" kuka sä luulet olevas mua vastaan !? "

// elikkä horage ja jillie tänne näin, pelijärkkä siis : minä, horge, jillie


zéra

viileä tuuli puhalsi. kylässä oli aution oloista. taivas oli harmahko, pilvet ovat peittäneet taivaan. vaikka aurinko ei paistanut pilvien välistä, oli tarpeeksi valoisaa että kulkija näki etensä. ihmisiä ei kulje näihin aikoihin useita, varsinkaan kun syksy on kohta ohi ja kylmät ajat tulevat, jos tulevat, vuorostaan ilmoille. vaikka olentoja ei silmillä näe, kaikki yli luonnolliset olennot piilevät jossain lähellä. viileän ilmavirran pyyhkäistessä hetkittäin, ihmishahmoinen saapui kylään. nuoren tytön näköinen asteli rauhallisesti, ilman ylimääräisiä katseita saaden, rähjäisten talojen ohitse. kunnes saapui suuremmalle, huomattavasti ( tai no, huomattavasti ja huomattavasti ) ehjemmän talon kohdalle. hahmo seisoi talon ovesta ainakin viiden metrin päässä, mutta etäisyys pieneni huomattavasti, kun hän käveli ovelle päin. pitkät, tuuheahkot hiukset saivat lävitsensä tuulen kulkemaan, ja ne lensivät tuulessa, hänen astellessa rakennusta kohti. vihreät silmät katsoivat keskittyneinä ovea. hän kohotti käteänsä ja avasi saranoista narahtelevan oven niin pitkälle, kun kättä riitti. hän päästi irti oven kahvasta ja astui sisään. orvokodissa on aina hänen siellä käydessään yhtä autiota, kuin hylätyssä tavaratalossa. astuttuaan sisälle, ovi paukahti kiinni ja tytön pää kääntyi katsomaan nopeasti oven suuntaan.

tämä tyttö oli zéra. hänet tunnettiin jo vaikka kuinka pitkällä. murhanhimoisena ja raakana hirviönä. sellainen hän on aina silloin, kun hänen sielunsa kahlinnut demoni ottaa mielen valtaansa. zéra kutsuu itseään seiyaksi, eihän olisi mitään järkeä mennä hihkumaan " jipii mä oon zéraaaa ~ " , se olisi pohjanoteeraus häneltä, koska zéra ei missään nimessä halua että hänet tapettaisiin. mutta sehän ei helposti hoidu, nimittäin kuolema tulee vasta kun demoni on kadonnut hänen kehostaan. muuten hän tuntee kaiken kivun niin pitkään kuin mahdollista, kaikki haavat paranevat silloin kun paranevat, siihen voi mennä viikkoja, esimerkiksi jos jalkaan tai käteen on tullut älyttömän syvä haava. aivan pienenä, kun hän oli jotain kuuden vanha, hylkäsivät hänen vanhemmat hänet metsään ja seuraava päivänä hän löysi erään orpokodin. zéra oli saanut syötyä homeisen leivän, koska oli niin nälkä, sai järkevämpää vaatetta päälleen. ja löysi kuolemanportin. mutta se ei ollut vielä avautunut kokonaan, koska zéra ei vielä päässyt sinne, tietenkään. hän vajosi pimeyteen, ja siellä hän solmi elämänsä demonin kanssa. kohtalokkaasti. nykyään demoni ottaa vallan aina halutessaan, zéra ei itse pysty päättämään, koska demoni tulee ja koska ei. hän on saanut kauhean näköisen ruhjeen oikean silmänsä viereen. se on arka kohta, koska se on syvällä, ja sitä lähellekkin osuvista iskuista voi johtua kauhea veren vuoto, joka ei hevillä tyrehdy. se saattaa myös laueta demonin ottaessa vallan, mutta silloin kipu on kaksinkertainen ja se mahdollisesti heikentää keskittymiskykyä.

hän katsoi varmana eteenpäin. hän muisti viimekerrastaan, silloin kuusivuotiaana ollessa, kaikki paikat. jopa kellarin, josta löysi avautuvat kuolemanportit, mutta siellä hänen sisäänsä tuli se kauhea demoni. joka siis voi aina halutessaan ottaa vallan ja vaikka tuhota tytön kehon, mutta ei siinä olisi mitään järkeä, eihän sillä olisi sitten mitään paikkaa johon menisi. joten parasta vaan säilyttää tämä ja jatkaa elämää. zéra halusi nyt eniten nähdä ne kuolemanportit. niistä hän oli kuullut elämänsä aikana enemmän lisää ja lisää tietoa. nyt pitäisi ottaa selko siitä. hän lähti kävelemään kellaria kohti. hänellä oli niin kauhea kiire, vaikka ei tosissaan ollut, oli pakko nähdä ne.. mutta juuri kun zéra oli pääsemässä astelemaan portaisiin, jokin otti häntä takaapäin kiinni, hiuksista veti ja polttava ote niskassa.

