Pölyä täynnä.

"Janjire minulla olisi asiaa et näytä kovin kiireiseltä joten voimme varmaan puhua tässä sivussa." Hän totesi astuen kehään väistellen helposti Jillietä "olet ruostunut" hän aloitti ja katsoi miestä. "Kilta tarvitsee sinut takaisin johtoon" Ed totesi "minut lähetettiin etsimään sinua mutta oikeastaan olen tehnyt työni nyt vain kerron mitä sinusta odotetaan." Hän totesi ja liikkui näiden kahden tahdissa. Hän liikkui helposti näiden tahtiin mutta se tarkoitti vain sitä että johtaja ei joko taistellut täysillä tai oli ruosteessa hän itse oli voimiensa keskitasolla. Hän tiesi että voimat kasvaisivat mutta ei tiennyt koska. Hän vain taisteli siihen saakka killan nimen puolesta. Hän odotti että he saisivat killan luojan takaisin ainoan ihmisen joka olisi tarpeeksi hyvä olemaan johtaja.

Janjire potkasi Jillien aivan yllättäen maahan ja teki loitsun, joka esti tyttöä nousemasta.
"Vai että minut halutaan takaisin johtoon. Jatka ihmeessä." Janjire lausui kylmästi Edille ja laittoi miekkansa pois. Hän ei todellakaan käyttänyt täysiä voimiaan, sillä Jillien voittaminen onnistuisi lähes ilman voimia. Janjire katsoi rauhallisena Ediä ja kuunteli tuon jatkaessa.
"Se olisi turhaa, mutta jos he kerran niin haluavat niin harkitsen asiaa." Janjire totesi rauhallisesti ja katsahti Jillieen, joka yritti liikkua, mutta se oli aivan turhaa vahvan loitsun pitäessä hänet maassa.

Naiými asettui portaikkoon istumaan ja odottamaan, sillä hänelläkin oli tunne että joku oli tekemässä paluuta. Naiými katsoi ovelle hiljaa ja hänen silmänsä kaventuivat viiruiksi.

Nayana katsoi ikkunasta ulos ja huomasi Edin puhuvan jollekkin, joka vaikutti hänen silmissään tutulta. Voisiko olla... Johtaja. Nayana ajatteli katsellessaan hahmoa tarkkaan. Nayana katsoi hahmoa pitkään ja nyökkäsi.
"On se.." Nayana totesi itsekseen.

Risikia katsoi myös ovelle, sillä häntä häiritsi Naiýmin tarkkailu ovelle. Risikiallakin oli tunne että joku tuttu olisi palaamassa, mutta se tunne oli ailahteleva.

"no itse asiassa ei ole turhaa koska uusi pomo on minusta liian hyvä siis ei taistelija vaan hyvis hän haluaisi armahtaa kaikki monsterit hän unohtaa organisaation luonti perusteen." Ed totesi ja virnisti "mutta minun kommenttini nyt on turha koska olen vasta kakkostasoa tällä hetkellä." hän totesi ja virnisti "mutta mieti asiaa koska se voisi olla sinulle taas oikea paikka tarvitsemme johtajan joka osaa taistellakin emme nössöä surkimusta." hän totesi ja käänsi selkänsä "ai niin he sanoivat että jos et halua johtaa voit tulla taas soturina." hän sanoi ja käveli poispäin.

Janjire kuunteli rauhassa Edin sanat ja sulki silmänsä.
"Kait minä palaan johtoon, jos noin huono on tulossa tilalleni." Janjire totesi ja vapautti Jillien loitsustaan, jolloin tyttö hyökkäsi samantien, mutta Janjire torjui hyökkäyksen vetäen nopeasti miekkansa esiin.
"Sinähän äksy olet Jillie." Janjire totesi katsoen tuon hallitsemattomia demonin silmiä. Janjire iski Jillien voimalla kauemmaksi ja hyökkäsi itse perässä. Janjiren nopeus nousi äänivallin lähelle, sillä hänellä meni hermot Jillieen. Jillie kuitenkin itsekkin nosti nopeutensa äänivallia koputtelemaan, mutta samalla Jillie nosti voimiaan.
"hm.." Janjire iski Jillietä nopeasti miekallaan ennen kuin tuo ehti saavuttamaan tarpeeksi korkean nopeuden ja Jillie lensi voimalla maahan jääden makaamaan paikalleen syvä viilto kyljessään ja vähemmän syvä kaulassaan.
"Hmph.." Janjire lähti kävelemään poispäin puhdistaen miekkansa terän nopeasti ja laittaen miekan pois.

