Huoneessa. - someone....? -

Risikia

Risikia hymähti ja seurasi Ryaa, kuunnellen käytävän ja alakerran ääniä. Risikia oli vain muutaman kerran aiemmin käynyt alakerrassa, joten oli utelias tietämään mitä kaikkea siellä oli.
"Voisimme aloittaa alakerrasta..." Risikia totesi ja virnisti ilkikurisesti pyyhkäisen hiuksia silmiltään nopeasti.
"Tehtävistä sitä että yleensä omistaja lähettää joitakin naapurikylään hakemaan joitain kirjeitä tai tähän kylälle ostamaan jotain." Risikia kertoi rauhallisella äänellä ja katsoi portaisiin kuunnellen alakerran ääniä.

Rya tuijotteli portaisiin, kunnes astui ensimmäiselle ja sitten toiselle. Tyttö hieman säpsähti ja katsoi sitten taakseen.
`Eli ei siis mitään sellaisia outoja tehtäviä, tavallisia vain.. Tai no, palveluksia. En tiedä.. ´ Rya mietti ja katseli sitten hiljaa alaspäin. Tytöllä ei nyt ollut mitään ajatuksia, mitä olisi tekemässä juuri nyt.. ` Ehkä minä kadun tätä vielä.. Joskus.. ´ Rya nielaisi ja katsoi taas taakseen, kuin kutsuen Risikiaa mukaansa. Tytön käsi alkoi hieman täristä, mutta sekin loppui pian, kun Rya sai koottuaan itsensä. Alakerrasta kuului hiljaisia ääniä. Rya inahti hiljaa ja astui vielä yhden portaan alaspäin. Hän olisi juuri ja juuri, sekä melkein alakerrassa.
" Kiva, että vihdoinkin pääsee pois, tutkimaan. " Rya sanoi hiljaisella äänellä ja piti kaiteesta lujaa kiinni, niinkuin olisi pudonnut tyhjyyteen, jos olisi päästänyt irti...

Risikia

Risikia hymähti ja seurasi Ryaa hymyillen. Hän pyyhkäisi hiukset silmiltään ja katsoi kattoon sulkien silmänsä hetkeksi. Risikia oli oppinut kävelemään jo portaat vaikka silmät kiinni. Risikia avasi silmänsä ja katsoi Ryaan.
"On niitä omituisiakin tehtäviä meille annettu... Varsinkin Jillielle..." Risikia totesi yllättäen.

[Abryary mumisi mielessään sanoja, jotka Risikia oli todennut juuri pari sekuntia sitten. ' Outoja.. Millaisiakohan nekin ovat.. ' Tyttö ei oikein osannut paljoa ajatella, minkälaisia outoja tehtäviä olisi annettu. Rya astui viimeisen portaan ja katseli ympärilleen hieman hymähtäen. Tyttö katsoi varovasti ja mahdollisimman hiljaisesti parhaaksi vaihtoehdoksi astua ensin yksi pieni äänetön askel ja sitten katsella tarkemmin ympärilleen. Silti lattialankku narahti ilkeästi ja Rya joutui painamaan silmiään kiinni ja hampaat pureutuivat yhteen. Hiljaista tuli narinan jälkeen.
" Heh.. " Rya hihkaisi hiljaa, tutkien alakertaa katseellaan.

Risikia

Risikia sulki silmänsä ja laskeutui viimeisen portaan avaten silmänsä pian. Risikia tutki katseellaan alakertaa uteliaana.
"Theh... Jillie on salamurhaaja oikeasti siitä voit päätellä hänelle annettuja tehtäviä..." Risikia sanoi hiljaa ja hymähti hivenen. Risikia ei tuntunut pelkäävän Jillietä, vaikka tuo olikin ehkä orpokodin vaarallisin.


