Pölyä täynnä.

Oli synkkä yö kuuta ei näkynyt missään ja vettä satoi kaatamalla tuuli puhalsi lujaa ja ainoa ääni minkä saattoi kuulla oli litinä ja lätinä, kun joku onneton käveli vesisateessa pojan mustuus oli pelottavankin pimeä ja kasvoilla saattoi nähdä kovan onnen koettelemukset. Pojan saattoi tunnistaa yksi tai kaksi ihmistä jos tämä ei pitäisi päätänsä niin alhaalla ja hattua niin syvällä, sekä takin kauluksia ylhäällä.

Edward käveli hiljaa tietä pitkin juutisäkki roikkuen selässään hän käveli sateessa ohitse valaistujen ikkunoiden ja lämpimien takkojen lämmittämien talojen hänen hiuksensa olivat lytyssä ja hänen takkinsa oli litimärkä hänen silmänsä tuijottivat pimeyttä ja korvansa etsivät petoja. Hän asteli hiljaa kuunnellen veden jokaisen tipahduksen. Hän asteli mustan rakennuksen eteen tai ei se kovin pimeä enää ollut hän avasi oven ja otti kenkänsä pois ravistaen takkinsa ja hattunsa hiljaa hän hiipi hiljaa huoneeseen jossa luki ovessa selkeästi "EDWARD JUDGEMENT - Pysy poissa tai varmistan, että syöt pillin läpi loppu elämäsi" hän muisti kuinka oli tehnyt tuonkin tuohon tauluun ilmeisesti hänen vuoden poissa olon aikana ei ollut orpoja tullut niin paljoa lisää, että hänellä ei olisi enää omaa huonetta. Hän laittoi naulakkoon takin ottaen kuitenkin pistoolit taskuunsa ja laski säkin nurkkaan laittaen vaatteet nätisti kaappiin ja likaiset pyykki koriinsa. Hän meni kirjoitus pöydän ääreen ja katsoi kuinka paljon pölyä siihenkin oli kasaantunut. Hän otti päiväpeitteen ja ravisti sen samoin kaikki muutkin. Hän laittoi hatunkin naulaan se oli unohtunut päähän. Sitten hän sytytti lampun laittoi pyssyt pöydälle ja rupesi kirjoittamaan taas kerran kirjettä kotiin, jonka tiesi tuhoutuneen. Hän laittoi sen muiden kirjeiden joukkoon alimpaan laatikkoon johon hän kaatoi opiskelu aikaiset kirjeensä myös. Hän nosti lakikirjat työpöydälle ja jäi istumaan hiljaa paikalleen.

Risikia asteli käytävää pitkin mietteliäänä pehmojänis sylissään ja kuunteli käytävien ääniä. Tyttö oli aikaisemmin kuullut jonkun tulon ja oli päättänyt käydä tutkimassa kuka oli saapunut.
"Edward... Hän on palannut viimein. Jillie ainakin saa hänet kimppuunsa." Risikia mutisi hiljaa lähellä Edwardin ovea, sillä hänen aistinsa riittivät kyllä tunnistamaan takaisin palanneet olennot.
"Jiken. Sinun ei kannata ottaa demonin muotoa vähään aikaan." Risikia totesi hiljaa sylissään olevalle pehmolelulle.
"Katsotaan nyt." Jiken totesi huvittuneella äänellä.

Risikia hiipi käytävässä ääenettömästi paljastamatta että oli liikkunut siellä. Jiken oli aivan hiljaa, sillä muuten hänen demoni osansa olisi paljastunut täysin. Kirous oli hiukan tasoittunut ja Jiken oli saanut ominaisuuden muuttua demonimuotoonsa sillointällöin.
Pimeydendemonilla oli siis paremmat oltavat, kun ei tarvinnut olla pehmolelun muodossa kokoajan.

