Salaisuuksia [Free]

Nayana käveli yksin vanhaa käytävää pitkin jonkinlaisessa tunnelissa. Hän oli kylän ulkopuolella, sillä hän oli lähtenyt pidemmälle harjoitteluretkelle. Nayanalla oli voimakkaampi jousi ja hänen heikompi jousi käytössä, sillä hänellä oli tavoitteena pystyä käyttää hänen tosi joustaan vielä ennen kuin palaisi takaisin. Hän tunsi jousen raskaaksi selässään, mutta onneksi napakka tuuli piti hänet liikkeessä. Hän katsoi välillä taivaalle, sillä hän oli päässyt tunnelista ulos hyvinkin nopeasti.
"Hmph.." Nayana oli jo kauan nähnyt tummat pilvet, jotka kielivät sateesta ja mukaan sekoittuva tuuli kertoi myrskystä. Nayana halusi mennä yksin, mutta epäili suuresti, että joku seuraisi häntä.

Nayana eteni nopeasti hiukan epävakaata kalliotietä, josta oli joistakin paikoista hankalampi mennä. Hänellä oli hänen toinen vaatetus päällään, mutta toinen oli mukana. Avain keikkui hänen kaulassaan nahkaisessa nauhassa, sillä hän halusi pitää avaimen mukana. Nayana oli jo jonkin aikaan vaistonnut pahuutta, mutta nyt hän vaistosi sen lähellä, jonka takia hän otti jousensa jo valmiiksi. Hän pysähtyi odottamaan, sillä kohta oli hänelle hankala, jos hänet pääsisi joku yllättämään liikkeessä, hän olisi tuhon oma.
"Mrh.." Nayanan silmät muuttuivat nopeasti kylmääkin kylmemmiksi ja hänen ulkokuorensa muuttui täysin.

Monsteri hyökkäsi aivan yllättäen, mutta Nayana jostain syystä pystyi päästämään nuolensa suoraan sitä kohti jännittäen toiselle kerralle kuusi nuolta, joista jokainen osui hämmentyneeseen monsteriin, joka kaatui maahan. Monsteri ei ollut päässyt lähellekkään Nayanaa, eikä tyttö ollut menettänyt energiaansa lähes ollenkaan. Nayana katsoi tomuksi muuttuvaa monsteria ja tuhahti ottaen nuolensa takaisin ja puhdistaen niitä nopeasti. Nayana jatkoi matkaansa rauhallisesti.

Will oli tehnyt lähes saman kuin Nayana. Hän oli nimittäin lähtenyt harjoittelemaan kylän ulkopuolelle. Hän oli nähnyt mielenkiintoiselta näyttävän tytön jota hän päätti kaiken yleisen järjen vastaisesti. Tyttö käveli jonkinlaiseen tunneliin ja Will seurasi tätä luultavasta vaarasta huolimatta "En minä tytölle häviä..." Will mutisi hiljaa ja tunsi viileä ja lähes kylmän tuulen selässään. Osa hänestä halusi mennä lämpöiseen baarin kun taas osa seuraamaan tyttöä. Hän kuitenkin rohkaisi itsensä ja lähti seuraamaan suunnilleen häneltä näyttävää tyttöä joka kantoi jousta selässään. Hän aavisti tytön olevan vaarallinen mutta ehkäpä juuri se sai hänet seuraamaan.

Samassa tyttö jatkoi kallio tietä ja Will seurasi jonkin matkan päästä huomaamatta. Samassa nainen käännähti ja Will kierähti kalliossa olevaan rakoon. Hän ei halunnut tulla ammutuksi. Hän kuitenkin tunsi jotain... josta ei tosin ottanut mitään selvää mutta selvästi ei mitään hyvää.

