Pölyä täynnä.

Jillie tajusi luodit ja tiesi olevansa pulassa. Jilerkan iski Jillietä kohti katanalla estääkseen tuon väistämästä luodit. Jillie ei pystynyt muuta kun väistämään katanan, mutta lähes jokainen luoti osui Jillieen, mutta tyttö oli väistänyt yhden.
"Hups.." Jiken totesi virnistäen ja katsoi Edwardiin virnistäen pirullisesti.
"Sinusta on apua." Jilerkan totesi ja katsoi maahan kaatunutta Jillietä.
"Elossa?" Jilerkan kysyi Jillieltä, joka ei vastannut, mutta liikahti hiukan.
"Hmm.." Jilerkan katsoi Jillietä hetken, mutta katosi savuna ilmaan palaten takaisin orpokotiin.

Risikia katsoi hänen viereensä ilmesyvää Jikeniä.
"Mitäs kävit tekemässä?" Risikia kysyi tylsistyneenä. Jiken katsahti Risikiaan ja virnisti.
"Et halua edes tietää." Jilen totesi ja muuttui pehmoleluksi takaisin. Risikia pudisti päätään ja nosti Jikenin syliinsä.
"Jotain hauskaa kun viattomalta vaikutat." Risikia totesi.

Ed katsoi Jillietä ja virnisti "kuolet jos ammun vielä kerran joten annan sinulle yhden mahdollisuuden vielä" hän totesi ja tähtäsi naista.
"Kuolema ei ole pahasta mutta no yksi luodeista estää regeneroitumisesi vähäksi aikaa niin et voi liikkua kunnolla olisit pysynyt sisällä niin et olisi kohdannut kuolemaa koska sen sinä koet jos et voi parantaa itseäsi ja vaikka parantaisit nuo luodit jäävät sisällesi ja voin aktivoida niiden taiat ja sinä kuolet joten katso käyttäytymistäsi" hän totesi.
Asteli takaisin sisälle koska ei voinut sitä yhtä tappaa kun se oli kadonnut.
Hän katsoi hetken pehmolelua "mistä sinä tuon nyt repäisit?" hän kysyi tytöltä.

Jillie koetti nousta ylös, mutta hän oli vielä voimaton. Jillie kirosi mielessään koettaen edes vähän kohottaa voimiaan. Jillie oli hyvin heikossa kunnossa, mutta hän kuunteli mitä Ed hänelle sanoi.

Risikia naurahti hiukan ja oli alkanut tuntemaan olonsa huonoksi, koska kuume oli noussut hiukan.
"Harmi ettet tiedä." Risikia totesi huvittuneena. Risikia tajusi että Jiken ei ollut paljastunut Edille täysin, mutta kuitenkin hän oli paljastanut itsensä osittain.

Naiýami seisoi hiljaa portaikossa ja katsoi Ediä ja Risikiaa. Hän oli kuullut laukaukset ja oli aika varma ettei Jillie ainakaan kunnossa ole.

Ed katsoi tyttöä ja virnisti "jaa no en minä voi tietää jokaisen tekoja" hän totesi.
Ed käveli huoneensa ovelle ja istui taas kerran alas ja rupesi tutkimaan kirjaansa ja luki sitä taas nopeasti eteenpäin hän katsoi ulos ikkunasta ja virnisti hän kaipasi metsälle mutta ei voinut lahtea kun piti lukea kirjojaan. Hän toivoi että tämä kannattaisi todellakin kun tuomariksi halusi.
Lopulta Ed lopetti lukemisen ja paatti siivota vielä vahan kun ei viitsinyt mitään muutakaan tehdä.

\\ei toimi aakkosten kolme vikaa kirjainta koneella vahan vaikeuksia mutta etköhän sinä silti selvää saa jotkut sain oikoluku ohjelmalla toisia en\\

Jillie pääsi ylös horjahtaen, eikä oikeastaan piitannut muuta kuin siitä miten saisi itsensä pysymään elossa iltaan.
"Hemmetin metsästäjä!" Jillie kirosi pudistaen päätään ja astellen orpokotiin. Sisälle päästyään Jillie katsoi Risikiaan nopeasti, mutta menetti tajunsa ja kaatui maahan.

Risikia säpsähti Jillien saapuessa sisälle ja menettäessä tajun.
"Jil?" Risikia kumartui Jillien puoleen ja katsoi tuon haavoja.
"Vai että tälläinen taistelu." Risikia totesi ja vilkaisi Jikeniin, joka naureskeli itsekseen.