Risikia ei välittänyt pimeästä käytävästä, sillä hänen silmänsä tottuivat siihen liiankin nopeasti. Olihan hän sentään itsekkin jotain muuta kuin ihminen. Risikia hymyili itsekseen katsellessaan hyvässä kunnossa pidettyä käytävää.

Ed tunnisti yllättäen monsteri voimia ja otti pyssynsä ja otti hattunsa ja heitti takin niskaansa lähtien käytävälle pyssyjensä kanssa. Hän oli varma, että oli tunnistanut monsteri voimia hän aisti pahan ja epänormaalin. Hän katsoi ympärilleen ja laski puolustustaan vähän astellen takaisin sisään hän oli liian hermona ehkä se oli vain tuuli. Hän laittoi takin takaisin naulaan ja hatun myös ja meni suihku tiloihin ja riisui housunsa ja meni suihkuun katsoen valuvaa vettä hän tiesi, että vesi lattialla olisi punaista, koska hän oli tappanut ennen kaupunkiin tuloa yhden vampyyrin.

Hän tuli suihkusta pitäen sauna takkia hänen hiuksensa sojottivat sinne tänne. Hän meni sohvallensa makaamaan hiljaa ja katsoi kattoa "kuolema" hän totesi ääneen hän ei tiennyt mitään mitä täällä oli tapahtunut lähtönsä jälkeen hän oli nyt noviisi tuomarin apulainen siis. Hän opiskelisi lakia 3 vuotta täällä ja sitten menisi vuodeksi töihin. Hän makasi paikallaan ja tuijotti kattoa. Hän oli metsästäjä hän kuunteli ääniä ja ihmetteli miksi tämä paikka tuntui entistä pahemmalta ei hänestä tämä ennen näin paha ollut mitäköhän oli tapahtunut.

Risikia naurahti itsekseen ja liukui istumaan maahan käytävälle. Seinän vieressä oli mukava istua. Tyttö oli laskenut Jilenin maahan ja odotti, sillä hän tiesi että pimeydendemoni halusi omaan olomuotoonsa.
"Kheh.. kiitän suuresti." Jilen totesi ottaen demonin muotonsa ja hymyillen vinosti. Nyt käytävässä kävi aavemainen tuuli, koska Jilerkanin aura oli aika vahva, vaikka demoni olikin menettänyt voimiaan.
"Hmph.." Risikia pyöräytti silmiään ja istui lattialla seinän vieressä. Tyttö oli paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin, mutta sitä ei tiedetty miksi.
"Miksi et vain voisi sietää tuota pehmolelun muotoa niin kauan kunnes suostut tappamaan erään henkilön." Risikia totesi, sillä oli saanut tietää minkä takia Jilen joutui olemaan pehmolelun muodossa.
"Pyh.. En halua tappaa sinua ja toisena vaihtoehtona olisi Jillie, joka on minua tällä hetkellä hiukan vahvempi." Jilen totesi ja sulki vihreät silmänsä.
"Miksi et haluaisi tappaa minua?" Risikia kysyi ilkeilevällä äänellä. Jilen katsoi Risikiaan ja pudisti päätään huvittuneena.
"Sillä olet vielä liian nuori kuolemaan." Jilen vain totesi.

Tällä kertaa hän tunsi sen selkeästi hän veti shortsit jalkaansa ja lähti pyssyt unohtuen pöydälle. Hän oli ollut ajatuksissaan hän juoksi nopeasti käytävää pitkin nähden pahuutta hän testasi taskujaan ei hänellä ollut pyssyjä tietenkään koska ne olivat pöydällä hän kirosi ja siirsi voimaa jalkoihinsa siirtyen hetkessä miehen viereen ja lyöden tätä turpaan tai ainakin koettanen mikä oli vaikeata. "Perkele ei pitäisi olla sekuntiakaan ajatuksissansa." hän totesi ja hengitti hetken hän ei ollut vähään aikaan aistinut tällaista pahuutta. "Vittu olisi pitänyt vaan pysyä poissa täältä täällähän on vain demoneja" hän totesi siirtyen tytöstä kauemmaksi Kusessa sitä ollaan taas kerrankin kaipaan aseitani tai no jos kaikki ovat täällä demoneja olisi vaarallista ampua. näin hän ajatteli hän piti valmiuden yllä jos nuo hyökkäisivät. Hän oli kusessa oikeasti ei hän voinut kauaa elää näin vähäisillä voimilla kahta demonia vastassa onneksi hänellä oli enemmän nopeutta kuin noilla jos ne hyökkäisivät hän pääsisi hakemaan aseensa.