" aegh ..! kuka oikein .. luulet olevasi ?! " zéra sähisi tämän jonkun otteessa. hän ei pystynyt kääntää päätänsä, koska hänen niskansa oli otteessa.

Winry istui rappusilla murjottaen hän ei tajunnut kuinka pojat aina pimittivät tietoa häneltä. Hän ei voinut tajuta miksi Edward ei päästänyt häntä salaisuuksiin joita ilmeisesti oli kaikilla Judgeilla ja muilla hänen tutuillaan. Häntä otti todella päähän tuo kaiken maailman salailu. Hän vielä joku päivä marssisi sisään ja vaatisi selityksiä.

Allen ja Edward kiistelivät Allenin huoneessa kohtuullisella äänellä "VITTU ETKÖ SÄ ÄLYKÄÄPIÖ TAJUA SANAA EI?!" Allen karjaisi ja Edward vastasi "Perkele kuule minulle on yksi hailee oletko opettamassa vai et. Sinä olet saatana kenraali tason metsästäjä ja ainoa meistä, joka voi tämän tehdä ja sinä sanot ei, koska sinulla on uuden tytön opetuskesken. Sinä joka olet killan vahvin sanot ei kenet minä sinne voin lähettää?" Edward kysyi. "no lähetä Yoh se on rauhallinen ja osaa paeta kun on tarve." Allen totesi takaisin ja otti sitten veljestään kiinni ja potkaisi tämän ulos huoneestaan ja istui alas sängylle meditoimaan.

Edward virnisti Winrylle, jolle oli jo luvannut, että he menisivät naimisiin heti kun hänen aikataulussaan olisi reikä ja Winry oli jo varannut kesäkuulle heille hää viikon siitä aikataulusta. Hänellä oli siis enää tietty määrä aikaa saada Allen suostumaan portin sulkemiseen. Allen oli ainoa, joka siihen pystyi, mutta vaati, että saisi kouluttaa sen uuden tytön ennen sitä. Ed oli jo tajunnut kuinka paljon se maksaisi hänen veljelleen ja siksi se oli niin vaikeaa pyytää. Se maksaisi tuolle tämän elämän tällä puolella porttia. "tule minä kerron sinulle muutamasta asiasta kellarissa" Ed totesi esittäen pirteää. Hän ei voinut kertoa kenellekkään mitä hänen pikkuveljensä aikoi. Tuo oli itse sanonut sulkevansa portin kun olisi tarpeeksi vahva. Se siis tarkoitti sitä, että kun hän saisi seuraajansa koulutettua hän uhraisi oman elämänsä portin sulkemiseen. Tai ainakin niin oli oletettava hänen puheistaan. Kukaan ei voinut tietää kuinka tuo sulkisi portin.

Edward käveli kohti kellarin ovea Winry kätensä alle käärittynä.

//aika surkee alku multa..//

//Mielenkiintoien minulle vihjettä antava aloitus ja:n osalta, mutta Horagen aloitusta en kommentoi. Tuon valitettavasti sivuhahmoni Jillien ja Jilerkanin kiusaksemme. Voin muuttaa vastaustani, jos ideani ei ole toivottu.//

Naiymi seurasi orpokodin katolta katseellaan ovia lähestyvää tyttöä. Hän oli saanut pitkästä aikaan murha tehtävän, mutta hänen eteensä oli heti alkuun tullut ongelma. Tyttö, jonka tappaminen oli hänen tehtävänsä asui orpokodissa, jonka takia hän ei tavallaan saisi hyökätä, mutta hänelle oli annettu osittain lupa poikkeuksiin, kun oropokodin omistaja oli kuullut hänen toisesta salaisemmasta työstään. Naiymi hyppi katolta alas ja pujahti huoneensa avonaisesta ikkunasta sisään siirtyen orpokodin portaikkoon ja sitä kautta huomaamattomasti kuin varjo Seiyan lähelle, mutta piti välimatkan, koska ei tiennyt mitä tytön orpokotiin saapumisesta seuraisi.

