"Lampi kuvastaa kaltaiseni erilaisina"

Yoh katsoi tyttöä hetken yllättyneenä ja virnisti. Hänelle ei ollut Naymi maininnut koko asiasta tai no Lavi mutta ei hän Naymia yleensä nähnytkään.

Yoh melkein lähti hakkaamaan päätään puuhun kun tyttö mainitsi että oli potkittu pihalle. "Tämä siis ilmeisesti meinaa sitä että sinä olet rahdannut kamasi minun asuntooni ja täyttänyt sen omilla asioillasi ja minun asiani ovat komerossa johon olet koonnut jonkin pikkuisen sängyn minulle missä oletat minun nukkuvan." hän totesi vastaukseksi tytölle. Hän tiesi että oli turha sanoa vastaan." Ja ei kannattaisi ammuskella noin huolettomasti jos ei kerran jaksa." Hän lisäsi.

Allen nukkui puun alla rauhallisesti.

//TÖKS oli parempi vastaus mutta menin ja painoin takasin nuolta ja unohdin mitä kirjotin //

Nayana

Nayanan voimat olivat vain hetken matalalla, koska hän oli kuitenkin vahvistunut paljon aikaisemmasta jousen käytöstä.
"Itseasiassa olen siirtänyt tavarani sinun tiloihin, mutta en ole paljoa vielä muuta tehnyt" Nayana totesi virnistäen ja nojasi kantapäidensä varaan. Hän ei näyttänyt ollenkaan voimattomalta, vaikka hetki sitten jousi olikin hänen voimiaan varastanut.
"Ja itseasiassa voimani kohoavat nopeasti omalle tasolleen" Nayana totesi vilkaisten Vildarnaan päin, kuullessaan rasahduksen.

Nayana seurasi Vildarnaa katseellaan ja hymyili hiukan. Hän oli havainnut jo aikaisemmin jonkun muunkin lähestyvän, mutta nyt vasta huomasi Joshin. Joshi asteli siivet näkyvillä näkyviin ja virnisti pirullisesti.
"Janjire käski minut tänne, koska hän oli kuullut että te olette täällä." Joshi toteutti kadottaen siipensä näkyvistä ja horjahtaen hiukan sen johdosta. Joshi vilkaisi Nayanaan ja Yohiin päätään kallistaen.
"Kuulin Janjirelta että Nayana oli roudannut tavaransa Yohin luokse." Joshi totesi sarkastisella äänellä.
"Janjire kun tuntuu tietävän paljon" Joshi lisäsi nopeasti, ettei saisi Nayanaa ja Yohia kimppuunsa, koska Nayanan ilme kävi hiukan uhkaavaksi.

Vildarna & Niwang

Tyttö katsoi Nayanaa, mutta käänsi päänsä nopeasti, kun kuuli, että paikalle tuli taas lisää porukkaa. Tällä kerta Vildra hätkähti nähdessään toisen siivet. Hän yritti kadottaa oudon kuvan haltiasta siivet selässä päästään, kun ne äkkiä katosivat, ja toinen horjahti. Toinen puhutteli luultavasti Nayanaa pääasiassa, ja Vildra piti itseään ulkopuolisena, kun oli vasta äsken jutellut Nayanan kanssa mukavasti. Vildra katsoi kohti täysikuuta, joku oli vielä tilapäisesti näkyvillä. Taivaalla leijui pilvenriekaleita, jotka lähenivät kuuta aikoen peittää sen. Silloin Vildran iho ei enää hohtaisi yhtä pahasti, ja tämä voisi pyyhkiä tomun kasvoistaan. Hän katsoi jalkoihinsa ja pelkäsi edelleen taistelun alkavan. Hän kuitenkin uskoi, ettei Nayana sallisi sitä, ellei sitten ollut vain esittänyt mukavaa. Vildra tuijotti Yohia ja mietti seurustelikohan tämä Nayanan kanssa. Ei kai... Ei ainakaan uskoisi.

Niwang astli metsän keskuudessa keräämässä yrttejä, kun kuuli puhetta lammelta päin. Hän nosti harmaan mekkonsa helmaa ja nopeensi askeleesa ripeään kävelyyn. Matka ei ollut itkä, ja pian hän saapuikin nuoren maassa nukkuvan pojan viereen. Niw ei meinannut huomata tätä, ja melkein astui päälle, ja mutta viime hetkellä sai kenkänsä pysäytettyä ja käännettyä suuntansa. Hän katseli tarkasti ja erotti yksi-kaksi-kolme-neljä hahmoa lammen rannalla. Hän tuli takaapäin, ja ensimmäinen, joka tämän näki olikin Vildra, sillä Niw ilmestyi Yohin taakse. Vildra katsoi velhoa kysyvästi, ja katsoi sitten tämän käsiä, joissa oli yrttejä nyrkintäydeltä. Niw kyyristyi ja laski yrtit maahan ja katsoi Vildarnaa suoraan silmiin. Pimeyden Haltia Niw oli lukenut monia kirjoja toisen maailman lajeista, ja tunsi haltian ahdistuksen. Seuraavaksi hän astui Yohin vierelle ja näki Nayanan. Eikös tämä ole se nuori papitar, joka juuri heitettiin orpokodista ulos? Niwangin katse liikkui Nayanan päälaesta varpaisiin. Niw katsoi Nayanaa silmiin.

//Tekin toitte toisen hahmon, niin kyllä minäkin! ^^ //

//totta kai tuotiin : D Ei Allenilla saa Nayanaa nolattua niin kun Yohilla : D //

Yoh oli alkaa nauraa tytön vastaukselle. Hän oli aivan varma että vastaus olisi ollut toisenlainen mutta nyt tuo oli sanonut asian noin. Hän joutuisi ilmeisesti kehittämään jotain. Hän oli aina ollut tarkka omista tavaroistaan ja talostaan tai asunnostaan ja nyt Nayana tulisi sekoittamaan pakan lopullisesti. Hän tulisi vielä joku päivä olemaan todella pulassa tämän takia. Oli hänellä tietysti tilaa siinä yhdessä komerossa jonka oli jättänyt tyhjäksi. Vaikka oli aika selvää että hän sinne komeroon joutuisi koska ei Nayana todellakaan suostuisi asumaan komerossa.

Yoh katsoi Joshia ja virnisti "totta kai Janjire tiesi että olen täällä koska hän se käski minun järjestämään tämän kohtaus paikaksi. Jaa että näki no se ei ole uutta etkö tiennyt että otin Nayanan sihteerikseni hoitamaan paperi työt ja koulutan häntä nyt enemmän kun hän asuu luonani. En minä voinut Nayanan luokse muuttaa siitä olisi tullut kamala selkaus." hän totesi ja virnisti. Jos hän olisi ollut Allen hän olisi lyönyt Joshia turpaan. "ja ei Janjire oikeastaan tiedä mistään mitään." hän lisäsi ja virnisti. Yoh huomasi uuden hahmon Allenin lähistöllä mutta ei kiinnittänyt sen enempää huomiota koska se ei ollut tärkeää.

Allen kuorsasi hieman normaalia lujempaa jotta hänet huomattaisiin koska ei halunnut kenenkään astuvan päällensä.

Nayana


Nayana vilkaisi uuteen saapuneeseen naiseen ja kallisti ihmeissään päätään. Hänen silmistään kuvastui uteliaisuus, mutta hän kokosi itsensä nopeasti ja silmien katse muuttui kylmäksi. Nayana kuunteli samalla Yohia ja Joshia pudistellen päätään. Hän ei jaksanut kuunnella enään yhtään juttuja hänen ja Yohin niinsanotusta suhteesta.