Risikia katsoi Edwardia ja vilkaisi Jileniin tietäen tasantarkkaan miten arvaamaton Jilen saattoi olla. Risikiaa Jilen ei voinut vahingoittaa, mutta Edward oli eri tapaus. Jilen oli väistänyt Edwardin lyönnin ja seisoi jonkin matkan päässä.
"Hmm..." Jilen hymyili pirullisesti ja katsoi vihreillä silmillään Edwardia.
"Sinä se siis tänne palasit." Jilen totesi rauhallisen julmalla äänellä. Jilerkan vilkaisi Risikiaan, joka ei vaivautunut sanomaan mitään. Risikia pyöräytti silmiään ja naurahti.
"Jillien sinä varmaan mieluummin haluat tappaa kun Jilenin, sillä Jillie on vaarallisempi kuin hän." Risikia totesi ojentaen kätensä Jileniä kohti.
"Ja sinä et rupea taistelemaan Jilen." Risikia lausi ja samassa Jilen oli muuttunut pehmoleluksi takaisin. Risikia hymyili vinosti.

"Minusta ei taida sinulle vaaraa olla." Risikia totesi nousten varovaisesti ylös. Tyttö hymyili vinosti ja hiukan arvaamattomasti. Tyttö katsoi violeteilla silmillään Edwardiin hyvin rauhallisesit.

"Miksi en olisi palannut enkö sanonut että opiskelen vuoden muualla" Ed totesi katsoen Jilerkaa halveksivasti.
"pah Jilliestä ei ole mitään haastetta yksi panos ja se kuolee" Ed vastasi halveksivasti "ja kuka väittää että etsin sen josta on vaaraa" hän lisäsi.
Hän naurahti "on siinäkin näky mahtava Jilerka pikkuinen pehmolelu" hän totesi ja nauroi tälle.
"kuka väittää että etsin sen josta on vaaraa minä tapan kaikki monsterit tänään on onnen päiväsi, koska jos tapan sinut tässä ja nyt kohtaan Jilerkan ilman aseita ja se on liian vaarallista jos minulla olisi pistoolini tässä ja nyt olisit jo kuollut joten kiitä onneasi" hän totesi ja asteli pois päin. Häntä ei voinut kiinnostaa monsterien seura.


//sori lyhyt//

Risikia naurahti ja nojasi seinään.
"Tästä tulee nopeaa." Risikia totesi hiljaa itsekseen ja sulki silmänsä. Risikia oli aivan varma, että Jillie oli kuullut Edin tulon ja oli jo liikkeellä käytävässä. Ainakin kylmyys jonka Risikia tunsi kertoi sellaista.
"Hmm..." Risikia piti silmiään kiinni ja odotti. Tyttö kuunteli ääniä ja nyökkäsi hiukan kuullessaan pienen äänen.
"Hänen taitonsa ovat huonontuneet." Risikia totesi tylsistyneenä.

Jillie tiputtautui aivan yllättäen Edin eteen katosta ja koetti potkaista tuota. Kadoten kuitenkin potkun jälkeen samantien. Risikia oli arvannut oikein. Jillie todellakin oli kulkenut kattoa pitkin. Varjovampyyri olisi helppo kohde Edwardille ellei joku estäisi Edwardia ampumasta.