Hän kurkisti raosta ja näki pian kuolleen monsterin makaavan siellä tosin sekin pian hajosi tomuksi. Hän päätti ottaa härkää sarvista ja käännähti pois raosta ja sanoi "Seurasin sinua hetken... Ei kai haitannut, vaikutit vain jotenkin mielenkiintoiselta. Tosin päätelleen äskeisestä et ole maailman turvallisinta seuraa. " Will katsahti tuohon nuoreen naiseen ja tiesi että hän ei ollut ainakaan ihan tavallinen ihminen. Hän ei tiennyt hänestä mitään joten hänen kätensä oli lähellä miekan kahvaa. Ihan vain varmuuden vuoksi

[Jos meni jotain pieleen niin huomauta]

Nayana oli kuunellut askelia perässään, muttei ollut piitannut niistä ennen kuin tappoi monsterin. Ja nyt kun nuori mies tuli näkyviin Nayanan kylmät silmät vaikuttivat jopa uteliailta. Nayana punastui hiukan nuorukaisen sanoessa häntä jotenkin mielenkiintoiseksi.
"Vai että seurasit. Sen taisin kyllä kuulla." Nayana totesi ja laittoi halkeilleen jousensa selkäänsä. Hänellä oli kaksi jousta yhtäaikaa selässä, mutta hänen käyttämässään jousessa oli kolme halkeamaa. Nayana oli kuunnellut nuorukaisen toteamuksen.
"No ehken ehkä turvallisinta, mutta sillä ei ole väliä." Nayana totesi ja virnisti hiukan pirullisesti. Nayanan tummanruskeat silmät eivät kertoneet hänen tunteistaan enään mitään. Nayana oli hiukan varovainen miehen lähellä, mutta hyvin rauhallinen muuten.

Nayanan papittaren paidan hihat heilahtelivat tuulessa, mutta eniten tuuli leikitteli hänen mustilla hiuksillaan.
"Nimeni on Nayana. Kuulun papittarien sukuun, mutta perheeni tapettiin noitina ja siskoni kuolivat myöhemmin pelastaakseen minut." Nayana lausui rauhallisella, jopa kylmällä äänellä.

Napakammaksi muuttunut tuuli ei Nayanaa häirinnyt oikeastaan ollenkaan. Sadekin oli aivan tervettullut, sillä se peittäisi hänen jälkensä ja äänensä.
"Haluatko liittyä seuraan?" Nayana kysyi rauhallisesti ja katsoi nuorukaista. Nayana pystyisi samalla selvittämään onko mies hänen puolellaan vai ei.
"Harjoittelu seura olisi piristävää." Nayana totesi ja kuunteli samalla ukkosen jyrinää kauempana.

Tyttö oli punastunut ja se kertoi Willille erään huojentavan asian. Hän tiesi nyt että tyttö ei ainakaan olisi läpeensä paha vaikka silmät väittivätkin muutama. Will ei ollut ikinä nähnyt sen kaltaista katsetta. Se oli niin kylmä ja etäinen. Tyttö sanoi että oli jo kuulut hänet "Ovatko varjostan taitoni päässet unohtumaan kun minut kuullaan... Sehän ikävää..." Will sanoi mutta sellaisella äänellä että tyttö tiesi että hän oli lähinnä vitsailut. "Et siis ole turvallista seuraa... No en ole vaaroihin tottunut mutta tuskin tuottaa minulle mitään ongelmia" Will vastasi tyttölle ja huomasi tämän virnistävän pirullisesti. Hän se oikeastaan haitannut sillä kyllä hän osasi pitää huolen itsestään. Hän vain toivoi ettei tyttö käyttäisi jotain magiaa häntä vastaa koska siitä hän ei älynnyt juuri mitään.

Will kuunteli puoliksi peloissaan, puoliksi kiinnostuneena tytön selostusta perheestään. Hän ei käsittänyt miten tyttö puhui asiasta noin kylmällä äänellä. Ehkei hän vain ollut pitänyt vanhemmistaan mutta Will tosin luuli että tyttö oli välittänyt heistä ja sen verran paljonkin että oli tullut tuollaiseksi. Siis etäiseksi ja kylmäksi. "Ai ole pahoillani siitä..." Will sanoi pahoittelevasti ja yritti näyttää myötätuntoiselta. Hän kuitenkin jatkoi pienen tauon jälkeen puhettaan "Minä olen William Drumond, mutta kaikki sanovat minua vian Williksi. Olen sepän poika ja äitiäni tuskin tunsin. Isäni on taas kai hengissä mutten häntä ole nähnyt pitkään aikaan. " Will mietti asiaa "Papittaria... Ovat kai hekin hieman vaarallista porukkaa" Hän ajatteli mutta päätti vielä olla kyselemättä mitään.

