Väärällä puolella

Nuori tyttö asteli kuolemanmailla ihmeissään, sillä hän oli tullut alueelle ihan vahingossa luolastojen kautta. Alueella ei tuulenut yhtään, mutta paikka oli oudon kylmä kuitenkin.
"Missä olen?" Tyttö kysyi itseltään, sillä ei vonut kysyä keneltäkään muulta, sillä oli kulkenut yksin.

Tyttö katseli ympärilleen mietteliäänä ja meinasi kääntyä kannoillaan, mutta muutti mielensä, sillä halusi selvittää mihin oli joutunut.
"Hih.." Tyttön hiukset oli sidottu kiinni, sillä hän ei jaksanut pitää niitä auki. Tyttö kuuli vaimeita ääniä, jotka tuulettomuuden takia eivät saavuttanet hänen korviaan kunnolla.
"Hmm?" Tyttö lähti rauhallisesti ääntä kohti arvioiden kokoajan suuntaa.

"Nayana odota !" Kuului yllättäen tytön takaa ääni. Tyttö säpsähti ääntä, sillä ei tunnistanut ääntä, mutta täällä kirotussa paikassa hänen nimensä nähtävästi tunnettiin.
"Jää tänne. Tämä on kuoleman maita." Ääni lausui ja Nayana pysähtyi ja kääntyi katsomaan olentoa ja samassa oli ottanut jousen ja nuolen. Hän oli myös jännittänytt jousen ja tähtäsi nyt tuota suurta olentoa kohti. Hän ei tunnistanut olennon lajia, mutta tunsi sen vaarallisuuden.
"Älä pelkää en aiheuta harmia." Olento sanoi lempeällä äänellä yrittäen rauhoittaa nuorta papitarta, mutta turhaan, sillä Nayana päästi nuolensa kohti olentoa. Nuoli osui olennon ruumiiseen vahingoittaen tuota pahasti, mutta vasta Nayanan toinen ilmanhalki lentävä nuoli kaatoi olennon maahan ja hajoitti tuhkaksi.
"Tuo oli yllättävän heikko vaikka tunsin vaarallisuuden." Nayana totesi itsekseen ja laski jousta hiukan.

"Edward Kristopher Judgement" ääni sanoi ennen kuin kuului pysyn paukahdus ja kamala huudahdus. Edward asteli hiljaa tietä pitkin hän oli vahingossa osunut tänne seikkailtuaan orpokodin kellarissa "tämä siis on syy miksi orpokoti on täynnä niitä saatanan monstereita" hän totesi ääneen ja jatkoi matkaansa hänen hattunsa oli musta ja takkinsa oli musta hän oli ampunut kerrankin niin että verta ei ollut lentänyt takille. Hän asteli hiljaa katsellen eteensä kun kuuli tömähdyksen ja lähti juoksuun katsoen kuinka monsteri muuttui tuhkaksi nainen ei ilmeisesti huomannut toista pienempää hirviötä joka aikoi tappaa tämän "Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen ja paskat en minä siihen usko menet kuitenkin helvettiin" hän totesi ja laukaisi molemmat pyssyt yhtä aikaa muuttaen monsterin tuhkaksi. Hän käytti omaa rukoustansa hän oli tehnyt sen kun isä oli käskenyt että monsterit pitäisi siunata hän oli tehnyt sen mitä monsterit käyttivät kirouksenaan nykyään varmaan. Hän laittoi pyssyt takaisin takkinsa taskuihin. "Hitto unohdin kertoa sille nimeni nyt en herätä kauhua helvetissä niin paljon kun voisin" hän kirosi ääneen ja virnisti tytölle.

Tyttö kuuli Edwardin äänen ja pian kaksi laukausta. Tyttö ei todellakaan ollut kuullut pienemmän demonin lähestymistä, sillä kuoleman mailla ei tuntunut tuulevan. Nayana kääntyi Edwardiin päin ja hymyili vinosti pitäen jousensa matalammalla.
"Edward kenties?" Nayanan ääni oli rauhallinen, mutta katse oli kylmä. Tyttö oli tottunut hiukan yllättäviin tapauksiin. Nayana mietti sanoisiko vielä jotain, sillä hänellä ei ollut oikein halukkuutta puhua vieläkään.
"Sinäkin eksyit tänne?" Nayana lausui kylmästi ja kuunteli ääniä pitäen kättään valmiina nappaamaan nuolen. Tytön hiuksiin osui pieni tuuli, jonka aluperää ei varmana tiedettäisi kuolemanmailla, mutta Nayana tiesi sen. Tytön huulilla kävi hymy.