Naiýmin tunsi oudon piston takaraivossaan. Hän tiesi heti että Jillie on lähellä kuolemaa.
"Hmm.." Naiými virnisti itsekseen ja katsoi portaikosta ovelle.

"hän ei ansaitse kuolla vielä minä voisin katsos räjäyttää hänet niin kun varmaan huomasit kolme luotia kehossa" Hän totesi ja virnisti "mukavaa kun saa tuttuja tuleeko veljesi?" hän kysyi katsoen tätä "tiedän että hän on hullu mutta kyllä me aina hulluja pystymme aisoissa pitämään" hän totesi ja virnisti "sitä paitsi veljesihän on aika hyvä taistelija myös" hän totesi ja virnisti. "pystytkö ylittämään äänivallin?" hän kysyi häntä kiinnosti pystyikö tuo siihen koska se oli vaikeaa niin ruumiillisesti kuin mieleltäkin koska kun äänivalli hajosi kaikki piti ajatella valon nopeudella. Kaikki oli reflekseistä kiinni. Hän ei oikeastaan olisi yllättynyt jos tuo osaisi nopeimman tekniikan mitä keho kesti.

Janjire ei aluksi aikonut vastata Edille mitään, mutta päätti puhua.
"Siksi jätinkin sen henkiin... " Janjire totesi ja katsahti Jillieen. Janjire kuunteli ääniä ja samalla Edin puhetta aika piittaamattomasti, mutta kuunnellen kuitenkin.
"Jiroi saattaa ollakkin tulossa." Janjire totesi viileästi.
"Ja Jiroi on hullu kyllä, mutta hän myös taistelee hyvin vaikka opettaminen jäi lyhyeksi sen takia että jouduin lähtemään." Janjire totesi kylmästi. Hän kuunteli Ediä rauhallisesti. Janjirea huvitti kuunnella miten hänen veljestään puhuttiin, mutta hän ei näyttänyt sitä ilmeillä.
"Jos Jiroi itse suostuu liittymään klaaniin niin käy ja minä en ole vastuussa siitä mitä seuraa jos Jiroi rupeaa riehumaan." Janjire totesi kylmästi ja sulki hetkeksi punaiset silmänsä avaten ne häneen liittyvästä kysymyksestä.
"Nopeudestani ei puhuta kovin usein, mutta pystyn ylittämään äänivallin nopeudessa." Janjire totesi kylmästi, sillä hän pystyi ylittämään äänivallin, mutta hänen kehonsa olisi sen jälkeen sellaisessa kunnossa että hän ei liikkuisi pitkään aikaan. Janjire ei koskaan ollut ylittänyt äänivallia, mutta hän oli usein rajan lähellä.

Jillie katosi varjoiksi ilmaan ja siirtyi orpokotiin muuttuen näkyväksi taas yläkerran käytävän päässä hänen nurkassaan.
"Khöh.." Jillie painoi kätensä kaulalla olevaan haavaan ja se parantui demonin voimien takia, mutta kyljen haavassa menisi jonkin aikaan.

Risikia kuuli Jillien ilmestymisen käytävän päähän ja katsoi tuohon.
"Huonossa kunnossa taas..." Risikia totesi itsekseen katsoen Jillietä. Risikia tiesi että Jillie palaisi huonossa kunnossa, muttei uskonut että hän olisi joutunut entisen hyvisten johtajan uhriksi, sillä hän aisti tuntun miekan magian.

Naiými katsoi Jillieen, joka ilmesyi orpokodin nurkkaan käytävän päähän ja nyökkäsi itsekseen.
"Selväh.." Naiými totesi ja katsoi ovelle odottavasti.