Ed torjui iskun kepeästi "sinä kuset Jillie" hän totesi ja katosi.
Todellisuudessa hän liikkui niin nopeasti että edes monsterin silmät eivät voineet seurata hän nappasi pyssynsä ja lähti jahtiin. Hän keskittyi hiljaa "Sinäkin taidat huomata että Jillie kuolee jos ei pääse pakoon" hän totesi toiselle monsterille ja kuunteli ääniä. "Edward Kristopher Judge on nimi joka kannattaa painaa mieleesi koska se on nimi jonka alla tapan sinut isän pojan ja pyhän hengen nimeen tai no paskat siitä en usko jumalaan sitä paitsi sinä joudut helvettiin muutenkin." Ed totesi ja pyssy laukesi panos liikkuen ääntä nopeammin hän liikutti sitä Jillien olin paikkaa kohti.

//lyhyt//

Jillie liikkui piilopaikastaan pois ja sähähti jotain demoni kielellä. Tyttö ei ollut saanut taistella pitkään aikaan, joten hän ei ollut niin ketterä kun ennen. Jillie havaitsi luodin ohjautuvan häntä kohti ja tiesi ettei mahdollisuuksia pakosti olisi, mutta varjo liikkui salaman nopeasti piilostaan pois.
"Mikä meteli täällä on?" Naiými niminen tyttö kysyi väsyneellä äänellä, mutta tytöllä oli aseet mukana. Naiými tajusi heti Jillien havaittuaan mikä on tilanne.
"Taidan mennä huoneeseeni." Naiymi totesi ja vetäytyi takaisin huoneeseensa. Tyttö ei aikonut estää ketään Jillien tapossa.

Jillie liikkui varjoissa ketterästi ottaen puoliksi varjon muodon itsekkin, mutta hän myös pyysi hopeavarjoja kiusaamaan Ediä. Jillie ei heti aikonut kuolla, vaikka luodit olivatkin nopeita, mutta puoliksi varjon muodossa hän oli enemmän turvassa kuin näkyvässä muodossa.

Risikia naurahti ja nyökkäsi Edille tuon toteamuksen kuullessaan.
"Tottakai tiedän. En ole kuitenkaan demoni kun sydämmeltäni ja voimiltani." Risikia totesi tylsistyneenä.

"Perkele" hän kirosi ja keräsi voimat jalkoihinsa "instant movement Sudden death flying fire slashing bullet colts steel and death to monster how oposites me" hän taikoi ja katosi hänen vauhtinsa oli nopeampi kuin Jillien voisi koskaan olla hän oli käyttänyt panosta pelottamaan naisen ja tietenkin sillä oli tarkoitus tappaa.
Tytön joka oli käynyt ovella ovesta hän hyppäsi toiselle seinälle nopeasti ja pamautti molemmista aseista panokset nopeasti nainen ei tainnut tajuta että hänen luotinsa eivät olleet normaaleja vaan maagisia "flaming bullet and shocking bullet" hän totesi ja rauhoittui hieman koska sähkö luoti oli nopeampi kuin Jillie koskaan ja osuisi aivan kohta ja tuli luoti viimeistelisi naisen "Metsästäjää ei kannata paeta jos on mahdollisuus piiloutua tai no voisit paeta jos pystyisit liikkumaan lujempaa kuin minä." hän totesi ääneen Jillie luultavasti kuulisi sen vaikka se olikin hiljaisesti todettu hänellä oli oikeassa kädessä kahdeksantoista panosta ja vasemmassa kädessä yhdeksäntoista panosta jos hän ampuisi kaikki Jillietä kohden tämä kuolisi varmasti mutta hänen oli tarkoitus antaa vain esimerkki naiselle omista voimistaan ei hän tätä tänään tappaisi haavoittaisi vain todella pahasti. Hänen täytyi muistuttaa ketä täällä pystyi tappamaan monstereita vaikka kuka koittaisi estää hän pystyi tappamaan nämä sekunnissa. Hän asteli pois nyt kun panokset olivat osuneet hän ei vain voinut tietää mihin tai no ei hän voinut olla varma osumastakaan muuten mutta kun hän osui aina kohteeseensa kun halusi osua.