Naiými katsoi mihin kuntoon Jillie oli saatu ja kallisti päätään.
"Taitava metsästäjä." Nayana totesi ja katsoi Jillietä samalla. Naiými ei halunnut tuon metsästäjän kohteeksi missään nimessä.

Edward Judge siivosi tällä kertaa kaapin päällistä missä oli kaikki rakkauskirjeet mitä hän oli saanut hän laittoi kaikki ne takaisin kun oli pölyt pyyhkinyt kirjeitä oli kolme laatikollista kaikki hän oli lukenut mutta yhteenkään ei ollut vastannut. Hän säilytti niitä muistona siitä kuinka jotkut ihmiset erehtyivät pitämään hänestä ei muuten.

Hän sai kaapin siivottua ja meni sohvalle makaamaan ja aukaisi lakikirjan taas se oli painava mutta hän oli päättänyt saattaa sen loppuun vuodessa. Hän tiesi että voisi ehkä lukea kaksi tai kolme sivua päivässä ja kirjassa oli 1500 sivua ja yhteensä kolmen vuoden urakka oli 4500 sivua ja niistä essee hän oli tehnyt esseet jo koulussa koska oli lukenut siellä näistä tehdyt vedokset mutta laki sanoi että tuomarin oli luettava lakikirjat ainakin kerran elämässään ja hän omaksui kaiken mitä kirjassa oli.

Jillie palasi pian tajuihinsa ja katsoi Risikian naureskelevaan pehmoleluun julmasti.
"Minä kyllä tiedän kuka todella olet Jilerkan." Jillie sähähti pehmolelulle, joka vain lopetti nauramisen ja tuhahti.
"Voi olla että tiedät." Jilen totesi tylsistyneenä ja kuunteli ääniä.
"Et voi paljastaa minua kuitenkaan." Jilen vielä totesi ja naurahti ilkeästi. Jillie katsoi pehmolelua ja murahti.
"Entäs jos voin?" Jillie kysyi ilkeällä äänellä. Risikia kuunteli pudistaen päätään tylsistyneenä.

Ed tuijotti lakikirjaa ja luki hitaasti hän vihasi tällaisia tylsiä lakeja tämäkin alue oli pelkästään suojelu juttuja ei mitään monstereista koska monstereita sai metsästää missä tahansa paitsi näiden omalla alueella jossa sen piti olla vain itse suojelua. Hän tiesi että hänelle monsterien tappo olisi aina itsesuojelua joten tämä tuntui aina vain turhemmalta jos hän joutuisi joskus kohtaamaan omat pelkonsa ja nyt niistä ainoa oli se että jokin monsteri eli lakikirjan säädösten mukaan jonka takia hän ei voisi tappaa sitä. Hän oli tehnyt päätöksen että tappoi kaiken pahan vaikka kyseessä olisi ihminen, kääpiö, haltija tai monsteri ja niistä ainoastaan monsterit hajottivat aina lakeja.

Jillie nousi ylös ja meni portaikkoon piittaamatta enään mitä seuraavaksi tapahtuisi.
"hmmh..." Jillie asteli käytävän päähän ja majottautui nurkkaansa, jossa yleensä viettää aikaa. Jillie ei pystynyt poistamaan luoteja kehostaan, mutta sillä ei ollut hänelle enään mitään väliä. Hänet tappaisi kuitenkin joku. Jillie naurahti itsekseen ja sulki silmänsä hetkeksi.

Risikia kuunteli hiljaa koko rakennuksen ääniä ja hymyili itsekseen, sillä hän oli kuullut mielenkiintoisia juttuja. Risikia vilkaisi Jikeniin ja hymyili vinosti.
"Haluan taas demonin muotoon." Jiken totesi ja Risikia laski tuon maahan, jolloin tuo muuttui demoniksi. Jiken venytteli makeasti ja hymyili.
"Kiitän." Jiken totesi.

Edward luki kirjaansa ja tuhahteli aina silloin tällöin koska ei pitänyt kaameasti tällaisesta pakko lukemisesta. Mutta sitten taas jos hän tänään lukisi kirjaa enemmän kuin nämä 4 sivua hän voisi pitää vapaata joku päivä. Hän jatkoi lukemista tähän vedoten.