"hyvä minä kysyn kun törmään ja sitä paitsi minä hän olen jo pahis hyviksien joukossa kun en piittaa paskaakaan säännöistä jos kohtaan monsterin." Ed totesi ja lähti pois "tehtävät kutsuu" hän huikkasi ja asteli pois hänellä oli tehtäviä jotka piti täyttää hän oli taas antanut Jillien paeta mutta ensi kerralla kun he kohtaisivat tämä kuolisi se olisi varmaa. Hän oli aivan poikki hän astui ovesta ja katsoi Naiýmiä hetken jatkaen matkaansa.

//lyhyt//

Naiými vilkaisi Ediin ja tuhahti, mutta säpsähti toista oven ääntä ja kohtasi pian Janjiren kylmän olemuksen.
"Omh.." Naiými katsoi hetken Janjirea tuon meneessä ohi. Janjire ei ollut huomaavinaankaan Naiýmia, vaan meni entiseen huoneeseensa jossa oli ainakin kolmen sentin pölykerros.
"Hmph..." Janjire aloitti siivoamaan ja järjestämään huonettaan uudestaan, jolloni kaappi siirtyi oven viereen ja sänky kaapin taakse, niin ettei Janjiren sänkyä voinut nähdä. Janjiren kahden istuttava sohva siirtyi toiseen nurkkaan ja työpöytä siirrettiin ikkunan äärreen. Janjire laittoi toisen sängyn toiselle puolelle huonetta, sillä tuo sänky oli hänen veljensä.
"hmph.." Janjire heitti kummankin sängyn petivaatteet oven viereen, sillä tiesi että ne tulisivat takaisin parempina.

Risikia oli jähmettynyt täysin ovensa eteen huomatessaan Janjiren, hän tunsi hetken kymyyttä kehossaan, mutta Janjiren meneessä huoneeseensa kylmyys katosi.
"Hum..." Risikia nousi nopeasti ylös ja meni Jilenille puhumaan huoneeseensa.

Ed meni sohvalleen ja kaivoi lakikirjan esiin ja rupesi lukemaan hän aikoi päästä laki kirjan loppuun pian että voisi keksittyä kiltaan ja lukea toista ja kolmatta samalla. Se pitäisi hänet vapaampana kuin tähän saakka. Hän oli killan paras metsästäjä kun nyt ryhdistäytyisi. Hän tiesi että tällä hetkellä ei ollut kuin 2 tasoa mutta pian pian hän olisi 0 tasoa ja silloin hän olisi killan paras metsästäjä hän tappoi aina ei armoa koska vastustajatkaan eivät antaneet armoa ei vankeja koska tämä oli sota ei aikaa turhille vangeille. Hänen oli vain tapettava kaikki. Hän oli metsästäjä hän oli kohdannut itseään paremman loppujen lopuksi kokeessa mutta ei enää hän oli kehittynyt hän pystyi tappamaan nykyään ilman mitään tunteen häivää hän oli ainoa joka voisi lopettaa tämän sodan.

Janjire löysi viimein laatikon, jossa hän piti papereitaan, jotka liittyivät hänen elämäänsä ja isäänsä. Janjire heitti paperit työpöydälle ja alkoi lukemaan niitä piittamatta mistään.

Nayana oli seurannut Janjiren paluun orpokotiin ikkunasta, mutta jatkoi lukemista, sillä hänellä oli vielä parisen kymmentä sivua lukematta, ennen kuin hän pääsisi toisen tärkeän kirjan kimppuun.
"Humm.." Nayana ei jaksanut enään lukea, vain päätyi käytävään. Nayana katseli hetken ympärilleen käytävässä, jonka jälkeen katosi alakertaan. Hän kävi ruokalasta hakemassa vettä pulloon ja katosi ulos. Hän aikoi mennä harjoittelemaan lähistölle.

Naiými nousi ylös ja asteli alakertaan majottautuen ruokalaan odottamaan välipalaa. Nami mietti samalla asioita, jotka olivat vaivanneet häntä jo pitkään.