"Itse asiassa Ed kavereille ja Ed Judge lyhyesti ja sitten kun haluat olla virallinen niin Edward Kristopher Judgement" hän totesi naiselle selkeällä vale hymyllä hän halusi edes näyttää mukamas onnelliselta vaikka ei se kuitenkaan vaikuttaisi ilmeisesti kaikki jolla oli taito tappaa monstereita olivat jollain sortin masennus tasolla.
"mitäs sitten vaikka eksyinkin eksyminen on kivaa ja sitä paitsi makaisit kuolleena jos en olisi tullut." hän totesi palaten tyyneen itseensä ja keskittyen hän ei luottanut luonnon voimiin edes maan päällä saati täällä hän luotti omaan pahan vaistoamiskykyynsä. "Huh huh täällä on aika vaarallista kun pelkästään kymmenen metrin sisällä voi tuntea vaarallisia aikeita" hän totesi hän tiesi että se ei tarkoittanut monstereita vaan jopa maa täällä oli ilkeä ja paha.
Minulla on yhdeksäntoista panosta molemmissa aseissa ja kaiken lisäksi neljä täyttä lipasta ja taskun pohjalla neljäkymmentä panosta pitäisi selvitä elossa vähän aikaa. hän ajatteli ja oli huokaista koska panosten määrä oli tärkeä jos hänellä ei olisi tarpeeksi hän olisi jo kuollut.

Nayana nyökkäsi havaitsi kyllä saman pahuuden, minkä Ed havaitsi.
"Ed... Hm..." Nayana jännitti jousensa havaitessaan jonkun lähestyvän nopeasti ja tähtäsi kauemmaksi. Nayana laski mielessään jonkin verran.
"Kaks, yks.." Nayana päästi nuolen, jonka ympärille kerääntyi valkeaa energiaa. Nuoli ohjaantui ilman halki pysähtymättä tavoittaen pian kohteen. Kevyt tömähdys sai Nayanan nyökkäämään hiukan.
"Yllättävän tehokas." Nayana totesi itsekseen ja huokaisi.

Nayana tunsi pahuuden ja oli kokoajan jokseenkin varuillaan. Hänen ampuma nuolensa palasi takaisin nuoli koppaan aikanaan.
"Huo." Nayana venytteli hiukan.

"mitä?" Ed kysyi kuuli laskun ja näki nuolen lähtevän. Hän oli aistinut sen kohteen vaarattomaksi ja päättänyt jättää ampumatta koska hänellä oli rajoitettu määrä panoksia näihin aseisiin ja hän ei osannut tehdä näihin kahteen panoksia.
Ed aisti hetken aikaa ja katsoi naista silmiensä hetkeksi välähtäen punaisina "juokse takaisin orpokotiin älä katso taaksesi vain juokse minä pidättelen tuota niin kauan kunnes pääset pakoon meistä ei ole edes yhdessä vastusta tuolle tasolle" hän totesi ja tärisi hieman pahuus katosi kun se lähestyi se oli pahempi kuin pahuus täällä. Samassa hän katosi naisen edestä ja oli sitä vastassa ruveten ampumaan pyssyillään "yks, kaks, kol, nel, viis, kuus, sei, kasi, ysi, kymmenen" hän laski hän oli ampunut kaksi kymmentä panosta onnistuneesti vastustajaansa ja se jatkoi silti matkaansa "JA PASKAT" hän kirosi ja rätätti loput kahdeksantoista siihen tiputtaen lippaat ja ladaten uudestaan siinä vaiheessa oli turha enää ampua. Hän löi aseet takkinsa taskuihin ja torjui sen nyrkin omallaan ja väisti potkun joka tuli häntä kohti. Hän tiputti viittansa ja laski hattunsa maahan ottaen taistelu asennon. Sitten hän katosi potku hirviön vatsaan selkään päähän ja sitten nyrkistä vatsaan ja lento päin maata. Hän tunsi sen pahuuden hänen panoksensa eivät olleet edes vahingoittaneet sitä sitten hän huomasi sillä roikkuvan tutun avain kasan vyön tapaisella hän liikkui nopeasti ja otti avaimmet siltä ottaen samalla potkun selkäänsä hän kuolisi jos ei keksisi mitään tai no ei hän voinut keksiä mitään tuo hirviö oli saanut jotenkin hänen isänsä avaimet. Hän oli kuitenkin varma että tuo ei ollut hänen isänsä murhaaja koska sillä ei ollut hänen veljensä avaimia avaimet olivat valmistuijaislahja mutta tämä hirviö oli ottanut ne jonkin merkkinä hän kuitenkin piti kantansa ja ei neuvotellut. Hän hengitti jo nyt raskaasti hän kohtasi harvemmin itseään parempia lähitaistelijoita mutta tämä ei ollut parempi tämä oli kestävä mikä olikin sen heikkous hän ei saisi sitä selville ennen kuin kotona jos sinne pääsisi tai no siis orpokodissa.