Jilen

Jilen oli kuunnellut Risikiaa tähän mennessä, mutta nyt hän oli valmis puhumaan.
"Hmmh... Jillien tehtäviin kuuluu yleensä tappaminen ja olen nähnyt kun hän tappaa. Hän todellakin on nopea ja taitava." Jilen sanoi hiljaa.
"Risikia laske minut alas..." Jilen totesi ja Risikia totteli ja astui pari askelta taakse. Jilen sanoi kolme outoa demonin kielen sanaa ja hänen ympärilleen tuli vihreä hohde ja hän muuttui demonin muotoon.
"Saanen esitellä itseni.. Olen Jilerkan Lacrima" Jilen avasi vihreät silmänsä ja kohtasi Ryan katseen.

Tummahahmo ilmestyi nurkan taakse ja jäi tuijottamaan toisia violeteilla silmillään. Pian hahmo astui esiin ja osottautui puna-mustahiuksiseksi nuoreksi mieheksi, joka oli pitkä ja laiha, melkein 180cm ja vaatetuksena oli vain housut, kengät ja pitkä hihaton auki oleva takki, kaikki oli mustaa. "Keitä olette?" mies kysyi viimein ja katsoi toisia kylmästi, osoittamatta minkäänlaisia tunteita.

Rya katsoi Jileniä - äsken se oli jo pieni pehmolelu.. ' Mit.. Miten.. IHMEESSÄ ?! ' Tyttö ajatteli nopeasti ja sitten nyökkäsi hieman pelokkaasti. " Hhei.. " Rya sopersi ja ajatteli sitten, että eihän siinä pitäisi olla mitään pelättävää, kun 'tunti' jotenkin entisen pehmolelumuotoisen hahmon. Nyt tyttö havaitsi jonkun tulevan.
Abryary tuijotti toista, miestä, joka oli ilmestynyt nurkan takaa. Tyttö avasi suutaan, mutta ei sitten sanonut mitään. Se tarkkaili toista, katsoi aivan jaloista viimeiseen hiuksenpätkään. Rya kuitenkin mumisi jotain aivan hiljaisesti, ennen kuin kehtasi vastata toiselle. " Olen Abryary.. " Tämä melkein kuiskasi, ainakin lausui hiljaa ja hitaasti. Nyt Ryaa suututti oman itsensä ujous, mutta ei hän silti mitään sille voinut. Tyttö huokaisi, katseli ympärilleen kunnes siirsi silmänsä takaisin nuorukaiseen. " Kuka sinä olet ? " Nyt Rya kysyi hieman korkeammalla äänellä, näpräten sormillaan jotain hieman hätääntyneenä.

Risikia

Risikia katsoi ensin Jileniä, jonka kyllä saattoi tuntea niinkuin aiemminkin, mutta hän jopa hieman säpsähti demonia, mutta Risikia katsoi myös uuteen hahmoon, joka oli saapunut.
"Olen Risikia..." Risikia vastasi kylmällä äänellä ja katsoi violeteilla silmillään miestä. Risikia ei tuntenut pelkoa, vaikkei hän osannutkaan käyttää voimiaan.

Jilen

Jilen katsoi avioiden juuri saapunutta miestä ja tuhahti astellen Risikian taakse. Jilen ei vielä voinut tehdä mitään, vaikka olikin hyväksynyt uhden tehtävän, jonka takia sai oman olomuotonsa takaisin.

Demoni katsoi miestä rauhallisena ja mietti jotain. Hän ei aikonu tuolle kurjalle olennolle kertoa mitään itsestään tai edes nimeään. Jilen sentään oli pimeydendemoni ja tunsi kunnioitusta vain itseään korkeatasoisimpiin demoneihin tai hänen kunnioituksensa ansaitsemalle olennolle, kuten Risikialle, jota hän suojeli ja halusi auttaa.