Nayana vilkuili Joshiin ja Yohiin kumpaankin vuorotellen hetken aikaan, kunnes istuutui maahan ja hengähti syvään painaen päänsä käsiensä väliin.
"Helvetti" Nayana totesi hiljaa ja sulki silmänsä. Nayana yskäisi hiljaa avaten silmänsä ja katsoen maata jalkojensa juuressa.

"Toivottavasti Janjire ei tiedä liikaa" Nayana totesi itsekseen vilkaisten nopeasti Yohiin, mutta painaen päänsä takaisin käsiinsä.

Joshi

Joshi istuutui maahan kutsuen siivet takaisin näkyviin, vaikka se tuskaa toikin, mutta hän oli tottunut tuskaan. Siivet olivat hiukan eriväriset kuin aikaisemmin, mutta Joshin silmistä ei voinut erottaa, oliko hän toisen persoonallisuutensa vallassa, vai ei. Ainoastaan ne jotka pystyivät aistimaan eri energian tiesivät, että hän ei ollut se sama Joshi.
"Mitä tarkoitat sillä ettei Janjire tiedä mistään mitään?" Joshi kysyi katsoen Yohiin. Joshi virnisti hiukan pirullisesti ja silmissä välähti eri sävy.
"Vai oletteko jo Nayanan kanssa menossa kihloihin?" Joshi kysyi sarkastisella äänensävyllä painaen siivet tiiviisti selkäänsä vasten. Samalla Joshi väisti Nayanan kohti heittämän kiven helposti, vaikkei edes nähnyt tyttöä.

Vildrana

Vildra käänsi päänsä naisesta, ja kääntyi katsomaan anovasti kohti kuuta. Pilvet liikkuivat nopeasti kohti sitä, ja Vildra huokaisi helpotuksesta. Pöly tuntui jo kirvelevältä, muttei halunnut paljastaa ihoaan. Tyttö potki kiveä kantapäillään hermostuneesti ja katsoi Joshia. "Vai oletteko jo Nayanan kanssa menossa kihloihin?" Vildran silmät pyöristyivät, mutta ymmärsi sen kiusaamiseksi. Vildra katsoi velhoa, joka liikkui kiven viereen, jolla tyttö istui potkien edelleen kiveä raivoissaan. Vildarna tuijotti naista, joka tuttavallisesti laski käden toisen polvelle.
"Koska tänne tälläinen kyläkokous on perustettu? Minua ei olla kutsuttu," Niw yritti läpyyttää kireää ilmapiiriä. Hän nojautui kohti Vildarnaa.
"Esitä, että tunnet mut." Vildarna hieman hämmästyi, mutta ymmärsi tehtävänsä.
"Ai, moi vaan täti. Koskas me muuten viimeks tavattiin?" Vildra sanoi hymyillen, liiankin iloisella äänellä. Vildra lopetti potkimisen ja puri huultaan samalla kun katsoi Niwin tavalla muiden ilmeitä. Vildra siirsi Niwin käden polveltaan pois, ja liikkui kauemmas tuosta oudosta naisesta.

Kuu peittyi harmaiden pilvien taakse, ja Vildra huokaisi syvästä helpotuksesta. Hän otti pitkän violetin hihansa käteen, ja pyyhki naamansa, joka hohti, mutta ei niin pahasti kuin täysikuulla. Niw katsoi Vildran kasvoja ja vahvisti jo ennen tietämänsä. Pimeyden haltia. Vildra nousi kiveltä ja istui Nayanan viereen.
"Hymyile vähän," tyttö kuiskasi tömäten Nayanaa kevyesti kyynerpäällä kylkeen. Niw vaihtoi asentoa ja nojasi kiveen, jolla Vildra oli hetki sitten istunut.

"No kyllähän sitä ollaan ajateltu" Yoh totesi virnistäen vastaukseksi Joshille. Hän ei muistanut että Nayanakin oli täällä joten hän ei varautunut mitenkään siihen jos toinen suuttuisi tai heittäisi häntä tai tekisi muuta vastaavaa. Hän keskittyi vastaamaan Joshin sanaan sanalla. Hän oli jopa varautunut vastaamaan pitkällä litannialla muita väitteitä.

Allen nousi sen verran että oli selkä vasten puuta ja katsoi muita katsoen kahden surkeaa esitystä Yohin ja Joshin taistelua sanoin ja Nayanan raivousta. "joo tässä vaiheessa te kaikki voisitte lopettaa iloisen näyttelyn" hän totesi ja virnisti. Häntä ei kiinnostanut vähääkään näiden tappelut mutta tuo Nayanan kivi vain oli sattumalta osunut häntä olkapäähän ja kirpaissut vähän ja se ei ollut mukavaa. Hän vihasi turhaa kipua tai no ei kivi niin kaameasti kipua aiheuttaisi mutta jos niitä tulisi monta lisää ja putkeen.

Nayana

Nayana kuunteli mitä Yoh oli sanonut ja oli tavoitellut uuden kiven maasta läheltään. Hän vilkaisi kuitenkin Vildranaan pyöritellen hetken kiveä kädessään, ennen kuin nakkasi sen Yohia päin niin lujaa kuin sai sen lentämään.
"Olen kuule kuuntelemassa täällä!!" Nayana huusi hiukan jopa ärsyyntyneen kuuloisena Yohille. Nayana kuitenkin rauhoittui nopeasti ja kylmien silmien katse tasoittui normaaliksi kylmyydeksi. Hän tapitti Yohia naurahtaen hiukan, jolloin hänen huulille karkasi myös hymy.
"Hyvähän se täällä kyläkokouksessa on paljastaa että kihloihin ollaan menossa" Nayana totesi sarkastisesti ja naurahti. Se että Vildra oli istunut hänen viereensä oli piristänyt häntä kummasti. Hänestä tuntui että pojat olivat vasta pääsemässä vauhtiin jutuissaan. Nayana katseli nyt rauhoittuneempana Joshin ja Yohin keskustelua ja totesi itsekseen jotain vieraammalla kielellä vilkaisten sitten taivaalle.
"Tästä voisi melkeinpä poistua kuuntelemasta näitä juttuja" Nayana totesi hiljaa Vildranalle.

Joshi

Joshi hymyili hiukan ja nojasi käsiinsä rentouttaen siipiään hiukan.
"Vai niin vai niin.." Joshi totesi virnistäen pirullisesti katsoen Nayanaan juuri silloin kun tuo heitti kiven Yohia päin. Joshi pudisteli hiukan päätään ja haukotteli. Joshi otti paperilapun taskustaan ja tarkasteli sen tietoja, ennen kuin palautti katseensa Yohiin ja vilkaisi sivusilmällä Alleniin. Joshi ei kuitenkaan sanonut mitään, vain mietti.
"Nyt en keksi mitään millä härnäisin vähän lisää." Joshi totesi lopulta naurahtaen.

Vildra & Niw

Vildarna katseli muita ympärillään hiukan pelokkaasti, nosti polvensa koukkuun ja painoi polviaan vasten, huokaisi äänekkäästi ja mietti miten voisi lähteä täältä sulavasti. Nayanan kommentti valoi Vildraan puhti ja tyttö kuiski.
"Ajattelin mennä tästä istumaan tuonne kannolle metsän reunaan hieman hiljaisemmalle paikalle. Tai lähteä kokonaan takaisin toiseen maailmaan... Vildra nosti päätään arasti ja katsoi Joshia. Vildra toivoi ettei olisi tullut enää lammen reunalle sen jälkeen kun oli satuttanut alaselkänsä tiputuksessa. Hän käänsi päänsä Yohiin ja katsoi pojan mustia hiuksia.

Niwang liikahteli hermostuneesti ja asettui istumaan kivelle. Hän koukisti toista jalkaansa.
"Kukas nuori herra tuolla puun alla nukkuu? Olin vähällä astua päälle..." Hän suuntasi kysymyksensä Yohille, ja käänsi sitten päänsä Nayanaan.
"Sinä olet Nayana, eikö totta? Nuori papitar."