Naiymi piti tehtäväänsä kohtuullisen vaikeana, koska Jillietä hallitseva demoni saattaisi tehdä yhteistyö sopimuksen Seiyan demonin kanssa, jonka jälkeen hänellä olisi suuria ongelmia. Naiymi ei ollut kuullut varjovampyyristä pitkään aikaan, joka huolestutti häntä syvästi, koska Naiymi tiesi että Jillie oli vastakkaisen killan leivissä, koska salamurhaajana Naiymi sai myös vakoilu tehtäviä. Naiymi tiesi että Jillie vietti paljon aikaa pahojen killan puolella. Naiymi ei vielä aivan itse ollut lupautunut hyvien kiltaan, vaan oli jo maininnut Janjirelle että harkitsee asiaa, koska muuten hänellä oli aivan liikaa tekemistä. Naiymilla kävi mielessä että kellari olisi tavallaan parhain paikka hyökätä, koska siellä häntä ei pystytty estämään.

Naiymi näki Seiyan suuntaavan kellarin portaikkoa kohti, mutta hän päätti ottaa vielä asioista selvää. Pian hän näki jotain, joka sai hänet sävähtämään, sillä siinä samassa hän huomasi että Jilerkan oli jo ilmestynyt demoni muodossa Seiyan taakse ja ottanut tuon hiuksista tiukan otteen. "ssh." kuolemandemoni sihahti Seiyalle, koska tytön valitus sai hänet ärsyyntymään. Jilerkanin ei ollut tarkoitus ottaa niin tiukkaa otetta minkä hän otti, mutta hän ei osannut käsitellä tyttöjä oikein, joten hän ei voinut mitään.
"En aiheuta ongelmia, jos et taistele vastaan. Et voi mennä kellariin nyt, vaikka kuinka haluaisit." Jilerkan kuiskasi tarkkaillen samalla ympärilleen.
"Olen kuullut juttuja että sinun perääsi on palkattu salamurhaaja, mutta en ole varma onko se totta. Ja kellarissa et olisi turvassa." Jilerkan kuiskasi katsellen ympärilleen. Jilerkan oli epävarma orpokodin sisätiloissa, koska hän tiesi pari kolme henkilöä, jotka halusivat hänet hengiltä, jonka takia hän mieluummin pysyikin pehmolelun muodossa, mutta kun hänellä oli mahdollisuus demonin muodossa olemiseen, oli sitä käytettävä.
"En voi kertoa kuka olen. Mutta älä mene kellariin tänään äläkä päiväs aikaan" Jilerkan totesi hiljaa ja hellitti otteensa kadoten jälleen. Naiymi oli nähnyt koko keskustelun, muttei ollut kuullut mitään. Tyttö oli lievästi sanottuna hämmentynyt, koska hän ei usein nähnyt Jilerkania tuossa muodossa. Häntä ihmetytti miksi Jilerkan ylipäätään näyttäytyi orpokodissa tuossa muodoss. Ehkä kerjäämässä Allenia, Lavia, Ediä tai Yohia peräänsä jälleen.

zéra

tummahiuksisen tytön ei ollut mahdollista nähdä, kuka nappasi häntä hiuksista, estäen häntä menemästä kellariin.

" en aiheuta ongelmia, jos et taistele vastaan. et voi mennä kellariin nyt, vaikka kuinka haluaisit. " vieras, kuiskaava ääni sanoi hänen takaansa. zéra ei vastannut tähän. hänen sydämensä tykytti jokseenkin nopeasti, ja hän puri hampaitaan yhteen, yrittäen olla miettimättä mitään. demoni sisällä ottaisi vallan? ei ainakaan vielä..
" olen kuullut juttuja että sinun perääsi on palkattu salamurhaaja, mutta en ole varma onko se totta. ja kellarissa et olisi turvassa. " hahmo jatkoi hiljaisella äänellä, eikä zéra tähänkään vastannut. hän ei tiennyt miten reagoisi tähän, pupillit hänen silmissäänkin olivat pienentyneet hivenen. tytön keho oli hieman jäykistynyt, eikä jilerkan vieläkään päästänyt irti. zéra tiesi hyvin, että häntä jahtasi vaikka kuinka moni, mahdolliset olivat myös palkkamurhaajat, kuten nytkin sai varmistuksen yhdestä kappaleesta, ainakin.