Ed otti laki kirjan ja asteli alas lukien kirjaa koko matkan ja istuen alas odottamaan ruokaa hänellä oli nälkä ei hän muuten tänne olisi tullut. Hän istui siinä ja luki kirjaa hiljaa hän käänsi sivua hitaasti. Hän luki niin nopeasti kuin pystyi mutta tämä oli vaikeaa tekstiä ja kaikki oli omaksuttava. Hän jatkoi lukemista kun ruokaa ei vieläkään ollut tullut. Hän istui ja odotti. Hän oli kerrankin ajoissa. Hän kun yleensä tuli myöhässä. Hän oli erilainen kuin muut hän ei ollut täällä odottamassa 18v syntymä päivää hän oli täällä opiskelemassa ja odottamassa hyökkäystä hän oli etulinja.

Naiými vilkaisi myös ruokalaan välipalaa odottamaan saapuvaan Ediin ja hymyili huvittuneena. Naiými oli aina ensimmäisenä odottamassa välipalaa, eikä tuo kerta vaikuttanut olevan poikkeus.

Janjire ei aikonut mennä syömään, koska hän oli syönyt majatalossa ennen matkansa jatkamista.

Risikia asteli pehmoleluksi takaisin muuttuneen Jilenin kanssa alakertaan välipalaa odottmaan.

//en tajua [roll="Juko"][/roll]//

Ed istui kirjansa kanssa hiljaa ja luki häntä ei kiinnostanut ympärillä tapahtuva hän odotti haistavansa ruokaa mikä saisi hänet syömään. Hän istui ja luki nopeasti eteenpäin suojelu aluetta oli vielä jäljellä hänen tavoitteensa oli lukea kirja kuukaudessa. Se olisi normaalisti mahdotonta koska kirjat olivat niin raskasta lukea mutta hän tiesi pystyvänsä siihen tällä tahdilla. Hän kun ei tiennyt mitä odottaa ruokailulta taas kerran ja istui vain ja odotti.

Naiými huomasi viimein, että ruokan tarjoilu puolella alkoi tarjoilu pelaamaan ja ruuat laitettiin esiin.
"Viimein..." Naiými totesi käyden nopeasti hakemassa pari leipää.

Risikia meni ruokalaan pehmolelu sylissään, mutta odotti että Ed kävisi hakemassa ensin ruokansa, sillä hän kunnioitti niitä, jotka olivat ruokalassa ennen häntä.

Nayana saapui välipalalle omana itsenään, vaikka olikin hiukan sekaisin. Ulkona ilma oli muuttunut myrskyiseksi, jonka takia Nayana ei voinut enään olla ulkona kunnolla. Hän oli aikaisemmmin laittanut kirjekuoresta saaneensa avaimen kaulaansa ainakin toistaiseksi.

Ed otti ruokaa Naýmin jälkeen ja meni takaisin kirjansa pariin hän oli hautautunut siihen hänellä oli mukillinen juomista vieressään ja leipiä iso kasa hän ei ajatellut ihan heti lähteä ruokalasta hän söi leipää samalla kun luki joka kävi nopeammin keltaisilla silmillä jonka hän oli vasta huomannut. Hän oli pian lakitietoisempi kuin kukaan muu maailmassa taas hetken hän kuvitteli liikoja. Kaikki Judgement sukunimeä kantavat olivat lakiin perehtyneitä.

Risikia oli menossa seuraavaksi hakemaan ruokaa, mutta Janjiren saapuminen ruokalaan sai tytön muuttamaan mielensä ja päästämään Janjiren ensin, joka vain otti leivät ja katosi takaisin yläkertaan. Risikia meni nopeasti hakemaan ruokansa ennen kuin joku muu saapuisi.

Nayana katsoi Janjiren perään ja meni ottamaan ruokaa majottautuen pöytäänsä. Nayanan ajatukset olivat kuitenkin aivan muualla.

Ed otti toisen leivän ja jatkoi mussutamalla sitä ja luki kirjaa silmillään hän ei edes katsonut ottaessaan leipää ympärilleen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli ajoissaan joten faniklubi ei huomannut häntä ollenkaan siitä mihin hän oli sijoittunut ja hän säästyi niiltä hän jatkoi syömistänsä yksin ja lukien kirjaansa hän oli onnekas että kerrankin pystyi olemaan täällä rauhassa ilman että hukkui kirjeisiin.