Vildra katsoi metsän syvyyteen ilmeettömänä ja kuiskasi huomaamattaan ja keskittyneenä hiukan lujempaa kuin olisi halunnut.
"Keitä nämä kaksi ovat, Nayana?" Vildra katsoi vuorollaan Yohia ja Joshia, joka oli Vildran mielestä hiukan erilainen kuin ensinäkemältä. Outoa...

// //

//Ikävä tuottaa pettymystä mutta Yoh ei vastaa mihinkään kysymyksiin//

Yoh kääntyi Nayanaan joka huusi jotain ja kivi osui häntä leukaan ja hän kaatui tippuen veteen tajuttomana. Hän ei edes tajunnut mitä oli tapahtunut tyttö oli heittänyt kiven ja se oli osunut. Tai no siis hän ei tiennyt sitä itse. Hän oli tajuton ja ei siis tiennyt mistään mitään. Hän oli kaatunut yhdestä kivestä. Toki se osui leukaan ja se sai hänen kääntymis vauhtinsa mukaansa. Hän oli nyt uppoamassa pohjaan pikku hiljaa.

Allen katsoi hieman hymyillen kun Yoh painui pohjaan hän liikahtaisi tästä jos olisi pakko mutta ei mielellään. Hän ei jaksanut nousta ylös Yohin takia joka oli selkeästi ottanut osuman hyvään kohtaan leukaansa mutta Yohin kaltaisen soturin tulisi selvitä.

Nayana

Nayana katsoi Vildraan ja hymyili, koska hän oli onneksi saanut ärsyyntyneisyytensä täysin kuriin. Hän ei saisi kiihtyä näin pahasti, koska hänen voimansa olivat arvaamattomat ja heräämässä. Nayana ei ollut ollenkaan huomannut myöskään sitä, että puhtaan valkeat kissamaiset korvat - jotka eivät kuitenkaan kissan korvat olleet - olivat tulleet näkyviin, mutta kun hän sipaisi hiuksiaan, hän tunsi korvat. Hemmetti. Nayana ajatteli sulkien silmänsä. Häntä ei kiinostanut furryn olemus ollenkaan, mutta sehän hän osittain oli, vaikka hän ei sitä halunnutkaan. Nayana kuuli jonkun putoavan veteen ja nosti katseensa. Yoh? Kiveni osui pahasti... Nayanan katse oli säikähtänyt, mutta ottaen huomioon että hänellä ja Yohilla oli "suhde" se oli melkein ymmärrettävää. Nayanan liikkeet olivat ihmistä nopeammat, koska hänen furry muotonsa vahvistui koko ajan, mutta hän näytti toistaiseksi ihmiseltä, ellei korvia ja valkeaa tuuheaa häntää laskettu.

Pian kuuluikin uusi molskahdus kun Nayana oli sukeltanut uppoavan Yohin perään. Nayana tunsi olonsa hetken heikoksi, mutta se että hän halusi pelastaa Yohin oli heikkoa oloa voimakkaampi, koska hän oli itse aiheuttanut tilanteen. Hänen oli vaikea uida, joten hän otti täysin toisen olemuksen, joka omisti kolme häntää, oudot korvat - jotka eivät olleet kissan, koiran, suden tai ketun - ja naalimaisen pään, mutta muuten ei näyttänyt yhtään naaliltakaan. Tuo ulkomuoto oli hänen furryn ulkomuotonsa, jossa hän kuitenkin kulki kahdella jalalla. Nayana saavutti Yohin nopeasti ja nappasi tuosta kunnon otteen muuttuen takaisin ihmiseksi ja lähtien nousemaan pintaan. Hän tunsi olonsa huonontuvan.

Juuri kun Nayana pääsi pintaan hän oli menettää tajunsa, mutta onnistui taistelemaan tajuttomuutta vastaan ja uimaan rantaan Yoh mukanaan. Hän nousi rantaan nopeasti kiskoen Yohin mukanaan tarpeeksi kauaksi vedestä. Hän itse tunsi olonsa hyvin heikoksi hetken, mutta tiesi syyn siihen. Nayanaa teki mieli ravistella itseään hiukan kuivemmaksi, mutta hän ei voinut tehdä niin. Hänen vaatteensa olivat läpimärät ja ilta oli viileä, joka teki hänen olonsa kylmäksi. Hän jäi Yohin viereen. Sinun on parempi selvitä ilman elvytystä. Nayana ajatteli, koska hän ei voinut auttaa enempää. Hän otti kuitenkin maassa olevasta pussukastaan huovan, jonka asetti Yohin ylle piittaamatta itsestään.

Nayana vilkaisi Niwaan kallistaen päätään hiukan hämmentyneenä. Mistä tuo tiesi hänen nimensä tai että hän oli papitar. Nayana kuitenkin aikoi vastata.
"Ah.. Kyllä.. Olen Nayana... Kylän tämän hetkinen nuori papitar... Tulen papittarien kylästä." Nayana totesi nopeasti ja
vilkaisi Vildraan päin. Hänen vaatteistaan tippui vettä, mutta hän ei piitannut.
"Ja tuo joka tuolla puun juurella nukkuu.. on Allen.." Nayana lausui hiljempaa ja hengähti syvään. Tilanteet muuttuivat kokoajan ja se että hän oli teilannut Yohin veteen ja joutunut pelastamaan hänet, mutta sellaisia viha-rakkaus suhteet olivat.

Nayana tunsi olonsa heikentyvän, mutta aikoi olla vielä paikallaan.
"Ah.. Siivekäs kakara on Joshi, josta en tiedä paljoa mitään ja tämä toinen on Yoh.." Nayana totesi hiljaa ja katsoi ympärilleen. Hän tunsi piston kyljessään ja takaraivossaan ja samassa hän menetti tajunsa. Hänen lähelleen oli päässyt pimeyden enrgiaa omaava varjo, joka oli ruvennut heikentämään häntä huomaamattomasti. Nayanan hengitys oli hidas, kuten sydämmen lyönnitkin. Läpimärät vaatteet tekivät Nayanasta entistä heikomman.

Joshi

Joshin hiukset olivat muuttuneet osittain verenpunaisiksi, mutta hiuksissa olevat sulat olivat mustia, kuten myös käsissä olevat sulat. Myös siivet olivat hänen toisen persoonansa punavalkeat. Joshin silmät olivat kuitenkin normaalit. Hän hymyili pirullisesti itsekseen, koska oli saanut pimeyttä omaavan varjon naamioitua noinkin hyvin. Valkea shakkinappula oli naamioitu maahan kahden kiven väliin, koska juuri tuo shakkinappula oli saanut naamioitua varjon.
"!?" Joshi katsoi tajunsa menettävää Nayanaa mukamas säikähtäneenä tai hän oikeasti säikähti, koska hän ei tajunnut että oli osittain toisen persoonansa hallinnassa.
"Nayana?" Joshin ääni oli hyvän persoonan ääni, mutta hän ei voinut liikkua Nayanan luokse.

Vildarna & Niw

PLUMS!
"Mitä..?" Vildra käänsi päätään ja näki Yohin vajoamassa pohjaan. Nayana lähti perään, vaikka Vildra tarjoutui itse lähtemään pelastussretkelle. Hän yritti tarrautua kiinni Nayanan ranteeseen, mutta tyttö oli jo kadonnut jo pinnan alle uusi ploms - ääni perässään. Vildra käänsi päänsä hätääntyneenä Joshiin, mutta tämä näytti todella erilaiselta kuin ensinäkemällä. Vildra ei nyt jäänyt katsomaan, vaan nousi ylös nopeasti, ja katsoi lammen syövereihin. Hän näki liikettä ja lammen pinnassa oman erikoisen peilikuvansa. Vaalean Vildran. Hän potkaisi kuvan pois saappaallaan. Kun kuva palasi, Vildra näki takanaan Niwin, joka laski kätensä Vildran olkapäälle.
"Hän selviää kyllä. Tytössä on enemmän voimaa kuin useimmissa tapaamissani velhoissa, ja se on paljon," Niw sanoi hiljaisella äänellä.