Lopulta hänelle tuli jano ja hän kävi hakemassa vettä mukillisen että pysyisi hereillä ja jotta ei kärsisi neste hukasta. Hänen huoneensa tuoksui jo nyt eriltä se ei enää ollut tunkkainen vaan luonnon tuoksuinen ja öljyn tuoksuinen öljyn koska hän oli ruvennut öljyämään asettaan.

Jillie nukahti kuitenkin syvään uneen, sillä hän oli hyvin väsynyt, eikä oikein jaksanut valvoakkaan. Ei vampyyrit kyllä päiväs aikaan valvoneetkaan, eikä Jillie oikeastaan ollut poikkeus. Jillie käpertyi kerälle käytävän nurkkaan eikä antanut minkään häiritä häntä.
Jilen ja Risikia kiipesivät äänettömästi portaita ylös, mutta Jikenin pimeyden energia levisi kuitenkin käytävään hyvin herkästi, joten Risikia joutui pyytämään Jileniä muuttumaan pehmoleluksi takaisin. Risikia asteli huoneeseensa ja laittoi oven kiinni ja lukkoon.
Naiými asteli käytävässä mietteliäänä ja kävi katsomassa Jillietä hiljaa käytävän päässä, mutta asteli portaikkoon mieluummin ja istui portaille miettimään.

Edward nousi ylös ja aukaisi paketin jonka oli laittanut vaatteiden sekaan siellä oli hänen univormunsa hyvyyden killassa hän laittoi sen laatikkoon odottamaan oikeaa hetkeä. Hän oli oikeastaan aluksi aikonut jäädä yliopistoon mutta kilta oli pyytänyt häntä tulemaan tänne vahtimaan porttia hän oli sopivan ikäinen ja hän oli parhaasta suvusta. Hän tiesi kuitenkin että hän joutuisi joku päivä kohtaamaan sukunsa mustan lampaan tai siis maailman mustan lampaan ei se ollut hänen sukuaan koska se oli potkittu pois pienenä. Hän katsoi pukua ja hymyili sulkien laatikon kun avoimmesta ikkunasta tuli lähitaistelu hirviö. Hän katsoi sitä ja tiesi että taistelu tulisi olemaan vaikea. "Hyvyys ei voita" se totesi ja hyökkäsi kierre potkulla jonka Edward väisti kallistamalla kehoaan alas josta hän sen sijaan potkaisi monsteria hypätessään ylös.

Jillie kuunteli ääniä, vaikka nukkuikin, sillä jokin hänen mielessään piti itsesuojeluvaiston hereillä. Jillie nukkui kuitenkin hyvin sikeästi.

Naiými kuunteli hiljaa taistelun ääniä ja hymyili itsekseen. Tyttö tiesi heti kuka olisi taistelun voittaja, joten oli hiljaa aloillaan huoneessaan.
"Kuin sokerista tehdyt seinät." Naiými totesi ja virnisti itsekseen.

Risikia ei kuunnellut ääniä ollenkaan, vain mietti asioita ja koetti pitää itsensä tajuissaan. Jiken oli nukahtanut sikeään uneen, joten hän ei voinut aistia Risikian huonontuvaa tilaa.

Vastustaja löi nopeaa sarjaa jota Edward väisteli ja sitten hän käytti speed attackia joka hajotti monsterin puolustuksen jonka jälkeen monsteri potkaisi hänet seinää vasten "taidat olla viitostasoa" Ed totesi noustessaan ylös hänen naamansa vuoti verta potku oli ollut täys osuma. Hän kävi kimppuun lyömällä ja iskemällä. Hän tiesi että hänen voimansa olivat liian pienet tämän ottelun voittoon pelkästään kevyillä lyönneillä ja virnisti haaste. Hän totesi ja iski nyrkkinsä vastustajan lävitse jonka jälkeen hän potkaisi tältä pään irti. Hän varmisti sen hajoavan ja kaikki muuttui tomuksi hän veti henkeä syvään ja lähti päivälliselle.

//huomioitakoon että kaikki nukkuu vaikka on vasta päivällisaika //

Risikia asteli huoneestaan ulos vilkaisten Jillien nurkkaan, mutta ei huomioinut tyttöä muuten. Risikia oli pirteä, muttei missään parahaassa kunnossa. Tyttö asteli portaat alas jääden hetkeksi ruokalan ovelle odottamaan tulisiko muita, sillä hän oli jättänyt Jilenin huoneeseensa.
"Hmmm.." Risikia sulki violetit silmänsä ja asteli ruokasalin puolelle rauhallisin askelin.