"Vai että harjoittelu seuraa... Kyllähän se minulle sopii mutta en voi kauheasti olla avuksi jos käytät magiaa kuten olen papittarista kuullut. Olen nimittäin melko yksinkertainen enkä osaa sitä yhtään. " Will sanoi hieman nolona sillä jos tyttö tosiian käyttäisi tätä hän ei älyisi yhtään mitään. Oli alkanut sataa mutta ei se Williä erityisemmin haitannut. Ukkonen jyrähti mutta sää vaihteli aina näillä seuduin kovin nopeasti joten ei sillä väliä. "Mutta en tiedä mitenköhän harjoittelu onnistuisi tässä säässä" Will sanoi ja lähti kävelemään pitkin kallion reunaa.

Nayana hymyili hiukan kuullessaan nuorukaisen vitsikkään toteamuksen. Nuorukaisen toinen toteamus huvitti tyttöä enemmän.
"En maailman turvallisinta, mutta ei minusta toiselle ihmiselle vaaraa ole." Nayana totesi ja nautti sateesta, joka kaseli hänen hiuksensa ja vaatteensa. Nayana oli tottunut sateeseen ja sateessa harjoittelemiseen.

Nayana kuunteli Will:iä rauhallisesti ja virnisti pirullisen oloisesti mietteliäisyyden kun papittarista puhutaan. Nayana päätti hiukan valaista miestä asiasta.
"Papittaret eivät oikeastaan ole varaallisia ihmisille, koska enemmän me autamme hyviä ihmisiä." Nayana totesi rauhallisesti ja katsoi nuorukaista. Hän tiesi että Will oli huomannut hänen taistelevan monsteria vastaan.

Nayana oli hyvillään Will:in suostuessa tulemaan mukaan. Nayana itse kyllä ihmetteli mielessään miksi niin hyvillään oli. Ehkei hän halunnut olla yksin.
"En käytä paljoakaan magiaa, sillä nuoliini sisältyy sitä tarpeeksi." Nayana totesi ja virnisti. Hän ei varmaan koskaan aikoisi ruveta käyttämään magiaa taistelussa enempää mitä nuolet keräävät. Nayana virnisti pirullisesti ja kuunteli ukkosen vielä toistaiseksi kaukaista jyrinää.
"Sää on yllättävän hyvä ainakin etenemään harjoittelupaikkaan, sillä se peittää jäljet ja pitää monsterit ainakin jonkin aikaan loitolla." Nayana totesi huvittuneena. Nayana tiesi että kapenevassa vuoristo kohdassa voi olla liukkaampaa nyt sateella.
"Jatkammeko matkaa?" Nayana kysyi virnistäen ja otti muutaman askeleen eteen vilkaisen Williamiin.

Will oli saanut tytön hymyilemään, se oli edistystä. Hän kuitenkin kuunteli juttua pappitarista ja samalla mielessään sadatteli sadetta sillä hän ei ikinä ollut pitänyt vedestä vaan viihtynyt kuuman ahjon edessä. Hän oli kuitenkin huojentunut siitä että tyttö auttoi ihmisiä eikä ampunut nuoli heidän lävitseen niin kuin Willistä oli aluksi tuntunut. Hän oli tosin vieläkin hieman hämmästynyt monsterista sillä hän ei ollut erityisemmin nähnyt tai taistellut sellaisia vastaan vaan lähonnä taistellut maanties rosvoja ja sen sellaisia vastaan.

Will oli myös huojentunut siitä ettei hänen pitäisi ruveta keskustelemaan magiasta sillä tyttö näemmä käytti sitä vain hieman, tosin sekin paremmin kuin Willillä joka ei käyttänyt sitä yhtään. Ukkonen jyrähti taas ja Will vilkasi ylös taivaalle. "Vai että pitää monsterit loitolla... " Will sanoi hieman hämillään ja alkoi pitää kättään kähellä pienen veitsensä kahvaa. "Mutta jos sinulla on kerran joku harjoituspaikka mielessä niin voit toki johdattaa meitä" Will sanoi ja teki ritarimaisen eleen ja jatkoi "Naiset ensin" Will pääästi näin Naynan eteensä.