Rya huokaisi syvään ja käänsi vihdoin katseensa pois nuorukaisesta, kohti Jileniä. Tyttö kallisti päätään kysyvästi ja hengitti rauhallisesti - ja syvään. Lopulta Rya käänsi katseensa pois ja nyt sen silmät kävivät portaissa, joissa tämä oli hetki sitten vielä seissyt ja yläkerrassa myös. Ajatella, että näin paljon oli tapahtunut pienessä ajassa. Hän oli tutustunut jo Risikiaan ja nyt hän tutustui nähtävästi paremmin tämän pehmoleludemoninsa, Jilenin, kanssa. Mutta kuka tuo oli ? Rya mietti ja katseli vähän väliä sivusilmällä, tarkkaavaisesti miestä joka seisoi Risikian ja Ryan edessä. ' Jilenin kanssa meillä ei tule ongelmia, ainakaan Risikialla. Ainakin luulisin niin. ' Ajatteli tyttö ja nielaisi sitten katsoen erästä hiirtä, joka juoksi pienestä kolostaan esille ja puhdisti itseään pölystä. Hiiri tuhahti ja rupesi vikisemään, kun näki ihmiset ja sitten se lähti takaisin koloonsa häntä.. ' Hetkinen, tuolla hiirellähän ei ollut häntää ! ' Inahti Rya hiljaisesti. Pienet kylmät väreet karmaisevasti hiipivät pitkin tytön selkärankaa, mutta Rya sai rohkaistua itseään ajattelemalla muuta. Abryary alkoi taas väkertää jotain sormiensa avulla, kiinnittämättä huomiota mihinkään.

"Nimeni on Shiden..." nuorukainen vastasi rauhallisella äänellä ja katsoi toisia hetken, kunnes käänsi katseensa muualle. Sitä ei oikein huvittanut pitää katsekontaktia toisiin, sillä se oli mielestään liian tuttavallista. Shiden haroi etuhiuksiaan sormillaan, koska ei muutakaan tekemistä keksinyt.

" Ai että Shiden.. " Tuhahti Rya vahingossa ääneen ja mumisi sitten perään jotain sekalaista, katsellen sitten hetken tuota nuorukaista edessä, joka ei näyttänyt haluavan katsomaan suoraan silmiin. Tyttö mietti kaikenlaista, vilkaisi sitten Risikiaan ja hymyili, siirtäen katseensa Jileniin. Joku huvitti Ryaa, mutta se ei suostunut näyttämään sitä. Mutta hetkessä tyttö vakavoitui, hiiri tuli takaisin ulos seinän reiästä ja lähti nyt juoksemaan heitä kohti. Hiiri rupesi pureskelemaan Shidenin kenkiä ja näytti loikkaavan sitten Ryan pienten ja hentojen kenkien kimppuun. Tyttö polvistui ja tuijotti sitten pientä eläintä silmiin. Hiiri peruutti ja näytti tärisevän, mutta tuijotti sitten tyttöä suoraan, syvälle silmiin. Lopulta hiiri sitten säikähti, kun Rya yritti koskea sitä, ja lähti jonnekin, ei pesälleen. Rya huokaisi syvään ja asteli hieman pois päin muista, tutki sitten hieman ympärilleen ja istahti maahan.

Shiden tuhahti huomatessaan hiiren. "...Ihme hiiri..." hän ei välittänyt, vaikka hiiri käväisi maistelemassa tämän kenkiä, vaihtoi vain asentoa. Shiden nojasi nyt kylmää seinää vasten kädet puuskassa ja sulkien silmänsä. 'Hännätön hiiri... mitä vielä?'
Nuorukainen ei enää jaksanut olla yhdessä paikkaa, vaan peruutti takaisin varjoihin, missä se yleensä viihtyi.

Yhtäkkiä Rya painoi silmänsä kiinni ja nappasi käden syliinsä ja piteli sitä toisella kädellään. Inahdus kuului, mutta tyttö pelkäsi hieman toisten reaktiota. Eihän se itsekään tiennyt mistä nopea kipu johtui, jollei.. ' Greap.. ' Ajatteli Rya hieman surumielisesti, mutta silti hän ihmetteli kipua. ' Ehkä tunnen samoin kuin.. Ei se olisi mahdotonta, jollei oikeasti.. ' Tyttö inahti hiljaisesti, kunnes sitten lähti laahustamaan kauemmas, istahti sitten ja tuijotti nuorukaista, joka palasi varjoon , kuin piiloon jotain. Rya katsoi kattoon ja toivoi oman susikoiranarttunsa olevan kunnossa. ' Tietäisinpä missä olet.. ' Mietti Rya samalla kuin painoi silmänsä kiinni.