" en voi kertoa kuka olen. mutta älä mene kellariin tänään äläkä päiväs aikaan " viimeisen kerran hahmo sanoi ja irrotti otteen hiljattaen. tyttö oli ottanut harppauksen eteenpäin ja kääntyi sitten, muttei nähnyt ketään paikalla, jossa jilerkan hetki sitten oli. äänen hän tulisi muistamaan. zéra puri hammastaan, hieman näkyvämmin, ja hänen kätensä olivat puristuneet yhteen ja ne hieman vapisivat. tämä oli hieman jälkikäteen tullut reaktio. hän ei näyttänyt vihaiselta. enemmin.. pelokkaan oloiselta. vielä hieman keho jäykkänä zéra kallisti päätään hieman eteenpäin. miksihän jilerkan sanoi, ettei hänen kannattaisi mennä kellariin tämän, eikä huomis päivän ajan? entä se.. sarjamurhaaja.. hän ei tiennyt jilerkanin nimeä, mutta ainakin hän uskoi täysin sen, että hänen peräänsä on palkattu sarjamurhaaja. zéra ei aistinut vielä ketään, ennen kun kuuli pienen narahduksen. tytön pää nousi ja nyt hän oli jokseenkin varma siitä, että joku oli läsnä. zéran katse vaelsi pimeähköä huonetta, mutta ei nähnyt ketään.. ennen kun..

// lyhyt :/

Edward aisti demonin ja totesi nopeasti "mennäänkin syömään ensiksi minulla on todella kova nälkä" hän totesi ja hymyili. Hän tiesi, että Jilerkalla oli onnea kun Lavi oli poissa, Allen meditoi ja Yoh nukkui. Hän haistoi Winryn suuttumuksen tähän saakka kun saattoi tämän ruokalaan ja pyysi tätä hakemaan pöydän.

Winry käveli vapaalle pöydälle suuttuneena. Hän piti viha auransa niin isona että suurin osa väestä pysyi kaukana hänestä ja pöydästä jotta Ed ja hän olisivat yksin. Hän ei tajunnut miksi Ed ei vaan voinut kertoa. Allen oli selkeästi avoimmempi kuin Ed, mutta sitten taas Allen olikin aina ollut kusipää.

Edward laski kaksi tarjotinta pöydälle ja istui vastapäätä Winryä ja virnisti tälle. Edward laski kätensä Winryn käden päälle ja veti henkeä ja pohti miten selittäisi tilanteita kun saatanan muut skidit tulivat syömään hän meni hiljaiseksi ja otti leivän jonka oli tehnyt itselleen ja puraisi siitä. Hän ei kertoisi nyt mitään.

Winry oli jo melkein kuulevinaan Edwardin sanat mutta sitten nuo perkeleen Skidit tulivat paikalle ja toinen otti leivän ja alkoi mussuttaa sitä. Winry otti sitten oman leipänsä ja puraisi sitä tuijottaen koko ajan Edwardia tehden selväksi haluavansa tietää.

//ljyhyt//

Naiymia ärsytti suuresti se että Jilerkan oli ilmestynyt ehkä varoittamaan toista, mutta hän luotti siihen että pystyi jotenkin saada tilaisuuden tehdä kokeileva hyökkäys, sillä hän tarvitsi ensin tietoja taidoista, että pystyisi parempaan hyökkäys suunitelmaan, koska hän ei koskaan aikoisi käyttää kaikkia voimiaan. Hänet oli kerran pakotettu suljettujen voimien yli, jolloin yksi hänen voimiaan aisoissa pitävä lukko oli hajonnut, jonka takia hänen voimansa olivat hiukan epätasapainossa. Naiymi ei yhtään tiennyt todellisista voimistaan, koska hän ei niitä koskaan ollut päässyt käyttämään, tai ainakaan hän ei muistanut mitään voimiensa käytöstä.

Naiymia harmitti tilanteen suuri muutos, mutta hän aikoi tehdä kaikkensa että pääsisi tekemään edes jotain, koska hän ei halunnut olla toimettomana ja hänellä tulisi olemaan pian mahdollisuuksia. Naiymi koetteli pysyä piiloisissa paikoissa, mutta oikutteleva vanha orpokoti aiheutti hänen pienestä liikahduksesta narahduksen. Naiymi kirosi hiljaa mielessään vetäytyen pimeyteen ja rauhoittui. Hän kokosi itsensä ja päätti tulla näkyviin, kun ei olis edes piiloutunut juuri äsken.

Naiymi asteli nurkan takaa rauhallisin äänettömin askelin, kuin olisi vasta tullut.
"Ah.. Hei." Naiymi sanoi hymyillen hiukan. Hän ei ollut saanut karistettua salamurhaajan olemustaan kokonaan ympäriltään, joten hänestä pystyi huomaamaan vielä hyvin pienistä asioista, että hän oli salamurhaaja. Naiymin silmissä oli vielä salamurhaajan kylmyys ja pieni varautuneisuus korostui Naiymista. Naiymi oli kuitenkin yllättävän rento, mutta hän pystyi hyökkäämään tai puolustatutumaan hyvin nopeasti jos halusi.