Naiými seurasi kokoajan kelloa, sillä hänen pitäisi pian kadota töihin.
"Hmph.." Naiými söi nopeasti ja katosi ruokalasta ulos vesisateeseen.

Nayana luki kirjettä jossa avain oli ollut ja mietti mitä se tarkoittaisi. Nayana huokaisi syvään.
"Hmm..." Nayana luki kirjeen vielä kerran ja laittoi sen pois syöden leipäänsä mietteliäänä.

Risikia söi nopeasti ruokansa, sillä Jilenillä alkoi mennä hermot pehmolelunmuotoon.
"huoh.." Risikia ei kuitenkaan aikonut antaa Jilenin muuttua. Risikia ei halunnut kuunnella Jilenin manipulointia enään ollenkaan.

Ed luki kirjaansa ja söi.

"tässä rahaa" tuntematon henkilö totesi ja otti kasan leipiä hänkin ja istui Ediä vasta päätä "aina kirja auki Ed luulin että olet metsästäjä?" hän totesi ja virnisti "Yoh jos vain metsästäisin niin saisinko palkkaa ja ota huomioon olen jumissa täällä orpokodissa." Ed vastasi rauhallisesti "niimpä kai sinuna olisin tehnyt minunlaillani ja aloittanut manaamisen tämä on paljon helpompi työ kuin tuomarin." Yoh vastasi.

Nayana sulki silmänsä ja kuunteli ruokalan ääniä. Hän söi samalla leipäänsä, joka ei meinannut maistua enään.
"huoh.." Nayana avasi silmänsä ja katsoi kahta tuntematonta aivan Jiroin näköistä haltia poikaa, joista toinen vaikutti neljätoistavuotiaalta ja toinen kaksitoistavuotiaalta.
"Hmm?" Nayana katsoi poikia, jotka tulivat hänen pöytäänsä.
"Haio" Vanhempi pojista sanoi nuoremman istuessa toisen pojan viereen. Nayana katsoi poikia hetken ihmeissään, mutta selvitti päänsä nopeasti.
"Hei" Nayana lausui kylmästi, eikä todellakaan hymyillyt.
"Olen Jovy ja tässä on veljeni Joshi." Vanhempi poika esitteli kummatkin rauhallisesti ja hymyili pirullisesti Nayanalle. Nayana aisti Jovyssä pahuutta jonkun verran, jonka takia oli hiukan epävarma.
"Etsimme Jiroita tai Janjirea." Jovy lausui ja Joshi istui hiljaa Jovyn vieressä.
"En ole kuullut Janjiresta vähään aikaan ja Jiroi ei ole vielä edes tullut." Nayana lausui kylmästi ja sulki silmänsä haukaten palan leivästään.

Risikia katsoi kahden pojan menemistä Nayanan pöytään ja arvasi kaksikon tuovan ongelmia mukanaan. Risikia ei pitänyt yhtään vanhemman pojan olemuksesta, sillä se sai hänessä aikaan kylmiä väreitä.
"hmm.." Risikia katsoi nuorempaa poikaa, joka näytti jopa alistuneelta.

"huoneessaan" Ed totesi "mutta jos haluatte tapella voimme mennä ulos ja tapella." hän totesi ja virnisti "kun en oikein välitä ahtaissa paikoissa tappelusta" hän totesi ja jatkoi lukemista ja leivän syöntiä "All.. Ed eikö tuo ole vaarallista" Yoh totesi "Älä sano sitä nimeä täällä ja on" hän totesi ja virnisti. Hän ei aikonut paljastaa salaisuuksiaan vielä. Hän oli kuitenkin Judgement "onko se reilua heitä kohtaan jos tappelemme kun ottaa huomioon minun tasoni" Yoh totesi "niin sinähän olet 20 tasoa" Ed totesi ja virnisti oikeasti Yoh oli 2-3 tasoa mutta tämä otti vain helppoja tehtäviä siksi 20. oli oikea tällä hetkellä.