Risikia

Risikia katsoi Jileniä hetken, mutta tutki katseellaan alakertaa ja katsoi nopeasti Shideniin. Risikian tummanvioleteissa silmissä sumentui aivan yllättäen ja tyttö menetti täysin tajunsa kaatuen maahan. Risikian hengitys oli hiukan epätasainen ja hänen kuumeensa oli noussut voimakkaasti.

Jilen

Jilen hätkähti Risikian menettäessa tajunsa ja oli samassa kumartunut tytön puoleen.
"Risikia?" Jilenin ääni oli hivenen huolestunut, muttei paljoa, koska demoni ei voinut koskaan olla täysin huolissaan. Jilen kosketti Risikian otsaan ja tunsi heti tuon kuumeen nousseen jälleen. Harmi etten voi parantaa sinua. Jilen ajatteli ja sulki silmänsä.

Shiden oli huomannut tytön katsahtaneen häntä ja sitten kaatuneen. Tämä sai pojan uteliaisuuden heräämään ja se meni hieman lähemmäksi, mutta muutaman metrin päästä se pysähtyi. Se katsoi hetken Risikiaa, kunnes tokaisi: "Tytöllä taitaa olla paljonkin kuumetta... Vai kuinka?" tätä sanoessaan Shiden oli taas liikkunut lähemmäksi ja oli nyt miltein tytön yläpuolella.

Risikia

Risikian kuume oli noussut pelottavan korkealle, mutta hän taisteli kuumetta vastaan. Risikian violetit hiukset olivat hiukan tytön silmillä, mutta ne heilahtivat sivuun, kuin tuuli olisi puhaltanut niihin, muttei puhaltanut. Risikian heikentyminen johtui täysin sairaudesta joka oli hallinut häntä pienestä pitäen.

Jilen

Jilen katsoi Shideniin vihreillä silmillään ja oli varovaisempi.
"Kyllä... Hän on ollut pienestä pitäen sairas, mutta sairauteen ei ole lääkettä. Risikian sairaus on myös tappava..." Jilen totesi rauhallisen oloisella äänellä, vaikka hän oli todella huolissaan Risikiasta.

"Eikö häntä voi sitten auttaa millään lailla?" Shiden kysyi ja katsoi kuumeessa olevaa tyttöä tummanvioleteilla silmillään. Sitä inhotti ajatus kuolemasta, sillä sen menneisyys oli ollut kuolemia täynnä. Denistä tuntui hieman julmalle, että jokin typerä sairaus voisi viedä nuoren vampyyrin/demonin hengen tuosta vain ja jättää jälkeensä vain surua toisille.

Jilen

Jilen pudisti päätään ja katsoi Shideniin vihreillä silmillään.
"Olen ainoa joka pitää hänet hengissä, mutta minunkaan kuolemandemonin voimat eivät riitä ikuisesti." Jilen totesi ja kosketti Risikian otsaa jolloin kuume laski ainakin joksikin aikaan.
"Hänen sairaustaan ei voi parantaa mutta niin kauan kun minä olen lähettyvillä ja elossa hän on elossa..." Jilen lisäsi ja pyyhkäisi mustan hiussuortuvan silmiltään.

Risikia

Risikian tila kohentui välittömästi Jilenin kosketuksesta ja kuume laski, mutta Risikia oli vielä jonkin aikaan tajuton.