Jillie kuuli toisen loitsusanat ja varautui hiukan, sillä tiesi mitä ne merkitsevät, mutta seuraavat loitsusanat jäivät hänen kuulolleen viimeisiksi. Hän väisti tuurilla ensimmäisen luodin, mutta toista ei.
Jillie ei ollut tajunnut muuta kuin kivun jonkin osuessa häneen ja saadessa hänet muuttumaan takaisin oikeaan olomuotoonsa.
"ymh.." Jillie kaatui maahan, mutta hän ei ollut tappavasti vahingoittunut.
"Maissa on.." Risikia totesi hiljaa tietäen kyllä Edin kuulevan. Jillie hengitti syvään jonkin aikaan, mutta hengittäminen tuntui jokseenkin vaikealta.
"Elossa vielä tämän illan." Risikia totesi.

//lyhyt//

"totta kai en minä nyt ala heti ekana iltana tappamaan ja sitä paitsi minä kävin tänään jo pesulla en jaksa mennä toista kertaa" Ed totesi ja asteli huoneensa ovelle.
Hän aukaisi oven ja käveli wcseen ja teki siellä tarpeensa jonka jälkeen hän pesi kätensä ja naamansa. Hän olisi voinut viimeistellä Jillien jo tänään mutta ei aikonut tappaa ketään orpokodin sisällä ulkopuolella oli eri asia ja hän tappaisi monsterit jotka hänen kimppuunsa kävisivät.
Hän asteli sohvalle ja istui siihen ottaen sohvan alta pienen laukun aukaisten sen siellä oli tarkat muistiinpanot hänen vanhempiensa ja veljensä murhasta sekä serkkujensa ja oikeastaan koko lähi perheen lähimmät elossa olevat sukulaiset olivat korkeintaan pikku serkkuja. Hän oli lukenut näitä jo kauan eikä silti tiennyt millaisella monsterilla oli voima tehdä jotain näin kamalaa. Hän otti toisen laukun missä oli koulutus ohjelma ja opas miten harjoiteltiin judgeksi hän osasi kaiken mitä listalla oli nykyään hän vain piti kuntonsa yllä. Hänen yhdistetty taistelu tekniikkansa tuotti vaikeuksia jopa lähitaistelussa mestarillisille monstereille mutta jokin näissä papereissa oli vialla.

Jillie nousi horjahtaen ylös heti kun kipu katosi hänen kehostaan, sillä hänen kehonsa parantui nopeasti demoni puolen takia.
"nh..." Jillien päässä heitti kuitenkin pahasti. Risikia katsoi Jillietä hiljaa ja hymyili vinosti. Jillie vaikutti ärsyyntyneeltä, sekä vihaiselta.
"Mrrh... Tämä ei ole hauskaa." Jillie murisi, sillä hän oli palautunut ennalleen demonin vallasta.
"Hah.. Pääset hengestäsi aivan varmasti." Risikia totesi ja suuntasi kohti huonettaan. Jillie jäi käytävään, sillä hän oli joutunut luopumaan huoneestaan.

Ed otti kolmannen laukun sohvansa alta ja koitti aukaista sen hän tiesi että se ei aukeaisi siellä oli kaikkien monsterien tiedot hän ei ollut koskaan saanut avainta siihen ja siksi ei saanut sitä auki siellä olisi tieto murhaajastakin. Hän oli väsynyt tähän tylsyyteen hän sulki kaksi muuta laukkua avaimellaan ja laittoi ne sohvan alle takaisin paikoilleen. Hän käveli sängylle ja meni siihen makaamaan hän oli jättänyt Jillien eloon todistaakseen että hänen jahdattavillaan ei ollut hauskaa koskaan. Hän ei ollut ampunut ohi sähkö panos oli ollut syötti tai jähmettäjä jos se olisi osunut Jillie olisi varmaan kuollut mutta koska se meni ohi Jillie jäi eloon. Hän sulki silmänsä ja nukahti hiljaa sänkyynsä joka oli aivan pölyssä vieläkin hänen olisi pölytettävä huone seuraavana päivänä ja tuuletettava.