Naiými oli majottautunut jälleen portaikkoon ja puhdisti pistooleitaan kuunnellen samalla orpokodin ääniä, jotka hän kaikki pystyi tunnistamaan. Aseet olivat päässeet huonoon kuntoon, mutta Naiými aikoi muutenkin pistää pistoolit varaosiksi uusiin pistooleihinsa, jotka hän joutuisi taas hakemaan naapurikylästä.

Jiken oli herännyt Risikian huoneessa ja ottanut demonin muodon. Hän ei kuitenkaan aikonut ulos huoneesta, sillä muuten hän olisi vaarassa. Hän tunsi nimittäin itseään voimakkaamman eli Edwardin olevan liikkeellä.
"Pyh.." Jiken sulki silmänsä ja makoili sängyllä rennosti.

Edward otti hernekeittoa lautaselle ja leipää sen kaveriksi ja istui ikkunan ääreen ja samassa hän jo huomasi yhden pinkin kuoren lisää hän tunki sen taskuunsa ja istui paikallaan hän oli liian suosittu ehkä hän vain oli liian komea tai sitten se on hiuksista tai silmistä ihan varmasti hiuksista Kristianillakin oli varmaan ihailija kaarti. Hän söi rokkaansa yksinään ja katseli ikkunasta ulos hän aukaisisi kirjeen huoneessa ja lukisi sen ja sitten laittaisi sen muiden joukkoon ei hän vastannut näihin koskaan vaikka kuinka moni pyysi.

Risikia otti pelkästään leipää ja majottautui paikalleen syömään, sillä hänellä ei ollut ruokahalua. Tyttö menehtyisi kuitenkin kolmen kuukauden sisällä, ellei ihmettä tapahtuisi.
"huoh.." Risikia katsoi hiussuortuvia silmillään ja tuhahti ärsyyntyneenä.

Naiými asteli ruokalaan ja otti ruokaa jonkun verran majottautuen tuon hetkisten juoruilijoiden pöytään ja kuunteli päivän mehevimmät juorut kadoten pöydästä nopeasti. Liian moni oli puhunut Edin ja Nayanan paluusta, joka ei Naiýmia kiinostanut paskaakaan.
"Hmph.." Naiými söi yksin lopun ruuastaan ja mietti asioita.

Edwardin luokse ilmestyi taas fanittaja tyttöjä ja poikia jotka halusivat oppia taistelemaan hän söi ruokansa hiljaa vastaamatta ja nousi pöydästä pesten astiansa ja pakaten ne taas pieneen pussiin jonka hän laittoi nimensä kohdalle. Hän meni huoneeseensa ja luki kirjeen ja oli oksentaa siitä kuinka paljon paskaa tytöt pystyivät puhumaan tai kirjoittamaan hän tunki sen muiden joukkoon ja jatkoi lakikirjaa hänellä olisi varmaan vuoden lopussa kaapin päälinen täynnä joten pitäisi keksiä uusi paikka kirjeille. Hän tiesi että tytöillä ei ollut muutakaan tekemistä kuin keksiä runoja ja muut paskaa millä hänet muutettaisiin heistä pitäväksi.

Jillie heräsi viimein ja hänen silmänsä olivat demonimaisen punaiset. Tyttö pystyisi liikkumaan vielä päivällä, joten hän hävisi nurkasta ja pian ulko ovi kolahtikin kova äänisesti, vaikka vain tietyt näkivät että joku meni siitä. Jillie oli mennyt jälleen ulos.

Risikia kuuli oven kolahduksen ja vilkaisi ovelle, hän oli vain kuullut Jillien lähdön. Risikia pudisti päätään ja naurahti itsekseen.
"Saattaapi olla että Jillie käy viimein klaanin johtajan luona." Risikia totesi itsekseen.

Nayana asteli silmiään hieroen portaat alas, sillä hän heräsi vasta. Nayana tajusi myös samalla että oli nukkunut päivälliseen asti.
"Vois joku herättää joskus." Nayana mutisi astellen ruokalaan ja otti ruokaa rauhassa. Nayana meni omaan pöytäänsä aluksi yksin, mutta sinne kerääntyi muutama poika samaan pöytään puhumaan, mutta Nayana ei kuunnellut vain söi ruokansa silmät kiinni ja korvansa sulkien.