Ja siinä samassa Nayana nousi pintaan Yohin kanssa. Niw käveli lähemmäs, ja katsoi Nayanaa suoraan silmiin pistävällä katseella, ja tiesi, että papitar oli hämmästynyt. Niw oli avaamassa suutaan, mutta joutui sulkemaan sen sukkelaan. Vildra riensi Nayanan luo.
"Tajuton." Vildran ilme oli tyhjä. Niw ryntäsi paikalle ja koitti tytön pulssin. Se oli hidas.
"Pidä heitä silmällä, käyn vähän metsässä.

Niw nosti helmaansa ja juoksi syvemmälle puiden varjoihin. "Perääntykää, pimeät varjot!" hän uhosi samalla kun kyykistyi. Hän otti maasta kasvia, haistoi sitä, ja puristi sen nyrkkiin. Hän hapusi pidemmälle kädellään ja tunsi kädellään karvapintaisen kasvin, otti sen ja nousi. Hän tunsi että lähellä oli demoneita tai puolidemoneita. Hän nosti kättään. Siitä kirposi sähköaalto, joka havisutti puita, ja osui moneen pahaan palvelijaan. Hän perääntyi ja ampui vielä muutaman sähköisen pallon metsän syövereihin.

Lammen rannassa Vildra piti Nayanan päätä polvellaan ja toisella Yohin päätä. Hän katsoi metsään ja odotti velhon paluuta. Hän katsoi Joshia ja keskittyi. Mustat sulat kiehtoivat Vildraa suuresti, ja tyttö olisi mielellään mennyt lähemmäs, mutta pelkäsi laiminlyödä Niwin käskyä Nayanan puolesta. Hän katsoi maahan, ja kuuli oksan risahduksen ja köhäyksen.
"Khm. Tässä olis nyt apuja tulossa." Niw jauhotti kasvit ja sekoitti ne keskenään. Siitä syntyi pieni väristys käden iholla, mutta siihen oli Niwang jo tottunut. Hän laski kätensä molempien otsille ja sulki silmänsä. Hän tunsi kuinka kämmenpuolelle alkoi vähitellen ilmaantua vihreää harvaa sumun tapaista usvaa. Niw toivoi, että tämä edistäisi paranemista. Hän avasi silmänsä, katsoi Vildraan ja hymyili. Vildra yritti hymyillä, vaikkei se varmaan onnistunutkaan.

// Ja kestää... //

Allen katsoi tytön molskahdusta rauhassa ja kaivoi vihon esiin johon jatkoi kirjoittamista siirtäen voimiaan vihkoon. Hän oli jo muutaman päivän kirjoittanut manuaalia jonka jättäisi jälkeensä ja se alkoi olemaan valmis. Hän oli koko tekemisen ajan siirtänyt voimaansa vihkoon joten sitä ei pystynyt lukemaan ilman tiettyä voima tasoa ja sitten taas hän oli säätänyt sitä pelkästään Ryaa varten. Hän epäili ettei kukaan muu tulisi pystymään lukemaan vihkoa muu kuin tuo koska hän pisti rakkauttansa osana voimanaan ja tunteitaan mikä teki vihosta kuin elävän olennon joka tutki kaikkia ihmisiä.

Allen katsoi naisen paluuta metsästä ja oli hieman mietteissään. Tässä metsässä oli kahta yrttiä joita tuo olisi voinut ottaa toisella tuo no luultavasti tekisi tuhoa Yohiin ja tyttöön ja toisella taas auttaisi parannuksessa. Hänellä ei ollut voimaa eikä viitseliäisyyttä auttaa naisia. Hän voisi ehkä kunnon unien jälkeen juuri ja juuri jaksaa parantaa mutta ei väsyneenä. Parantaminen ei ollut hänen kykynsä. Hän oli vain kerran koittanut ja se oli vienyt enemmän voimaa kuin mikään tuhoava loitsu. Hän katsoi Joshia ja totesi "eikö sinun olisi jo aika orjuutta demonisi" hän totesi ja katsoi tätä kaikki muut olivat onnistuneet orjuuttamaan demonit tai muuttumaan Monsteriksi jotka olivat joutuneet samaan tilanteeseen. Jos Joshi muuttuisi hänen lähellään hän ampuisi.

Nayana

Nayanan sydämenlyönnit palasivat normaalimman oloisiksi, koska Niw:in rohdot auttoivat hiukan, mutta myös itsenäinen parantuminen auttoi paljon, vaikka pimeydenvarjo olikin vienyt energioita. Kirkas valkea välähdys karkoitti jälleen varjot kauemmaksi lammen rannasta, koska se valaisi puiden joukkoon asti alueen. Nayana oli kuitenkin edelleen tajuton.

Joshi

Joshi seisoi hiljaa aloillaan jonkin matkan päässä ja katsoi Allenia kylmänrauhallisesti.
"Pidän sen kurissa, eikä se ole itseasiassa demoni vaan pheonix, joka omaa hiukan liikaa vallanhimoa." Joshi totesi kylmästi pitäen siipiä selkää vasten. Ja kaikenlisäksi se on paha. Joshi ajatteli itsekseen sulkien silmänsä hetkeksi. Sinun on parempi perääntyä, tai joudun käyttämään erikoiskeinoja. Joshi totesi ajatuksien voimalla toiselle persoonalleen, joka ei vastannut, mutta perääntyi sen verran että siipien väri palasi ennalleen.

Joshi käänsi selkänsä muille ja lähti astelemaan poispäin, koska hän tiesi, että jos ei saisi orjuutettua toista persoonaansa nyt Allen olisi häntä vastassa.
"Fail" Joshi totesi hiljaa itsekseen ja nappasi shakkinappulan kivien välistä polttaen sen tuhkaksi, jonka jälkeen katosi puiden joukkoon.

Niw & Vildra

Pimeyden haltia katsoi toimitusta hiukan hämmentyneenä ja perääntyi pienen matkan. Tyttö katsoi Alleniin ja Joshiin, jonko jälkeen Joshi lähti. Vildra katsoi Alleniin ja nousi ylös polviltaan. Hän käveli Niwin taakse, joka oli kyyryssä Nayanan yllä. Nainen oli jättänyt Yohin hoitamisen ja keskittynyt papittareen. Niw käänsi päätään vielä Joshin perään, ja katsoi tämän kävelyä, mutta käänsi katseensa Vildraan, joka seisoi tyhjän panttina kurkkien velhon olkien yli.
"Jos haluat auttaa, hae metsästä karvaisa kasvia, tarvitsen sitä lisää. Ne kasvavat mahdollisesti 15 tai 20 sentin korkeuteen," Niw sanoi. Vildra nyökkäsi ja lähti. Niw hymyili, sillä Pimeyden haltia näkisi pimeässä paremmin kuin velho itse, vaikka omasikin terävät aistit.

