteeksi kesto, en ole huomannut minun vuoroni oli vatsatat. Lyhyt//