Abryary käänsi katseensa poikaan ja Risikiaan, seuraten sitten tapahtumia kauempaa. Tämä niin tahtoi nousta ja juosta Risikian luo, yrittäen auttaa miten tahansa pystyi, mutta ei kyennyt liikkumaan. Rya oli kuin naulattu omalle paikalleen, istumaan maahan, tuijottamaan vain toisten tekemisiä. Hän avasi suutaan, mutta ei saanut sanoja suustaan, vaikka hän kuiskasikin niitä mielessään. Huutaakkaan hän ei voinut. Tytön silmiin ilmestyivät kyyneleet ja samalla tämän otsahiukset tipahtivat silmien eteen, ettei kukaan vaan näkisi. Rya hieman vapisi, tälle oli tullut kylmä. Päätään nostaen Rya tarkkaili Risikian tilaa, huomaten että se oli hieman parantumaan päin. ' Jotenkin minusta tuntuu, että jotain kummallista tulee vielä tapahtumaan.. ' Mietti tyttö, käännellen katsettaan eri paikkoihin. Rya kuiskasi hiljaa sanoja, joita kuuli vain kaukana humiseva tuuli ja jossain kadoksissa oleva tytön susikoira. ' En ole yksin.. Koskaan. ' Abryary ajatteli hymyillen, mutta hymy karkasi nopeasti tytön huulilta ja silmät nauliutuivat takaisin Risikiaan ja Shideniin. Aivan kuin taikaiskusta, Rya pystyi taas liikkumaan. Tyttö käveli harppoen Jilenin, Risikian ja Shidenin luo, katsoen Risikian vointia.
" Onko... Onko Risikia kunnossa ? " Sai Rya suustaan sanottua, hetken seisomisensa jälkeen.

Jilen

Jilen katsoi Ryaan ja hymähti hivenen, mutta oli hiukan huolissaan Risikiasa. Jilen katsoi Risikiaan ja silitti tuon muutenkin kylmään poskeen.
"On hän nyt vähän parempi..." Jilen totesi rauhallisella äänellä. Jilen ihmetteli, miten Risikia heikentyi kokoajan enemmän, mutta päätteli sen omalla tavallaan, koska Risikia oli ruvennut liikkumaan enemmän.

Risikia

Risikia oli alkanut tulemaan tajuihinsa ja avasi silmänsä kohdaten Jilerkanin katseen. Risikia hymähti hivenen ja katsoi Ryaan.
"Taisin menettää tajuni taas..." Risikia sanoi hiljaa, jopa hivenen heikolla äänellä. Risikia nousi hitaasti istumaan ja pudisti päätään.
"Olen kuitenkin kunnossa." Risikia lisäsi ja hymyili.

Abryary

" Hyvä, että olet kunnossa, Risikia. " Sanoi tyttö hiljaisella äänensävyllä ja yritti saada naamalleen jotain hymyntapaista, mutta hymy ei kuitenkaan tullut. Pieni hymähdys kuului Abryaryn suusta, muuten se hiljeni. Tälläiset hetket eivät olleet tytön mieleen, sillä se säikähti helposti. Nyt Rya hankasi silmiään, jokin kutitti niitä. Kai se johtui pölystä, jota oli paljon, tai ehkä se johtui jostain allergiasta, ei tietoa.
Tyttö oli nälkäinen ja kosketti vatsaansa, joka oli niin tyhjä kuin olla ja voi. Rya käänteli päätään ja katseli ympärilleen. ' Ehkä jossain voisi olla ruokaa. ' Abryary ajatteli, mutta ei kyennyt lähteä etsimään syötävää. Tyttö vain istahti hieman kauemmas Jilenistä ja Risikiasta.

Jiken

Jiken istui portaikkoon ja tarkkaili Risikiaa välinpitämätömänä, sillä demoni tiesi että tyttö olisi jonkin aikaan taas kunnossa.

Risikia

Risikia asteli portaiden alapäässä mietteliäänä ja hänen katseensa kiersi alakertaan.
"Hmmm.. Mitä sanot tästä paikasta?" Risikia kysyi vaimeasti.