Vildra käveli rauhallisesti metsään mutta tunsi, että ilma oli hiostavaa. Tyttö laski kätensä katanoiden päälle ja käänsi päätään puolelta toiselle. Puiden lomasta tuli esiin demoneita, vahvoja - ja monta. Vildra tiesi, etteivät ne tekisi hänelle pahaa, mutta oli silti varuillaan. Demonit lähestyivät. Ne kuiskivat, sen Vildra kuuli, ja aisti ilmassa. Tyttö käveli hitain askelin ja tarkkaili maata kasvin varalle. Hän kyykistyi väliajoin ja tunnusteli maata käsillään. Hän löysi hetken kuluttua karvapintaisen kasvin ja otti sitä kourallisen varmuuden vuoksi. Hän nousi ja kääntyi. Aivan haltian naaman edessä seisoskeli demoni. Vildra aisti, että tämä oli vahva, korkeimman tason varmaankin. Se puhui hiljaa, varmaankin viidelle muulle demonille sen takana. Vildra oli kiusaantunut. Mitä hänen pitäisi tehdä. Silppoa demonit paloiksi katanoilla vai luikkia lammen rannalle johdattaen ne muiden luo.
Ei tällä kertaa. Vildra muuttui näkymättömäksi, perääntyi ja lähti rantaa kohti. Tyttö ei katsonut taakseen vaan käveli metsästä ulos niin nopeasti kuin mahdollista.

Niw katseli metsän laitaa ja odotti Vildraa kuin kuuta nousevaa. Yhtäkkiä kuului Whomps ja Niwang käänsi päätään. Velho säikähti. siinä seisoi Vildra, kasvit kädessään. Tyttö ojensi ne velholle laskeutuen kyykkyyn. Niw otti ne, nousi, uitti niitä lammessa ja palasi Nayanan vierelle. Niw asetteli märän lehdet Nayanan otsalle, ja muutaman Yohille. Niiden pitäisi edistää toipumista. Vildra jäykistyi ja katsoi suoraan eteenpäin puiden omaan.
"Ne tulee!" Ja totta, metsän laidasta vyöryi massamäärä demoneita ja puolidemonaita, vahvoja, heikkoja ja siltä väliltä. Niw nousi ennätysajassa ja otti sauvansa kuin ilmasta ja iski liikkeelle sähköaallon ja toisen. Se tyrmäsi heikoimpia demoneita maahan ja tuhosi puolidemoneita. Silti demoni-joukko oli valtava. Ja ne marssivat suoraan kohti Nayanaa!

// Hui, actionia //

Allen pohti mielessään miten oli tähän tilanteeseen joutunut. Hän oli ollut nukkumassa tässä ja nyt hän makasi tässä. Hän huomasi vihollisten määrän nousi ylös ja käveli järven rantaan pohtien mikä olisi nopein tapa hoidella suurin osa vihollisista joita nuo eivät voisi hoidella. Hänellä ei ollut energiaa tuohon määrään ja tällä porukka määrällä Yoh ja Nayana poissa pelistä he olisivat kusessa. Hänellä oli ehkä taistelu taitoa mutta ei näin paljon. Hän pohti erilaisia suunnitelmia ja pakeneminen olisi paras. Kun vain heillä olisi apua. Kun heillä olisi vaikka Edward ja Lucifer tai jotkut kaksi muuta jotka olivat molemmat hyviä taistelijoita. Luciferille piti antaa vain tehtävä ja tämä tappaisi kaikki jotka sen sisällä olisivat johtuen aivo pesusta mutta hän ei osannut kirjoittaa luciferille oikein tehtäviä joten tästä ei olisi apua koska tämä pomppisi kukkien luokse. Ed taas no tuostakaan ei olisi apua ilman muuta avustusta. Hän ei osannut parantaa joten toivottavasti Yoh heräisi pian. Hän voisi käyttää puolustukseen kykyjään mutta se tarkoittaisi että hyökkääjiä ei olisi. Hän tarvitsi lisää aikaa. Hänellä ei ollut energiaa ampua pyssyillä kuin parikymmentä panosta ohjautuen ja ilman ohjausta ne menisivät päin hittoa. Hän ei voisi tappaa kaikkia noita tällä varustuksella. Hän olisi kusessa pian. Hän ei voisi puolustaa noita kahta jos taistelisi ja jos puolustaisi hän ei voisi hyökätä ja puolustus olisi vain tietyn aikaan vahva. Hän ei voisi taata turvallisuutta noille kahdelle nyt. Hän tarvitsi suunnitelman ja jonkun hyvillä hyökkäys kyvyillä.

Nayana

Pieni liikahdus, hyvin pieni valkoinen välähdys, mutta ei kuitenkaan heräämistä. Nayana aisti jokaisella hermollaan ja solullaan vaaran, mutta ei jaksanut avata silmiään, joka kertoisi että hän oli tajuissaan. Nayanan kehosta välähteli pientä valkeaa valoa, sillä hän halusi muuttua "eläimen" muotoon, jolloin hän pystyisi auttamaan, mutta silloin hän ei olisi se Nayana, jotka muut tunsivat, vain jokin muu.

Vielä muutama välähdys, jonka väri oli hiukan harmaampi, mutta mitään ei tapahtunut. Hänen energiansa oli liian vähäistä heräämiseen. Välke lakkasi ja sydämmenlyönnit hidastuivat, joka oli selkeä merkki. Nayanan silmät avautuivat sinisenvalkoisina ja hänen ympärilleen muodostui valkea suojakehämäinen kupu, jonka sisälle ei näkynyt mitään.

Nayanan ruumis muuttui eläimelliseksi ja hänen kasvonsa muuttuivat susimaisen näköisiksi, mutta korvat olivat pitkänomaiset ja hänelle kasvoi kuusi valkoista häntää. Valkea pitkähkö turkki välkehti hopean sävyä kuunvalossa, kun suoja katosi ja Nayana nousi jaloilleen tuossa eläimen muodossa. Hän kulki neljällä jalalla tuossa muodossa. Terävät kynnet tulivat esiin, kuin kissankäpälistä ja olento hyppäsi demonien joukkoon vain hännät vilahtaen niiden seasta.

Joshi

Joshi oli pysähtynyt metelin kuullessaan ja kääntynyt takaisin jääden metsänreunaan puidenvarjoihin tarkkailemaan. Hän oli nähnyt tapahtumien kulun ja Nayanan muodonmuutoksen, joka hämmensi häntä.
"Hmm.. Hän on siis noin vahva.." Joshi totesi itsekseen ja kallisti päätään. Hän tiesi, että Allen käskisi häntä jossain vaiheessa, mutta ei aikonut vielä puuttua mitenkään.

Vildra & Niw

Vildran mieltä painoi huono omatunto, sillä oli johdattanut demonit tänne. Niitä vyöryi koko ajan lisää metsästä ja laajemmalta säteeltä. Vildra nappasi katanansa, ja heiluttteli niitä kädessään. Tyttö katsoi Alleniin, joka oli noussut. Vildra katsoi huomaisiko Allen tytön eleen, ja nyökkäsi kohti demoneita. Vildra tiesi, että joutuisi tästä hankaluuksiin joskus, mutta oli päättänyt taistella Naynanan kanssa. Vildra käänsi päätään takaisin Niwangiin ja Yohiin ja.. kissamaiseen olentoon. Tyttö katsoi maahan siihen kohtaan missä Nayana oli maannut ja nyt siinä ei ollut ketään. Vildra katsoi kohti rynniviä demoneita ja tunsi kuin aika olisi hidastunut. Vildra rynni kohti joukkoja ja teki iskusarjoja toiensa perään, ja katsoi kuinka demonit katosivat ja muuttuivat tuhkaksi. Ilmassa puhali tuuli ja lammen pinta väreili. Tuuli puhalsi rajuna ja tarttui Vildran hiuksiin ja hulmuuti niitä.