Jillie

Jillie ilmestyi äänettömästi orpokodin käytäviin ja suunisti suoraan ruokalaan katsellen tarkasti ympärilleen. Hän jätti kolme veristä tikariaan piiloisaan lokeroon keittiön lattia laattojen alle huomaamattomaan paikkaan. Hän puhdistaisi ne myöhemmin, mutta nyt hänellä oli kiire. Hän kuitenkin ehtisi syödä ennen kuin menisi "ruhtinaan" puheille, koska muuten hänelle tulisi ongelmia, koska hänellä ei olisi tarpeeksi voimia. Hän katseli ympärilleen ruokalassa vilkaisten Winryä ja Ediä tajuten olla entistä varovaisempi, mutta jos hän vain selviäisi edes ruhtinaan luokse kaikki olisi hyvin.

Jillie kävi ottamassa ruokaa ja koetti pitää mielessään asioita joita oli viimeaikoina kuullut. Oli hänellä osa pienillä maagisilla lapuilla, jotka eivät näkyneet kun hänelle ja sille jolle hän antoi laput. Jillie oli huojentunut että muut Judged olivat jossain muualla, koska muuten hän olisi pulassa.

Jilerkan

Jilerkan oli jäänyt demoni muotoon ja käveli äänettömästi orpokodin käytäviä pitkin keräten voimia ilmasta, että saisi joskus purettua loitsun ympäriltään. Hän ei aikonut satuttaa omiaan, mutta hän joutuisi mennä taas TODH:in johtajan puheille, koska hän oli kuullut että heidät kutsutaan paikalle.

//Outo, mutta yritän myötäillä roolipeliä ja edetä Naiymin tyyliin.. n.n

zéra

zéra ei tiennyt mistä päin narahdus kuului, mutta sen hän tiesi siitä päätellen, että joku oli tarkkaillut häntä jo jonkin aikaa, ehkä siitä saakka jo, kun jilerkan lähti. varjoisassa huoneistossa oli sen verran valoa, että näkisi ympärilleen, mutta ei kauas jo tila jatkuisi. zéra oli vielä keholtaan hieman jäykkä, eikä hän olisi juuri nyt parhaimmalla päällä. hampaat yhdessä hän odotti, että tämä äsken tarkkaillut henkilö astui esiin. mustahiuksinen tyttö katsoi esiin astuvaa, luultavasti saman ikäistä, tyttöä. toinen, ehkä hivenen lyhempi, tyttö ei näyttänyt sen ihmeemmältä, kuin muutkaan ihmiset, paitsi vaatetus näytti ehkä vähän oudolta, ja hieman suipot korvat. vihreäsilmäinen tyttö katsoi hämärässä näkyvää, tummahiuksista tyttöä. hänen katseensa naiyumia kohtaan ei ollut millään tavalla iloinen, hyväntuulinen. vaan vähän pistävä, epäluotettava ja vähän murhaavan oloinen.

" ah.. hei. " naiyumi sanoi, hymyillen vähän. zéra nosti toista kulmaansa asteen korkeammalle, mutta katse ei lähtenyt naiyumista. peitenimeä käyttävä katsoi kauempana seisovaa, arvioivalla katseella. hän ei tiennyt, missä vaiheessa naiyumi tuli paikalle, tai miksi. mutta jotain mätää tässä on.
" hei.. " zéra sanoi, melkein äänettömästi. hän oli hieman etukumarassa, katsoessaan kauempana olevaa naiyumia, mutta suoristi selkänsä ja pisti kätensä puuskaan. katse ei irrottunut violettisilmäisestä tytöstä, sillä hän huomasi että toisen katse oli hieman pistävä, vaikka omansakin oli, vaikka melkein sivusilmällä nyt naiyumia katsoi. ehkä hieman kylmänoloinen. zéra laski katseensa hetkeksi lattiaan, kunnes nosti sen ja nosti katseensa taas naiyumiin. hän epäili jotain toisessa, mutta ei osannut arvata, että naiyumi oli jilerkanin mainitsema palkattu sarjamurhaaja.

Ed istui paikallaan tarkkaillen skidien liikehdintää ja painaen mieleensä noiden perusliikkeet. Hänen tarvitsi tietää miten olisi helppoa livahtaa kellariin tai muuten kadota nopeasti. Kaikki hänen alaisensa ajattelivat näin. Hänen olisi kuljetettava Winry pois. Hän lähti tytön kanssa nopeasti kadoten pois orpokodista ja katosi jonnekin.

//sori että kesti unohdin koko topicin.. Joo no nää lähti nyt hittoon. en häiritse enempää//