Jillie asteli käytävää pitkin äänettömästi ja mietti jotain. Hän oli elossa, josta hän oli yllättävän hyvillään. Jillie liikautti kättään, josta oli tunto pois ollut jo kauan.
"Hmph.. Tunto alkaa palaamaan... Liian myöhään." Jillie totesi itsekseen ja vilkaisi Risikian suuntaan tuon avatessa huoneensa oven.
"Pyh..." Jillie asteli käytävän päähän ja istuutui maahan. Jillie katsoi kättään, jossa oli kuusi pystyarpea jotka olivat jo ruvenneet parantumaan, jonka takia käteen alkoi palaamaan tunto.

Risikia majottautui huoneeseensa ja istui sängylle ja sulki silmänsä pudottaen Jikenin sängyle.
"Hmm.." Risikia katsoi Jikeniä ja rojahti sängylle selälleen. Jiken muuttui demonin muotoonsa ja huokaisi syvään katsoen nukahtanutta Risikiaa. Jiken silitti kevyesti Risikian hiuksia ja hymyili vinosti.
"Hmph.." Jiken oli vaarallinen demoni jopa Risikian lähellä, mutta hän ei halunnut vahingoittaa tyttöä.

Aamulla Edward asteli pesutiloihinsa kaamean päänsäryn vaivaamana ja aukaisi purkin jossa luki kivun lievittäjät ja otti kaksi syöden molemmat. Hän joi vettä vielä varmistaakseen niiden alas menon hän oli taas käyttänyt liikaa voimiaan, koska Jillien tappaminen ei veisi paljon voimaa vaan tänne tullessa niitattu vampyyri vei hän oli joutunut pysymään pikatasossa koko taistelun ettei se pääsyt puremaan. Hän meni suihkuun ja antoi veden valua niskaansa hetken ja sitten pesi itsensä jonka jälkeen hän meni pesemään hampaansa. Hän meni kirjoituspöydän ääreen istumaan hän oli 16 vielä hänellä oli kaksi vuotta vielä täällä vietettävänä hän ei saisi sitä ennen lähteä täältä. Hänestä tulisi tuomari noin 19 vuottiaana. Hänen pitäisi pian lähteä alas aamiaiselle mutta sitä ennen hän aukaisi ikkunan josta tuli raikasta ilmaa niin kuin aina sateen jälkeen aurinko oli nousemassa ja taivas oli puhdas pilvistä päivästä tulisi todella kaunis toisin kuin eilisestä. Hän oli kodin tapaisessa paikassa nyt.

Jillie istui käytävässä hiljaa ja mietti. Hän oli viettänyt koko yön käytävän päässä, sillä hän koetti hallita demoni puolensa, joka oli lähes mahdotonta. Demoni oli ottanut liikaa valtaa Jilliestä ja täysikuu yö veisi Jillieltä lopunkin järjen pahimmassa tapauksessa. Jillie istui hiljaa paikallaan ja piti katseensa maassa, sillä hän mietti jotain aivan muuta kun demonipuoltaan.

Jillie nousi ylös ja asteli alakertaan, jossa ruokailu oli alkamassa, mutta suuntasi pikemminkin ulos kun syömään. Hänellä ei ollut nälkä. Jillie asteli ovelle, mutta pysähtyi. Hän kuunteli hetken huutoa, sillä häntä komennettini syömään, mutta Jillie ei jaksanut. Hän avasi oven ja asteli ulos. Ovi paukahti kovalla voimalla kiinni ja samassa Jillie oli kadonnut lemmikkinsä kannoillaan ihmisten joukkoon, sillä aamulla ihmisiä oli paljon liikeellä. Jillie sulautui täysin ihmisten joukkoon, eikä häntä erottanut demoniksi tai edes vampyyriksi, sillä hän kesti valoa liian hyvin.