Niw katsoi kuinka Nayana muuttui ja kuinka hän hyppäsi demonien sekaan. Velho kuuli kuinka Vildra otti katanat esiin. Niw tunsi tuulen joka tarttui velhon vapaana liehuviin hiuksiin ja mekon helmaan. Velho katsoi Alleniin ja sen jälkeen Vildraan ja seurasi tytön liikkeitä hämmästellen, että Pieyden Haltia taisteli demoneita vastaan.
"Voin puolustaa Yohia, hyökätkää te. Muistakaa, että hyökkäys on paras puolustus," Niw huusi. Tämän sanottuaan velho päästi ilmoille sähköpalloja, muutaman aallon ja sen yhden pyörremyrskyn, mikä jäi kyllä kovin pieneksi, silä velhon voimat olivat hiipumaan päin. Silti naisella riitti voimia suojakilpeen, jonka hän teki Yohin ja itsensä ympärille, sillä sekin jäi kovin pieneksi voimien puutteessa. Noin suuri määrä demoneita heikensi Niwangiakin.

Vildra pysähtyi ja kuuli sydämensä hakkaavan nopeammin kuin koskaan. Vildra pysähtyi ja näki kuinka ympärillään olevat demonit lähestyivät... ja sitten kuului sellainen ääni, mikä kuuluu kun miekka sivaltaa selkää repien sitä vasten kankaan ja nahan, lihan ja se kuinka terä painautuu syvälle sisään. Vildra kääntyi ja näki aivan edessään demonin, joka oli iskenyt Pimeyden Haltian selkään syvän uran, joka vuosi verta. Vildra hämmästyi, sillä demoni oli käynyt tytön kimppuun, mutta se jäi viimeiseksi ajateukseksi, ennen kuin tytön näkö hämärtyi ja katosi kokonaan. Sen näki jo kaukaa, kuinka nuori haltia kyyristyi kurotellen selässään pystyssä olevaa pikaria ja lysähtäen maahan.

Niw ei kyennyt liikkua, vaikka olisi halunnut rynnätä apuun. Velhon voimat hiipuivat koko ajan, sillä suoja vaati paljon voimia. Monia demoneja juoksi kohti sen reunaa ja kosketuksesta demoni tuhoutui. Se oli näppärää, sillä demoneita kiinnosti näköjään suuresti joko kuvun sisässä olevat hahmot tai sitten heikko sininen hohto, joka tuli suojasta. Niw käänsi päätään anovasti Nayanaan, tai no..siihen hahmoon, minkä hännät heiluivat ja sen jälkeen Alleniin.

"väärin hyökkäys on huonoin puolustus aina." Allen totesi ja keskitti voimiaan yhteen kasaan hän voisi nyt joko puolustaa tai hyökätä mutta Yohin tajuttomuudesta seurasi muutakin jos Yoh oli tajuton hänellä ei ollut henkilöä jolle uskoisi selkänsä mikä tarkoitti että hänen oli puolustettava kunnes Yoh heräisi jos tuo oli herätäkseen. Hän ampui demonit jotka olivat lähestymässä kepesti ja ne jotka olivat liian lähellä ammuttavaksi hän tappoi paljain käsin nopeasti. Hän toivoi että Yoh heräisi ja päästäisi maa henkensä vapaaksi. Se pystyisi tuhoamaan nämä viholliset voimillaan ainoana koko joukosta johtuen siitä että Allenilla ei ollut voimaa taistella ja muut eivät vain omanneet massa tappo kykyä ilmeisesti ainakin siitä päätellen että haltia oli kuolemassa. Hän oli päättänyt puolustaa omaa aluettaan ja näin ollen ei voisi auttaa tyttöä vaikka haluaisi.

Yoh makasi tajuttomana maassa ilman käsitystä ympäristöstään. Hän ei ollut mitenkään puolustus kunnossa.

//lyhyttä paskaa...//

Nayana

Nayana oli kadonnut kokonaan demonien joukkoon, mutta välillä valkea häntä vilahti niiden joukossa. Olennon valkeassa turkissa oli verijälkiä, mutta sitä ei tiedetty oliko ne tuon vai demonin. Olento loikki nopein liikkein demonien joukossa suojaten välillä itseäänkin ja kaataen useita demoneja maahan varoen kuitenkin niiden aseistusta.

Olento oli tappanut monia demoneja, mutta nyt oli parilla nopealla loikalla siirtynyt Vildran luokse ja oli aivan huomaamattomasti siirtänyt Niw:in samalle alueelle, jolloin suojakenttä oli muodostunut kolmikon ympärille. Olento selkeästi halusi pitää tauon. Olento irrotti pikarin varovaisesti mutta päättäväisesti haltian selästä laskeutuen maahan makaamaan kaksikon lähelle. Olennon voimakas energia väreili suojakentän sisällä ja ulkopuolella. Olento kosketti kuonollaan haltian selkää varovaisesti ja puhdisti haavaa nuolemalla sitä, jolloin se samalla parantui hiukan.

Useat demonit iskivät suojakenttään, mutta se ei hajonnut. Ainoastaan silloin se muuttui epävakaammaksi, kun vahvempi demoni iski siihen. Olento vilkaisi Alleniin ja Yohiin päin nopeasti ja tuon energiaa vapautui ilmaan enemmän, jotta demonit perääntyisivät suojakentän luota edes hiukan.

Joshi

Joshi puraisi huultaan ja päätti toimia astuen esiin varjoista ja voimakas musta energia aalto kaatoi demoneja maahan, muttei tuhonnut niitä, vain vei niiltä tajun.
"Annan luvan käyttää energiaani kohtuullisen määrän olet vapaa Yoshima" Joshin huulilta karkasi lause, jolloin tuon hiukset muuttuivat erivärisiksi ja siipien väri muuttui. Hän oli antanut luvan pahalle puolelleen, koska hän kuitenkin pakottaisi sen puolustamaan Allenia ja muita. Tuo persoona totteli Joshin käskyä, koska tiesi, että muuten olisi vainaa.

Yoshima siirsi käden sivulleen ja siihen muodostui katanamainen miekka. Yoshima iski laajassa kaaressa kuusi heikompaa hyökkäävää demonia maahan ja virnisti itsekseen.
"Viimeinkin tulit järkiisi Joshi" Yoshima totesi itsekseen.

Vildra & Niw

Vildra avasi silmiään ja maailma oli sumea. Hän näki paljon demoneita, hyökkääviä, miekat ojossa olevia. Haltia yritti nousta, ja tunsi selässään suunatonta kipua. Hän näki Niwin, joka oli maassa polvillaan sauva koholla pitääkseen kilpeä "päällä". Vildra tunsi itsensä voimattomaksi, ja yritti nousta tuloksetta. Jos Vildarna edes liikuttikaan selkäänsä, se satutti hirveästi. Vildra sulki silmänsä ja kuuli miekkojen iskuja sähkökenttää vasten. Se sattui korviin, ja haltia nosti kätensä korvileen. Haltian kuulo hiljeni ja ja lopulta hän ei kuullut mitään, tai ei tiedostanut ääniä.

Niwin voimat alkoivat hiipua. Hän tunsi, kuinka vahvojen demonien iskut oikein värisyttivät maata kilven kautta. Iskut väristyttivät Niwin kättä, ja sauva heilahteli ympäriinsä. Se oli hutmaista Naynaa, tai siis olentoa päähän. Kilpi katosi sekunnin sadasosaksi, ja sisään pääsi yksi demoni.
"Heikkenen, valmiina taisteluun. Vien toipilaat suojaisaan paikkaan ja tulen taisteluun mukaan." Niw iski sauvallaan sisässä olevaa demonia takaraivoon. Suoja katosi paikoittain ja lopulta kokonaan. Niw liikutti Vildraa ja Yohia sähköallolla, ja varmisti, ettei se satuttaisi heitä. Kaksi hahmoa liikkuivat sähköalloilla syrjäiseen varjoon lammen rantaan. Pieni sähköisku vielä tajuttomiin voisi herättää, mutta Niw ei laskenut sen varaan toivoja. Hän ryntäsi taisteluun, ja vaikkei Niw taikoja voinutkaan tehdä, hän veti miekkansa esiin ja hyppäsi demonien sekaan. Hän kuuli kuinka demonit kuiskivat toisilleen ja Niw ymmärsi vähän siitä, vai vähän.
"Olento..kimppuun..velho..ensiksi..Pimeyden Haltia..kylä" Niw arveli, että ne olivat hyökkäämässä ensiksi Nayanan kimppuun ja kertovansa Vildran käyttäytymisestä kylään. Niw irvisti ilkeästi. "Not on my watch." Hän survoi miekallaan monia demoneita, ja katsoi pysähtyen lammen reunaan sinne missä oli Vildarnan keho maannut. Niw pälyili ympärilleen etsiäkseen tytön silmiinsä. Nainen ei nähnyt haltiaa, sillä tämä oli velhon selän takana.