[Lyhyt... Oli hieman kiire enkä juur mitään keksinyt tuohon lisää]

Nayana virnisti nuorukaisen tehdessä hänelle liikkumis tilaa ja siirtyi helposti edelle tietäen Williamin kyllä seuraavan.
"Menemme paikkaan, joka pysyy aivan varmasti kuivana, mutta kastelee ensin läpimäräksi." Nayana totesi arvoituksellisesti. Hän oli matkalla kallion toisella puolella olevalle vesiputoukselle, jonka takana on suuri luola, jonka perällä on suuri aukea alue, jota hän oli kunnostanut harjoittelupaikaksi, mutta siellä pystyi myös yöpymään. Nayana osasi puhua arvoituksellisesti halutessaan, mutta nyt hän oli lyönyt arvoituksen peliin pitkästä aikaan.

Nayana naurahti nuorukaisen mutinalle kävellessään ja katsoi taivaalle.
"Pääsemme sentään kuivaan paikkaan harjoittelemaan." Nayana totesi huvittuneena ja pyyhkäisi hiukset silmiltään. Tytön vaatteet olivat jo märät, mutta vaihtovaatteet oli sen verran hyvin suojattu että ne kestäisivät kuivina. Hänen jousensa, jossa oli kolme halkeamaa oli kestänyt toistaiseksi hyvin, mutta jos hän joutuisi vielä kohtaamaan monstereita/ demoneja se ei varmana kestäisi.
"Harjoittelupaikkaa on sitten kunnostettu, sillä olen ollut siellä aikaisemminkin." Nayana totesi ja virnisti hiukan. Tyttö oli yllättävän rauhallinen Williamin lähellä jostain syystä. Ehkä hän piti nuorukaisesta, tai sitten jotain muuta.

Nayanan kengät liukuivat hiukan, mutta tyttö pysyi kuitenkin kapealla polulla erittäin hyvin. Nayana myös toivoi pysyvänsä pystyssä koko matkan. Hän ei aikonut nolata itseään tai joutua pulaan jos rupeaisi kömpelöksi. Nayana ei myöskään halunnut demoneja tai muitakaan olentoja vastaan kielekkeellä.

"Kastelee ensin.... täh...." Will sanoi taas hieman hämillään mutta tyttö näytti olevan sittenkin sellainen joka ei veisi häntä ansaan. Joten hän tyytyi seuraamaan tyttöä ja ihmettelemään mihin he olivat menossa. "Mikä hän se on... No olen jo litimärkä ettei kai kastumisella enään ole väliä" Will ei ollut kovin hyvä arvoituksiissa ja arvasi ettei tyttö kertoisi mihin he olivat matkalla joten tyytyi olemaan välittämättä.

"Niin kivahan se olisi. Sateessa treenaaminen ei ole hauskaa." Will sanoi tälle kertaa vähän enenmän tosissaan mutta silti hieman vitsillä. Willillä taasen ei ollut vaihto vaateita paitsi ne resuiset vaatteet jotka ovat hänellä mukana jos joutuisi sepän hommiin. Will huomasi jousessa tytön selässä muutamia halkeamia ja meinasi melkein huomauttaa että olisi voinut tehdä uuden mutta jousi oli varmaan hyvin rakas tuolle tytölle. Ei kukaan muuten rikkinäistä jousta kantaisi. "Vai niin... sehän on vain hyvä. Ainakin saa vään paremman harjoitelu paikan kuin yleensä." Will sanoi ja hymyili tytölle. Tosiaan hän yleensä vain treenasi pienessä tulikuumassa pajassa. Siellä treenaaminen olia ina hyvin rasittavaa.

Tie oli liukas ja Will oli jo muutamasti meinannut kaatua sillä hän ei ollut mailman tasopainoisin ihminen. Hän tosin sai pysyttyä pystyssä joten kuten mutta hänen kenkänsä olivat jo ikävän märät ja hän toivoisi että saisi ottaa ne pois jalastaan mutta ei hän sitä tehnyt ennenkuin he pääsisivät sinne. Hän seurasi edelleen Nayna koska hänellä ei ollut harmainta aavistusta mihin oltiin menossa. Mutta hän päätti matkan ratoksi puhua hieman. "Muuten, mihin sinä harjoitelussasi pyrit? Minä haluaisi leikata metallia ja kiveä miekan iskulla mutta se ei taida ikinä onnistua, mutta pajassani kuumassa ahjossa voin totta kaim yrittää takoa vahvempaa miekkaa, tosin en luultavasti tuossa tavoiteessani onnistu mutta ompahan jotain johon pyrkiä" Will sanoi ja virnisti.