Nayana katsahti Ediin päin ja käänsi katseensa takaisin Jovyyn ja Joshiin. Joshi todellakin vaikutti alistuneelta Jovyyn verrattuna, aivankuin jovy hallitsisi nuoremman elämää.
"Mitä sinä heistä haluat?" Nayana kysyi Jovyltä, joka virnisti hiukan. Jovy katsoi Nayanaa.
"Se ei taida neidille kuulua." Jovy totesi ja nousi ylös aistiessaan Janjiren, sillä Janjire oli tulossa alakertaan hakemaan juomista. Jovy hyökkäsi silmän räpäyksessä Janjirea kohti, joka pysäytti pojan helposti.
"Älä tee noin jos haluat elää." Janjire lausui kylmästi Jovylle pitäen tuon ranteesta tiukasti kiinni ja toisessa kädessä Janjirella oli tikari, joka oli Jovyn kaulalla aivan ihossa kiinni.
"Mrrrh.." Jovy katsoi Janjirea silmissään pelkkää vihaa puolihaltiaa kohtaan. Nayana katsoi ihmeissään kohtausta, joka oli loppunut lyhyeen. Joshi istui hiljaa penkillä ja katsoi Jovyä ja Janjirea.

Risikialta oli jäänyt näkemättä kohtaus, sillä hän oli jatkanut omia tekemisiään.

"jaa kato ei se ollutkaan huoneessaan" Ed totesi ja jatkoi lukemista. Yoh katseli nauraen tapahtuvaa. "surkeeta jopa minä olisin saanut iskun perille" hän totesi ääneen. "et edes olisi sä olet 20 tasoa" Ed totesi ja mussutti leipäänsä "niin mutta kyllä minäkin takaapäin osuisin" tämä totesi ja virnisti "niin muuten miksi sinä olet täällä?" Ed kysyi ja katsoi Yohia "menossa päämajaan niin päätin tulla katsoon isän isän veljen pojan poikaa tai jotenkin noin en ole ihan varma tästä sukulaissuhteestamme." tämä totesi ja virnisti.

Janjire katsoi Jovyä kylmästi silmiin ja heitti tuon kauemmaksi viiltäen kuitenkin samalla tuon kaulaan viillon, joka ei ollut vaaraksi.
"Hmph.." Janjire meni ostamaan juomisensa ja lähti takaisin yläkertaan, mutta mennessään sai napata muutaman tikarin, jotka Jovy yritti heittää.
"Sinä et tajua... Jos nyt menet ulos pääset hengestäsi." Janjire totesi kylmästi ja asteli yläkertaan.

Nayana katsoi Jovyä, mutta siirsi katseensa Joshiin, joka istui edelleen aloillaan. Joshi kuitenkin nousi pian ja asteli Jovyn luokse asettaen kätensä tuon kaulalle.
"Heal." Joshi lausui yksinkertaisesti, jolloin haava kaulassa umpeutui.
"Sinun ei pitäisi haastaa veljeäsi." Joshi sanoi hiljaa, mutta sekin oli pojalle virhe, sillä Jovy tönäisi Joshin kauemmaksi niin että poika oli lyödä päänsä.
"..." Joshi nousi ylös ja meni takaisin istumaan Nayanan pöytään. Nayana ei ymmärtänyt poikien väliä ollenkaan. Nayana söi viimeisen palan leipäänsä ja lähti pöydästä.

"Ed kuule mitä mieltä olet voittaisitko nuo kaksi paskaa yhdellä vai kahdella panoksella silmät kiinni?" Yoh kysyi kovaan ääneen "hmm.. Kahdella en tykkää tappaa yhdellä panoksella montaa henkilöä." hän vastasi kovaan ääneen molemmat ärsyttivät näitä kilpaa kilpailun voitti se kumman kimppuun nämä kävisivät ensin. "Mutta mitä mieltä olet voittaisiko kissanpentu vai hyönteinen?" Ed kysyi ja siihen Yoh vastasi "kumpikin mutta hyönteisellä menisi kauemmin." Yoh vastasi "No mitä luulet monesko lyönti hajottaisi kylkiluut?" Yoh kysyi ja Ed vastasi "potkulla molemmilta menisi." Ärsyyntymiskynnys oli varmaan jo kohta täysi.