Risikia asteli alakertaan syömään Jilen sylissään, mutta hän laski demonin maahan huomatessaan Jillien menevän ulos. Jilen muuttui demoniksi ja nyökkäsi Risikialle kadoten Jillien perään. Risikia ja Jilen olivat puhuneet jotain yöllä, joten päivästä vaikutti tulevan vaarallinen.

Naiými asteli portaita alas silmiään hieroen, sillä puolivampyyri oli herätetty kesken makeiden unien. Naiými ei pitänyt mitenkään aamupalan kellonajasta, joten hän ei mennyt aamupalalle, vain majottautui jonnekkin muualle ruokailun ajaksi.

Ed haistoi ruokaa joten hän veti takin niskaansa ja asteli alas hän kun ei koskaan ollut jättänyt ruokailua väliin hän tapasi monta tuttua jotka hän tervehti kintaan nostolla hän otti ruokansa ja söi mitä sai mikä näytti samalta kuin aina todeten vain yhden asian "luen lakia huoneessani jos on asiaa koputtakaa."
huoneessaan missä hän riisui takkinsa jättäen aseet pöydälle.
Hän tomutti kaiken mitä pystyi vielä ennen kuin aukaisi laki kirjan ja rupesi lukemaan kirjaansa.
Hän luki hetken ja siirtyi sitten taas siivous hommiin todeten että laki kirjat olivat tylsiä.

//tosi lyhyt//

Naiýami vaelteli ääneti käytävää pitkin pistoolit vyöllä roikkuen. Tyttö oli mietteliäs, jonka takia ei aivan tarkkaan tiedostanut ympäristöään.
"Hmmph.." Naiýami katsoi kirjekuorta jonka oli joutunut hakemaan naapurikylästä ja huokaisi. Hänen pitäisi viedä kirjekuori orpokodin omistajalle, mutta hän ei jaksanut. Hän aikoi itse pitää kirjekuoren siihen asti kunnes sitä kysyttäisiin, sillä kirjekuoressa oli tärkeä asia, jonka hänkin tiesi.
"Nayana, sinun on palattava pian." Naiými lausui hiljaa ja painoi kirjekuoren taskuunsa.
"Hemmetti hän aiheuttaa vain ongelmia." Naiými mutisi kuunnellen ääniä.

Risikia söi nopeasti ruokansa ja majottautui ruokasalin ulkopuolelle odottamaan kuolemandemonin paluuta.

Ed sai huoneensa jonkinmoiseen järjestykseen ja otti nurkasta säkkinsä ja tyhjensi loput tavarat pöydälle laittaen säkin lipaston alle piiloon. Hän tarkisti mitä kaikkea hänellä oli ja tiesi että suurin osa oli vain monstereista tietoa esimerkiksi kaksi vihkoa ja yksi nippu paperia. Hän laittoi ne sohvan alle piiloon koska ne olivat vain hänen ja monsterin metsästäjien silmille. Sitten hän laittoi laki muistiinpanonsa pöydälle avonaisina ja tarkisti mitä oli niihin kirjoittanut hän oli kirjoittanut muistiinpanoja mutta toisaalta salakieltä näissä oli kaikista salaisimmat tiedot mitä hän oli kerännyt monstereista matkallaan hänellä oli nyt aika hyvät pohja tiedot monstereista mutta silti kaikki korkeamman luokan monsteri tiedot olivat salkussa hän tarvitsisi avaimen niihin käsiksi päästäkseen. Hän otti matkamuistonsa ja tytöiltä saamansa kirjeet vaatekaapin päälle ei hän niistä välittänyt ne tytöt olivat olleet kaikki vähän tyhmiä hänestä. Hän painautui taas lakikirjan pariin jos siitä selviäisi jotain.