Nayana rupesi naurattamaan kun hän sai Williamin sekaisin, mutta hän pysyi rauhallisena. Hänellä oli kyllä toinen jousi mukana, mutta hän oli ottanut siitä nauhan pois ja käytti sen puu osaa hiukan tukenaan. Tuon jousen magia oli harmitonta kosketukselle silloin, kun siitä oli nauha irti.
"Sitä minne olemme menossa en oikeastaan kerro. Mutta se on leveämmän polun varrella, mutta tämä kapea oikaisee hiukan. Pääsemme kuitenkin sille leveälle polulle jollemme kaadu ennen sitä." Nayana totesi ja hänen toinen jalkansa liukui taas hetkeksi reunan yli, mutta Nayana reagoi ajoissa ja pääsi polulle takaisin.

Nayana virnisti katsoi pilviä, jotka kertoivat myrskystä, mutta he ehtisivät ennen myrskyä vesiputouksen taakse, sillä sen kohina kuului jo kaukaisena. Nayana katsoi ympärilleen ja näki ensimäisen salaman. Hän kuitenkin kuunteli Williamin puhetta rauhallisena ja kuunteli milloin tuo olisi nurin polulla.
"Sinä olet oikeastaan toinen joka näkee sen paikan mihin olemme matkalla." Nayana totesi saapuen varovaisesti leveämmälle polulle. Williamin kysymys mihin hän pyrki harjoittelussa sai tytön miettimään hetken.
"Tulla hiukan vahemmaksi ja kestää paremmin pahuutta, sillä menetän tajuni liiallisen pahuuden lähelllä. Sekä se että minun olisi mahdollista käyttää lumottua joustani." Nayana totesi rauhallisesti.

Leveämpi polku oli paljon helpompi kulkea ja Nayana oli huojentunut päästessään pois kapealta polulta. Nayana kuunteli nyt enemmän ääniä ja muita, sillä hänellä oli taas tunne että jokin paha oli lähellä. Hän ei kuitenkaan aistinut tuon pahan olevan voimakas, jonka takia hän oletti ettei olento hyökkää. Nayana oli kuitenkin hiukan varovainen. Vesiputouksen ääni lähestyi kokoajan, mutta he joutuisivat laskeutumaan vähän alemmaksi että pääsisivät luolan tapaiseen paikkaan.

"Jaaha.." Will mutisi vastauksena vieläkin tosin hieman hämmentyneenä tytön alkaessa puhua teistä. Samassa Nayana oli kompastua ja Will syöksähti nappaamaan kiinni tämän kädestä tai jostain mutta tytön saadessa tasapainonsa Will menetti itse tasapainonsa ja samassa vetäisi esiin miekkansa ja iski sen maahan kiinni ja pysäytti tällä tavalla oman kaatumisensa. Will naurahti ja nousi sitten taas kokonaan seisomaan ja jatkoi matkaansa seuraamalla Nayananna.

"Taitaa tulla myrsky sää... " Will mutisi itsekseen katsellessaan taivaalle. Hän näki hyvin tummia pilviä ja toivoi että he ehtisivät Nayanan harjoittelu paikkaan. "Toinen vai? Pitäisi kai ottaa se kunniana" Will sanoi hymyillen ja oli taas lentää nenälleen mutta onnistui taas saamaan taaapainonsa takaisin. "Menetätä tajusi pahuuden takia... ja jousi on siis lumottu ja sen takia et luovu siitä vaikka se alkaisi olla hajoamisen partaalla. Voin tosin yrittää korjata sitä vaikkein olekkaan velholle aseita takovien rinnalla yhtään mitään. " Will vastasi Nayanan sanomisiin pahuudesta ja jousesta. Hän kun oli luullut että papittaret nimenomaan kestivät erinomaisesti pahuutta. Hänen silmissään näkyi hetken aikaa ristiriita joka velloi hänen päässään. Kohina kuului jo etäisenä mutta Will ei älynnyt mitään.

Sitten he saapuivat leveämälle polulle ja oli huojentunut siitä sillä hän olisi aivan varmasti taas kaatunut kohta. Samassa hän kuulikin jo kovempana vesiputouksen jylyn ja huudahti samassa "Vesiputous vai!?" Samassa hän vähän kiihdytti vauhtiaan ja olikin jo pian putouksen edessä. Samassa hän käytti taas lempifraasiaan ja sanoi "Naiset ensin!" Samalla hän viittasi vesiputoukseen päin. Myrsky alkoi olla jo vähitellen tuloillaan

Nayana oli häthkähtänyt hiukan kun nuorukainen oli meinannut itse pudota siirtyessään auttamaan tyttöä. Nayana hymyili hiukan huvittuneena nuorukaisen toteamukselle.
"Se kannattaa ottaa kunniana." Nayana totesi huvittuneena ja kulki rauhallisesti eteenpäin.