Seitsemän demonia kantoivat Vildraa, joka oli edelleen liikkumatta. Tytön käsi roikkui ilmassa. Tyttöä kantavien demonien ympärillä hääri n. 20 muuta kuin vahtien, ettei mikään pysäyttäisi kaappaus-operaatiota. Vildra tunsi selässään kipua, mutta ei suostunut avaamaan silmiään. Hän tiesi mitä näkisi, taistelun maasta käsin. Mutta sitten tyttö tunsi, kuinka selkään osui jokin kylmä, ja tämä avasi silmänsä. Hän hämmästyi kun huomasi tavallaan leijuvan ilmassa. Hän yritti pyristellä itsensä irti, mutta tunsi kuin olisi sidottu tiukoilla, paksuilla köysillä, mutta kun nosti päätään, ei ollut köysiä, eikä mitään muutakaan, mikä olisi pitänyt Vildraa aloillaan. Aivan haltian pään alla käveli suurempi demoni kuin muut. Sillä oli maalaus ja se hahkui voimaa. Se oli varmaankin loitsinut Vildran.

Allen kirosi ja kaivoi voimiaan vähän esiin "VITUN YOH YLÖS SIELTÄ!" hän karjaisi. Hänen puolustuksensa oli kussut kun nuo olivat siirtyneet. Hän olisi voinut suojata noita koko tältä armeijalta ilman liikettäkään näitä kohden. Hän piti koko ajan voimiaan kasassa odottaen Yohia joka oli jo heräilemässä sydämmen lyönneistä päätellen joita hän seurasi taistelun sykkeessäkin ampuessaan demoneja isoja kasoja.

Yoh nousi hitaasti ylös ja kutsui samantien maan hengen "Avalanche" hän totesi mikä tarkoitti vyörymää mutta nyt tällä kertaa se oli avain sana siihen että maasta nousi piikkejä jotka teurastivat demoneja. Hän nosti peukalon ylös Allenille tarkoittaen että hän hoitaisi puolustuksen nyt.

Allen kaivoi nopasti voimiaan laittoi pyssyt pois ja lähti hyökkäykseen paljain käsin. Hän siirtyi äänen nopeuteen nopeasti iskien demoneilta päitä irti yhdellä iskulla jokaisen. Hän ei voisi tälläista taistelau muuten harrastaa mutta Yohin maa nuolet tappoivat viholliset jotka olisivat olleet vaarallisia tai estivät näiden liikettä. Hän taas sai vapaan reitin koko ajan. Hän tappoi ne jotka pystyi nopein liikkein jättäeen lopulta ympärilleen jättiläismäisen alueen kuolleita demoneita ja omat vaatteensa demonien veressä. Hänen vaatteensa olivat repeilleet ja hänen vasen kätensä oli sijoiltaan. Hänen oikea polvensa oli rajoillaan että hän pystyi seisomaan. Äänen nopeus oli liikaa ihmiskeholle ja se oli selkeää koska normaali ihmisen keho kesti juuri ja juuri 40-80km /h vauhtia juosta hän juoksi monta kymmentä kertaa lujempaa mikä toi luille suuremman jännityksen ja näin oli onni että hänen raajansa eivät hajonneet. Hän oli käyttänyt Luciferin taistelu tekniikkoja nyt koska tuon tapana oli juuri tälläinen tappaminen päät irti nopeasti kohteilta. Hän oli itse opiskellut samaa vähän aikaa mutta todennut siinä olevan liikaa aukkoja käytettäväksi yksin hänen vauhdillaan.

//en keksi nyt muutakaan.. //

Nayana

Olento tunsi voimiensa heikentyvän, jolloin myös suojakenttä katosi. Tuo suurikokoinen eläin otti nopean loikan kauemmaksi demoneista ja valkeat liekit valtasivat lammen ympäristön kirkkaana ja nopeasti sokaisevana. Samalla tuon ylisuuren "koiran" ylle laskeutui tumma varjo, joka vei tuon mukanaan jonnekin. Liekit eivät kuitenkaan hävinneet, vaikka Nayana katosi.

(Muualla)

Olento rojahti jollekkin kovalle pinnalle, mutta nousi nopeasti ylös katsellen ympärilleen muristen. Tuo ei yhtään tiennyt mitä tekisi tai miten pääsisi pois tuolta pimeyden ympäröimästä paikasta, joka tuntui uhkaavalta. Olento liikkui varovaisesti ja tutkivasti ympäristössä havaiten vain pimeää, aivan kuin ei olisi missään, mutta kuitenkin jossain.

"Missä olen?"

Tuo ajatteli luimistaen korviaan. Hän katseli ympärilleen huomaten varjoissa jonkun ihmisen näköisen olennon vaaleampana näkyvän hahmon. Peto otti hyökkäävän asennon ja murisi hiljaa kääntyen olentoa kohti täysin.

"Kuka siellä?"

Olento ajatteli kysymyksen tuntien maahan painavan paineen niskassaan, joutuen painumaan inahtaen makuulleen.

"Olen sinun hallitsija Omaya"

Tuo toinen totesi ja samassa Nayanan kaulaan ja jokaiseen käpälään ilmestyi metalliset kahleet, joka sai pedon nousemaan nopeasti ylös ja murisemaan.

"En ole Omaya! En enään! Olen Nayana, eikä sitä kukaan voi muuttaa!"

Olento ärähti ajatuksen voimin toiselle ja perääntyi useita askelia tarttuen käpälissä oleviin kahleisiin hampailla saaden ne hajoamaan helposti valkean liekin voimin osittain.

"Olet vahvistunut Omaya, en voi hallita sinua"

Tuo ihminen puhui rauhallisesti ja katsoi suurta murisevaa vastustajaansa.

Joshi

Yoshima jäi sivuun tapettuaan muutaman heikon demonin ja odotti. Hän ei tiennyt mitä tuleman piti, mutta hätkähti tumman varjon viedessä Nayanan.
"Mitä tuo tarkoitti?" Yoshima totesi yllättävän kovaan ääneen ja katsoi ympärilleen.

// Olen epätoivoinen olio, tuon Biancan tänne hetkeksi kun en saa muuten pitkääkään viestiä aikaan. //

Vildra oli jo luopunut toivostaan ja sulki silmänsä, kun kuuli huudon ja rysäyksen ja tipahti alas rymisten. Silmissä sumeni. Hän kuuli vaimeasti huutoja ja karjaisuja ja veden loisketta. Vildralla oli käynyt onni.