Naiými asteli pois ruokasalista, vilkaisten Nayanaan päin ja virnistäen hiukan. Naiými asteli ulko ovelle ja avasi oven. Hän katsoi miten sää parani kokoajan mitä pidemmälle päivä eteni. Hän astui rauhallisesti ulos ja istuutui orpokodin portaille.

Edward katsoi hetken taivasta ja sitten hän päätti tehdä päivän treenin ja rupesi punnertamaan yhdellä kädellä. Hänen oli tultava vahvemmaksi tai hän häviäisi aina vastustajille. Hän punnersi nopeammin ja vaihtoi kättä hänen oli saatava käsiinsä voimaa lisää vaikka olivat ne nyt jo vahvat mutta eivät tarpeeksi vahvat. Hänen penkki ennätyksensä oli vasta 100kg ja Kristianin sanottiin olevan 150kg hänen oli saatava voimaa tai hän saisi turpaan Kristianilta hänestä 100kiloakin oli jo saavutus mutta Kristian oli selkeästi vahvempi. Hän taas taistelulajeilla onnistui suurimmaksi osaksi korjaamaan voima eron ja pyssyillänsä vaikka ei kyllä kerkiäisi ampumaan Kristiania vastassa Kristiania vastassa se olisi tappelua nyrkein ja jaloin. Hänen olisi voitettava Kristian jotta ei itse kuolisi.

Ulkoa kuului meteliä, mutta se ei tununut vielä olevan vaarallisen kuuloista. Jillie liikkui rauhassa eteenpäin katua pitkin ja oli vielä oma itsensä. Demoni ei hallinnut häntä tai edes yrittänyt hallita. Varjo liikkui varovaisesti kuitenkin, sillä hän tunsi tuttua voimaa lähellä.
"Mrrrh..." Jillie kohtasi tutun oloisen nuorukaisen, muttei osannut sanoa kuka tuo oli. Nuorukainen pysäytti Jillien ja katsoi tuota pitkään.
"Vaikutat tutulta." Nuorukainen lausui Jillielle katsoen tuon punaoransseja silmiä. Jillie tunsi kehossaan oudon varoittavan kylmyyden, joka käski Jillietä jatkamaan matkaa. Jillie ei vastannut, vaan meni nuorukaisen ohi ja katosi varjoina ilmaan ennen kuin nuorukainen ehti katsoa taakseen.


Risikia asteli huoneensa ovelle ja istuutui alas odottamaan. Hän halusi selvittää milloin Jillie palaisi takaisin orpokotiin. Risikiasta tuntui että lähiaikoina alkaisi tapahtumaan enemmänkin.

Nayana söi ruokansa nopeasti ja kävi pesemässä astiansa kadoten huoneeseensa lukemaan jotain. Hän oli ruvennut keräämään voimiaan, eikä aikonut antaa minkään häiritä vähään aikaan.

Naiými katsoi pihaa mietteliäänä ja seurasi katseellaan ympäristöä. Vaikutti siltä että moni vältteli orpokodin lähelle joutumista, mutta puolivampyyri tiesi liiankin hyvin syyn.

Hän otti lopulta kirjansa ja meni pihalle.
Hän heittäytyi mahalleen ruohikolle ja kirjan eteensä ja rupesi lukemaan siinä lakia hänestä oli mukavampi lukea muualla kuin huoneessa jonka ilma oli vasta vaihtumassa tuoreeksi. Hän lueskeli rauhassa ja käänsi sivua kun pääsi sivun loppuun. Tämä oli vain niin turhan tuntuista.

Hän luki aina vain nopeammin kun tottui riveihin joita tässä oli hänellä ei ollut enää paljon suojelu lakia jäljellä.

Naiými otti taas kirjeen esiin ja huokaisi. Kirje kuului Nayanalle, mutta hän joutui viemään sen orpokodin omistajalle. Naiými olisi halunnut antaa kirjeen suoraan Nayanalle, mutta omistaja ei antanut tehdä niin kylän ulkopuolelta tuleville kirjeille.
"Hmph..." Naiými nousi ylös ja lähti etsimään Nayanaa, sillä aikoi antaa kirjeen tuolle.