Williamin puhuessa säästä hän oli jo aikaisemmin tarkkaillut taivasta, mutta nyt myrsky ja sadepilvet olivat aivan yläpuolella. Nayana virnisti hiukan Williamin tajutessa viimein minne he olivat menossa.
"Jep vesiputous." Nayana totesi ja hymyili nuorukaisen käyttäessä taas lempi lausahdustaan. Nayana laskeutui muutaman kiven alemmaksi ja livahti vesiputouksen taakse päästen samalla luolaan, josta oli kuitenkin jonkinlainen pudotus veteen, sillä luola ei ollut aivan maan tasassa. Nayana kuitenkin oli jo tottunut menemään luolaan.
"Ole varovainen sitten alas tullessasi." Nayana totesi Williamille ja asteli luolaan.

Nayana kokosi odottaessaan toisen jousensa ja sen maagiset riimut hohtivat hetken, mutta lakkasivat hohtamasta. Nayana hymyili ja jäi odottamaan Williamia hetkeksi. Hänellä oli nyt kaksi jousta, joten jos aikaisempi hajoaisi lopullisesti, häne olisi pakko yrittää enemmän, että voisi käyttää toista joustaan. Kummassakin jousessa oli magiaa, mutta toisessa oli paljon enemmän.

Will ei siis ollut hyvä arvoituksissa mutta oli hän sen loppujen lopuksi älynnyt. Tosin nyt hän näki vesiputouksen. Will oli ajatellut putosuta suuremmaksi mutta ei siitä nyt erityisemmin välittänyt. Nayana astahti sisään ja varoitti Williä kuolaan tulosta. Will kuitenkaan ei välittänyt tapasan mukaan varoituksista ja hyppäsi vesiputoukseen ja tietenkin hänen märkät kenkänsä pettivät ja hänen nensä olisi osunut lattiian jollei hän olisi ehtinyt iskeä käsiään maahan.

Will katseli ympärilleen ja huomasi sitten Nayanan kädessä toisen jousen. "Mikäs jousi tuo nyt on? " Will kysähti. Hän näki että tuossa aseessa oli jotain erikoista. Olihan hän ase seppä kuitenkin. Will päätti vielä kokeilla sitä mitä aina kokeili aina harjoituksensa aluksi tai lopuksi tai muuten vain, sitä mitä hän tavoiteli. Hän nosti kiven maastaa ja hengähti muutamisen kertaa ja sitten heitti keven ilmaan ja teki siistin viillon joka olisi halkaissut ihmisenkin kahtia. Tosin kiveen se ei toiminut yhtä hyvin ja siihen tuli vain jonkinmoinen lovi "Äsh.... Ei onnistunut.." Will mutisi mutta hymyili taas kohta

"Muuten Nayana... Voisitko mitenkään kääntyä kun vaihdan vaatteet..." Will sanoi nolona ja alkoi ja availla pussiaan jossa oli kylläkin hieman huonot vaatteet yli päätänsä. Paidan Will otti jo pois ja otettuuan toiset vaatteet pois kassista hän puristi vedet paidastaan ja tunki sen kassiin. Siisteys ei ikinä ollut ollut Willin hyveitä.

Nayana katsoi kun Will kaatui ja pudisti päätään kuunnellen vesiputouksen pauhua. Hän oli osittain välinpitämätön, mutta oli osittain säikähtänyt.
"Ainakin varoitin." Nayana totesi itseksseen ja katseli hetken ympärilleen. Hän matkaisi vähän syvemmälle luolaan.

Nayana katsoi kokoamaansa jousta ja naurahti hiljaa.
"Minun mukanani osina kulkenut jousi, jota en voi käyttää." Nayana totesi ja katsoi, kun Will yritti halkaista kiven, mutta se vaikutti aivan turhalta. Nayana hymyili nuorukaisen mutinalle ja katsahti läpimärkiä vaatteitaan, sillä hän oli tuntenut hiukan kylmyyttä.