Naiými katsoi Risikiaan uteliaana, sillä tyttö oli selkeästi jäänyt odottamaan jotain, eikä tuolla ollut pehmolelua mukanaan.
"Hmm..." Naiými kallisti päätään hiukan, mutta asettui portaiden vieressä olevan huoneensa ovelle tylsistyneenä.
"Hmmph.." Naiými sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Tyttö oli vielä väsynyt, eikä oikein viihtynyt huoneessaan.

Risikia vilkaisi Naiymiin päin ja huokaisi. Hän leikitteli ajatuksella että parantuisi joskus kirotusta sairaudestaan.
"Kumpa Jilen palaisi ennen kuin kuumeeni nousee." Risikia mutisi itsekseen ja huokaisi syvään.

Ulkoa kuului yllättävää kiljuntaa, joka säväytti Risikian ja Naiýmin tarkkailemaan ovea. Risikia oli aivan varma että Jillie oli hyökännyt jonkun kimppuun, mutta ei sanonut mitään.

Ed kuuli kiljahduksen ja heräsi kirjansa parista astellen pöydän ääreen vetäen pyssynsä esiin ottaen takkinsa ja hattunsa laittaen hatun päähänsä ja vetäen takin niskaansa ja astellen ovelle aukaisten sen.
"Neidit" hän tervehti kahta tyttöä joista molemmat olivat monstereita ja käveli kohti ovea molemmat kädet valmiina vetämään pyssyt esiin.
Hän aukaisi oven ja astui ulos yhä valmiina vetämään pistoolit esiin ja katsoi tilannetta nopeasti.


//lyhyt//

Jillie oli kumartunut muutaman maassa makaavan ihmisen puoleen ja hänen punaoranssit silmänsä kiiluivat hiukan.
"Khih.." Jillie ei ollut vielä havainnut Ediä, mutta hän oli havainnut Jilenin. Jillie käänsi katsensa Jileniin ja hymyili vinosti.
"Pikkutappaja." Jiken totesi ja katsoi Jillietä hyökäten nopeasti tuota kohti lähellä äänivallin rikkovaa vauhtia, mutta jättäen kuitenkin Jillielle mahdollisuuksia. Katana sivalsi ilmaa vaarallisella nopeudella ja Jillie tajusi ainoastaan kivun kehossaan Jikenin hyökätessä.
"Nh.." Jillie ei ollut mikään vahva demoni ja Jiken oli tuota paljon vahvempi.

Jiken loikkasi kauemmaksi Jilliesä ja virnisti.
"Oletko noin heikko todellakin?" Jiken kysyi kylmästi ja kallisti päätään. Jiken katsoi Jillietä, joka kohotti hiukan voimiaan ja otti sapelinsa esiin nopeasti. Jillie hyökkäsi Jikeniä kohti yllättävän nopeasti, vaikka olikin saanut juuri muutaman iskun Jikenin katanasta. Jillie ainoastaan koetti miten Jiken antaisi iskun osua, mutta demoni torjui iskun ja Jillie lensi hiukan kauemmaksi.
"Grrh..." Jillie katsoi Jikeniä.

Ed katsoi taistoa kiinnostuneena ja meni katsomaan ihmisen kuntoa "olisi pitänyt ampua tuo pikku paska eilen" hän totesi ääneen ja otti pyssynsä esiin.

Neljä pamausta kuului kun hän laukaisi aseensa kaksi kertaa molemmat "Ice, Lighting, Fire and earth" hän totesi ja pamautti panokset kohti Jillietä Lighting oli nopein Earth hitain Fire ja Ice yhtä nopeita. Hän tiesi että Jillie ei voisi väistää Jiken katanaa ja hänen panoksiaan joten tämä kuolisi tai haavoittuisi pahasti ja sitten hän tappaisi Jilerkan. Hän ei ollut orpokodin sisällä joten hän antoi itselleen luvan tappaa.