Bianca

Rauhallisella kävelyllään (tai näin hän väitti, tiedä mitä hän oikeasti oli tekemässä) lammelle päin Bianca oli kuullut ääniä, miekkojen kalinaa ym mikä houkutteli tytön lähemmäs Joku kaksintaisto varmaankin... hän oli ajatellut, mutta päästyään metsän reunaan hän oli hämmästynyt - iloisesti. Tämä oli juuri se mitä oli tytön illasta puuttunut. Tämän maittavan taistelun jälkeen saisi hyvin untakin. Bianca haukotteli ja venytteli ja seurasi silmillään kuinka juuret heittelivät demoneita lampeen roiskuttaen vettä ympäriinsä. Bianca näki sivusilmällään kuinka demonien katseet kääntyivät häneen kohti. Täydellistä Tytön hiukset alkoivat hulmuta vaikka ei tuullut ollenkaan. Mutta puut heiluivat ja niistä kuului kaunis ääni. Kuului suhinaa ja pian maan yli pyyhälsi voimakas tuulenpuuska ottaen suurimmalta osalta demoneista jalat alta. Jotkut ehtivät taktikoida ja hyppäsivät oikealla hetkellä joten he eivät kaatuneet rähmälleen vaikka horjahtelivat. Bianca tuhahti. Hemmetti... Pitää suuttua jostain... Äkkiä... Mitä tahans...a Ja Bianca näki.. velhon... Kukaan ei tiedä miksi eikä Bianca suostu kertomaan mutta tyttö vihaa loitsijoita, vaikka itsekkin osaa muutamia taikoja. Mutta velhot.. ARGH! Täydellistä...

Vildra

Vildran taju palasi kun jokin puhalsi päin kasvoja. He herätti Pimeyden haltian hellästi ja yhtäkkiä tyttö tunsi olevansa täynnä puhtia. Hän nousi polvilleen ja näki demonikasan jalkojensa juuressa. Hän tunsi kipua selässään ja kosketti haavan ympärystä. Hän sulki silmänsä ja keskittyi. Hän paransi itsensä ja nosti katseensa. Tulokas.. Se on.. HÄN! Vildra oli nähnyt Biancan ennenkin ja se ei ollut mikään taistelu-vapaa alue. Vildran sisin kiehui mutta kun huomasi että tyttö oli heidän puolellaan, mietti että hänestä on enemmän hyötyä elävänä. Vildra katsoi taakseen ja näki muutaman demonin rymistelevän kohti. Juuri kun miekka olisi uponnut Vildran selästä, hän katosi. Haltia myhäili pirullisesti ja nousi näkymättömänä ylös. Hän otti omat katanansa esiin ja lävisti maahisen. Hän väänsi katanaa demonin mahassa ja sai sen kiristelemään hampaitaan. Mutta.. ei tämä ole demoni! Maahisia... Vildra huitaisi toiselle maahiselle kaulaan vakavan viillon ja kääntyi pikaisesti. Tyttö käveli rennosti läpi taistelukentän väistellen miekkojen iskuja ja pysähtyi Biancan viereen. PUFF ja Vildra ilmestyi taas maailmaan.

Bianca säikähti pahasti ja astui taaksepäin. "Herranen aika sentään, sisko. Eipäs säikytel.. Sinä!" Bianca katsoi Pimeyden haltiaa ja räpäytti, mutta ku hän avasi silmänsä, ne olivat mustat. Bianca alkoi muuttua. Vildra astui taaksepäin vuorostaan, sillä tiesi että tästä ei tulisi nättiä jälkeä. Ei sitten millään. Violetti usva ympäröi Biancan ja tämän hiukset pitenivät. Nyt meiltä ei pakene KUKAAN! Blanca riemuitsi pään sisässä ja myhäili virnistäen Vildralle.

Niwang

Niw kosketti maata ja aisti että jokin oli tulossa. Ja poks - juuret poksahtivat maasta hänen naamansa eteen. Kappas! Ne tarttuivat demonien nilkkoihin ja viskoivat ne lampeen. Niw naurahti ja vilkutti yhdelle demonille joka oli juuri iskemässä Niwiä käteen. Velho nappasi sapelin tämän kädestä ja viskaisi sen yhteen demoniin aivan Yohin vieressä. Demoni luhistui polvilleen ja kaatui sitten maahan. Mel kallisti päähän ja hymyili. Mutta... missä Nayana on? Niwang alkoi pälyillä ympärilleen mutta ei nähnyt tyttöä missään. Tämäkin vielä... Niw iski monet viholliset maahan ja päästi valloilleen sähköallon, joka vavisutti demoneita ympärillä. Nyt tuli jotain, tuulenpuuska. Niw ei ehtinyt hypätä vaan luhistui polvilleen maahan mutta ponkaisi äkkiä ylös. Hän huomasi katseellaan tytön metsän reunassa ja Mel kurtisti kulmiaan. Kukas hän oikein on... kas! Vildra on päässyt ylös! Niwang iloitsi huomatessaan haltian ilmestyvän Biancan viereen. Hän kääntyi ympäri ja sai juuri iskettyä miekkansa vihollisen sisään ennen kuin oli liian myöhäistä. "Tämä ei ole demoni... MAAHISIA!" Niw huusi "Kuulkaa! Ne ovat kutsuneet apua!" Tää muuttui just nyt henkilökohtaseks... Niw lupasi mielessään muistaen isänsä, veljensä ja menehtyneen puolisonsa muistolla! Haijah! hän huusi ja iski ilmoille suurimman ja komeimman sähköisen pyörremyrskyin kuin oli koskaan tehnyt.

Allen katseli ympärilleen hän oli virallisesti ottaen kusessa. Hän alkoi kaivamaan paperia hypäten ilmaan oikeaan aikaan ja alkaen raapustamaan paperiin kaikkea sontaa mitä keksi ja muutakin sontaa jotta voisi oikeuttaa voimiensa täyden vapautuksen. Oli vain perseestä kirjoittaa seitsemän sivun essee kun oli lähellä kuolemaa. No onneksi tästä tilanteesta pystyi keksimään helposti paljon sontaa. Hän oli selkeästi heikompi kuin muut tällä hetkellä ainakin omasta mielestään koska ei voinut käyttää voimiaan kuin rajatulta alueelta ja ne olivat kaikki loppu ja hän oli jo tilapäisen vapautuksen tehnyt kertaalleen nyt hänen oli tehtävä täysi vapautus mikä oli aina yhtä ikävä seuraavana päivänä. Hänestä oli aina ikävä tehdä paperi töitä saati kun hän vapautti ympäristölle vaarallista energiaa hallituksen mukaan mutta jos hän saisi vapaasti kulkea hän voisi ollakin vaarallinen. Hän joutui koko ajan väistelemään demonien hyökkäyksiä. Hän sai onneksi paperit valmiiksi ja veti nimikirjoituksensa niihin juuri ennen kuin demonit pääsivät iskemään häneen kun iskut tulivat perille hän oli jo kadonnut. Hänen liikkeensä eivät olleet muuttuneet vain niiden käyttö kun voimaa oli enemmän.

Yoh jatkoi henkensä ohjastusta ja omaa puolustustaan koittaen samalla luoda muille puolustusta mikä oli vaikeaa hän oli huomannut uuden avustajan ja Allenin voiman vapautuksen joka ei tietäisi suurtakaan eroa taisteluun heidän kannaltaan mutta Allenille se tiesi hieman helpotusta kun ei joutunut laskemaan joka liikkeensä seurauksia ja sai hieman vapaammin käyttää iskujaan. Hänellä oli vielä melkein täydet voimat mutta silti paha olo.

Allen siirtyi Yohin taakse ja oksensi. Hän oli ottanut pari hyvää iskua vahingossa ja pitänyt veren kurkussaan. Hän katseli ympärilleen ja totesi ettei heillä ollut mitään joukkue peliä jos olisi he olisivat jo voittaneet. Hän ei yksinkään ollut ihan tähän valmis omassa tämän hetkisessä kunnossaan ja Yohinkaan voimat eivät olleet loputtomat. Ainoa tapa selvitä olisi jos he saisivat jotain joukkuepeliä pystyyn mutta se vaikutti mahdottomalta koska kuinka taistelun keskellä saisi aikaiseksi keskustelun.

//TÖÖKSSSSSSSSS sori jos aikasemmin kirjotin allenin vapautuksen jo kun en muista vapauttiko se voimansa enkä löytänyt mainintaa. //