Nayana naurahti, kun Will pyysi häntä kääntämään selän vaatteiven vaihdon ajaksi.
"Tottakai." Nayana totesi ja käänsi selkänsä nuorukaiselle astellen syvemmälle luolaa, joka päättyy suurehkoon aukeaan alueeseen. Nayana asteli niin pitkälle ettei nähnyt enään Williamia ja tiputti vaate pussinsa maahan siirtyen hiukan kulman taakse ja otti paidan pois. Hän kaivoi mustan paitansa esiin ja veti sen ylleen. Hän kuunteli samalla kuitenkin tarkkaan ääniä. Seuraavana oli mustat housut, jotka hän vaihtoi nopeasti papitar hameen takia. Nayana sitoi housut nilkoista pussille, kuten tavallista. Hän jatkoi matkaa mutta samalla hän sytytteli soihtuja, joita hän oli laittanut pitkin käytävää aukealle asti. Hän kävi matkalla suuremmassa kallio syvänteessä laittamassa kaksi soihtua sinnekkin päälle. Syvänteessä oli lähde, jossa oli puhdasta lämmintä vettä. Nayana ei tiennyt ollenkaan mistä vesi tuli, muttei piitannutkaan.

Tyttö oli paljon nauravaisempi kuin Will oli osannut odottaa kylmien silmien katsaan jälkeen. Hän sadateli jotain kaaduttuaan mutta oli sitten hiljaa. "Onko se sitten rikki vai? Vai onko se muuten vain käyttö kelvoton" Will kysäisi tytön jousesta kun tämä kertoi että osina kannetaavaa jousta ei voinut kantaa. Will olisi nääs kovasti halunnut nähdä sen koska odotti sen olevan taidokasta työtä.

Tytöm käännyttyä Will vaihtoi pikaisesti housunsa repaleisiinsa mutta hänellä oli mukaanaan vain ja ainoastaan nahkainen liinansa jota ei oikein viitsinyt laittaa päälleen joten hän vain tyytyi laittamaan päälleen varatakkinsa joka satui olemaan mukanaan. Hänellä tosin tulisi siinä varmaan kuuma joten hän jätti sen auki. Sitten hän hivasi kengät ja sukat jalastaan ja pesaisi hikisiä jalkojaan hieman vesipuotouksen alla. Sitten hän sitoi takaisin vyönsä jossa roikui miekka ja sen huotra sekä tikari kotelo ja erinnäisiä muita taskuja täynnä ties mitä kamaa nauloista tuluksiin. Lopuksi hän heitti vielä nahkaiset hanskansa taskuihinsa ja ajatteli sitten kerrankin järkevästi nähdessään muutaman hieman terävämmän kohdan katon reunassa. Hän kaivoi paitansa pussista ja heitti sen kiinni siihen ikään kuin naulakkaan ja teki sitten saman housuilleen.

Sitten hän odotti heteken hienotunteisesti ja huusi sitten "Nayana voinko tulla ja sinne päin?!" Hänestä nimittäin olisi ollut noloa jos olisi sattumalta nähnyt tytön vaihtamassa vaatteita. Jos kuuluisi myöntäva vastaus Will lähtisi peremmäs luolassa. Hän oli nyt aika paljon reisusemman ja erikoisemman näköinen kun hänellä oli painava vyönsä, repaleiset housut ja pitkä takki jota hän ei kyllä kauaa pitäisi päällä

Nayana oli katsonut lumottua joustaan nuorukaisen kysyessä miksi hän ei sitä voinut käyttää.
"En pysty jännittämään sitä, sillä sen lumous estää sen. Olen jousen mielestä vielä liian heikko käyttämään sitä." Nayana totesi ja katsoi jousen riimuja. One soul and one life endure this bow. Nayana ymmärsi tuon riimutekstin vain sen takia, että hänelle oli kerrottu mitä teksti tarkoitti.
"Yksi sielu ja yksi elämä sietää tämän jousen." Nayana lausui ääneen ja huokaisi syvään. Nayana oli tottunut jo kantamaan jousta mukana, mutta jännittäminen oli vielä mahdotonta.

Nayana katseli ympärilleen varmistaakseen ettei kukaan ollut käynyt piilopaikassa. Nayana kuuli Williamin huutavan saako tulla ja hän sytytti viimeisen soihdun.
"Voi tulla!" Nayana huusi ja hymyili itsekseen. Hän oli väsynyt pitkän matkan jäljiltä, mutta hän halusi vielä kokeilla yhden jutun.