Risikia oli hiukan mietteliäs, sillä hän tunsi jonkin tutun olevan ulkona. Joku oli palaamassa, mutta kuka? Risikia ei halunnut selvittää sitä vielä oikeastaan, mutta myöhemmin. Hän halusi istua.

Jälleen ulkona kaikui meteli, joka oli nyt suurempi muotoista, koska Jillie oli mennyt kapakan läheisyydessä käymään ja jokin humaltunut ihminen oli haastanut riitaa Jillien kanssa. Jillie ei oikein pitänyt riidan haastajista, mutta hän oli päättänyt tapella huomiota herättämättä huonolla menestyksellä.

Nayana luki kirjaa tarkasti ja mietti jotain samalla. Hänen mielessään kävi useita ajatuksia lukiessa, sillä hän ei millään jaksanut lukea. Nayami piti kuitenkin nenänsä kirjassa itsekkäästi.

Edward nousi ylös ja sulki laki kirjan ja käveli huoneeseensa hitaasti missä hän tiputti kirjan pöydälle ja asteli huoneesta pois laittaen hatun päähänsä.

Edward istui alas katsomaan Jillien taistelua ja piti katseensa yhdessä tutussa ihmisessä hän tiesi tämän mutta antoi tämän pitää hetken hauskaa koska hänkin oli Jillien kanssa pitänyt hauskaa Jilliellä ei ollut toivoakaan voitosta tuo mies pystyi tekemään hänellekin ikävää jälkeä. Hän oli sentään yksi nopeimmista ihmisistä maailmassa. Mutta tuon ei tarvinnut olla nopea hakatakseen häntä silloin siitä oli kylläkin jo neljä vuotta mutta silti. Hän oletti miehen olevan yhä sama hän oli neljä vuotta sitten liitynyt kiltaan aktiiviseksi jäseneksi.

Nuorukainen seisoi piilossa tarkkailemassa Jillien ja humaltuneen miehen pienimuotoista tappelua, mutta tiesi ettei Jillie tappaisi miestä. Nuorukainen hymyili itsekseen ja odotti mahdollisuutta hyökätä itse.
"hmph.." Jillie potkaisi miehen maahan, sillä hän ei jaksanut enään tuota, mutta sai yllättyä aikaisemman nuorukaisen hyökätessä.
"Et tainnut muistaa minua, mutta minä muistin sinut." Nuorukainen toteisi ja potkaisi Jillietä kohti aivan yllättäen, jolloin Jillie ei ehtinyt muutenkaan hämmennykseltään puolustautua.
"nh.." Jillie nousi ylös torjuen nuorukaisen toisen iskun.
"Janjire?" Jillie lausui ihmeissään ja huomasi tuon katseen muuttuvan kylmäksi. Janjire oli ottanut miekkansa ja nyt hän hyökkäsi puhumatta enään sanaakaan. Jilliellä oli vaikeuksia torjua hyökkäyksiä, kuten tavallista joutuessaan taistelemaan korkeampitasoista vastaan. Jillie sai kuitenkin yllättävän nopeasti taistelun rytmistä kiinni ja samassa hän olikin jo kohottanut voimiaan enemmän ja pärjäsi hiukan paremmin. Hän veti valkoiset sapelit torjumaan miekan iskut ja hyökkäsi itse vuorostaan.

Naiými koputti Nayanan oveen ja astui hiljaa sisälle.
"um.. Sinulle oli kirje naapuri kylästä, joten tuon sen sinulle." Naiýami totesi ja katsoi Nayanaa, joka käänsi katseensa.
"Kiitän..." Nayana totesi astellen Naiýmin luokse ottamaan kirjeen. Naiými antoi kirjeen Nayanalle ja hymyili vinostui.
"En vienyt kirjettä omistajalle, sillä muuten se olisi tullut sinulle avattuna." Naiýami sanoi ja hymyili. Nayana nyökkäsi ja virnisti.
"Hyvä, koska tämä kirje on tärkeä." Nayana totesi. Naiými nyökkäsi ja asteli huoneesta ulos.
"Kiitos vielä." Nayana lausui Naiýmin perään ja laittoi oven kiinni ja lukkoon.

Risikia katsoi Naiýmiin ja kallisti päätään. Naiy oli juuri käynyt Nayanan huoneessa, joka jäi kiinostamaan Risikiaa. Risikia kuitenkin oli aloillaan, eikä mennyt utelemaan.