Nayana vapautti maalitaulut näkyviin kymmenen metrin päähän ja jännitti kolme nuolta jouseen jossa oli kolme halkeamaa. Nayana odotti hetken ja päästi nuolet, joihin kerääntyi pyhää energiaa. Nuolet eivät lähteneet niin hyvin kuin Nayana odotti, mutta se johtui siitä, että jousi oli hajota Nayanan päästäessä nuolet.
"Hemmetti." Nayana mutisi ja katsoi nuolia, joista yksi ei ollut päässyt edes maalitauluun asti, mutta muut olivat.

Will ei ollut ymmärtänyt jousi juttua jousen jännitämisestä joten jätti sanomatta mitään. Nayanan sanoessa että hän saattoi tulla WIll juoksi melko äänettömin askelin kohti tyttöä. Hän näki samassa miten tyttöä ampui jousellaan mutta selvästi jokin meni pieleen koska jouset lensivät sikin sokin ympäriinsä. Siinä samassa Will kappasi jousensa joka oli melko karkeaa työtä mutta sillä oli Willin mielestä hyvä mpua koska se sopi hänen käteensä. Hänen ampuma nuolensa osui melko lähelle keskustaa.

Sitten hän katsahti tyttöä virnistäen ja laittoi oman jousensa takaisin selkä kotelloonsa. Hän katsahti tytön jousta ja sanoi "Minä voin katsoa tuota... En ehkä ole mailman mahtavin ampuja mutta enköhän minä saisi tuon kestämään hitusen kauemmin ainakin. " Hän alkoi kaivaa epämääräisiä pussukoita vyössään ja levitti korjaus tarvikeita maahan. Sitten hän ojensi kätensä ja sanoi "Jos nyt haluat niin voin yrittää, mutta ei ole mikään pakko" Mikäli tyttö antaisi jousen Will alakaisi tutkaila sitä ja jos ei niin hän vetäisi oman jousensa esiin ja alkoi hioa sitä sileämmäksi ja pyöreämmäksi

Nayana kuuli aika hyvin Williamin tulon, mutta hän oli muuttunut jäätäväksi itsekseen. Hän huomasi Williamin ottavan jousensa. Nayana katsoi Willien ampumista jousella ja hymyili hiukan. Hän kuunteli jousien nuolen vaimean suhahduksen hyvin tarkkaan. Nayana katsoi nuolen osuessa melkein keskikohtaan. Nayana nyökkäsi arvioiden hiukan nuorukaisen taitoja samalla. Nayana ei uskaltautunut uudestaan jännittämään joustaan, joten hän piti toistaiseksi sitä kädessään. Hän aikoi tänään kokeilla lumottua joustaan.

Nayana katsoi kylmillä silmillään Williamiin ja nyökkäsi hiukan. Hän ojensi jousensa nuorukaiselle.
"Saat katsoa, mutta ei se käsissäni kestä sen pidempää kuin aikaisemminkaan." Nayana totesi hiukan pirullisella äänellä. Nayana kuitenkin huomasi että nuorukaisella oli hyvät korjaus välineet, joten luotti tuohon. Hän jätti jousen Williamille ja hymyili hiukan. Nayana siirtyi sivummalle ja katseli ympärilleen.

Pian Nayana kuitenkin otti voimakkaamman jousensa ja koetti jännittää hiukan sitä, pieni energia aalto kulki Nayanan läpi mutta tyttö ei piitannut sitä. Nayana päätti ottaa yhden nuolen ja kokeilla, muten jousi käyttäytyy. Nayana otti pyhän nuolen ja asetti sen valmiiksi. Nayana jännitti jousta varovaisesti, jolloin hänen käsiinsä ja kehoon iski pieni sähköjännite, joka teki erittäin kipeää, mutta Nayana jännitti kuitenkin jousen loppuun. Nayanan päästäessä nuolen, se lähti täydellisessä linjassa maalitaulua kohti ja lävisti sen helposti. Nuoli upposi helposti kallioon. Nayana katsoi hetken nuolen perään, mutta putosi polvilleen yskäisten.
"ym.." Nayana tunsi edelleenkin sähkön aiheuttaman kivun ja pienen shokin, jonka hän sai kuitenkin hallintaan.