Nayana oli sävähtänyt Edin käskyä, muttei ollut lähtenyt, vaan hän tarkkaili. Hän kuuli ääniä ja askelia, jokin muukin lähestyi. Hän huomasi Edin ottavan yhteen korkeamman tason demonin kanssa, mutta hän ei lähtenyt. Hän jännitti jouseensa kuusi nuolta yhtä aikaan ja päästi ne, sillä ympärillä oli muitakin demoneja, jotka eivät olleet hyvillään Nayanan ja Edin läsnäolosta.
"Mrh.." Nayana jännitti jouseensa yhden pyhän nuolen ja lähetti sen Edin kimpussa olevaa demonia kohti, mutta päätti kuitenkin lähteä, sillä häntä alkoi heikottamaan liika pahuus ympärillä. Nayana oli sentään lähes tavallinen ihminen, sillä todellisuudessa tavalliset ihmiset eivät pystyisi oppimaan magiaa, mutta miten Nayana pysyisi.

Nayana suuntasi kellariin vievälle portille, sillä tiesi sen olemassa olon. Nayana oli aikaisemminkin käynyt tuolla, mutta oli jo unohtanut nuo ajat, joten hän ei ollut osannut arvata että luolastakin pääsisi kuoleman maille, eikä edes ollut tajunnut joutuneensa väärälle puolelle.

Ed katsoi nuolen tuhoutuvan sekunnissa ja tajusi että näillä pyssyillä ei tuo kuolisi hän katsoi naisen suuntaan ja keskitti voimiaan "JUOKSE" hän karjaisi.
"en ajatellut käyttää tätä täällä mutta kai se on pakollista onneksi ei ole tuulta 4 sekuntia on ehkä mahdollista. "Voice mode" hän totesi ja kiihdytti max speediinsä ensimmäinen asia mitä kuului oli "POKS" kun ääni valli hajosi ja sitten hän ilmestyi kauas hirviöstä ja kiihdytti uudestaan tällä kertaa instant speedillä "tämä sattuu huomenna" hän totesi ja liikkui portille saakka pika nopeata hypäten portista sisään pyssyt esillä hän oli ottanut hattunsa ja takkinsa vaikka ei sitä kerinnyt itsekkään tajuamaan. Hän osoitti porttia pyssyillään odottaen että jokin hyppäisi sieltä lävitse. Hän hengitti raskaasti mutta tiesi että huomenna hän ei varmaan pääsisi sängystä ylös ensin raskas taisto ja siten vielä äänen nopeus hän olis kuoleman rajalla huomenna.

Nayana sai voimansa takaisin, koska hänen ampumat nuolensa palasivat takaisin, sillä nuo nuolet estivät pahuuden pääsemästä liian lähelle.
"Hm.." Nayana juoksi portaaliin pysyen kuitenkin matalammalla, sillä oli havainnut että toinen vahtii porttia. Nayana pääsi portista sisään ja siirtyi sivuun. Nayana oli pysynyt ehjänä porttien toisellapuolella, sillä aikaisemmin hän oli tullut puolikuolleena takaisin.

"Hm.." Nayana kuunteli kellarin ääniä hiukan mietteliäänä ja hänen tummanruskeat silmät olivat hyvinkin valppaat. Maagiset nuolet hohtivat hiukan tuoden valoa pimeään kellariin. Nayana katsoi jousta, joka oli kestänyt monen maagisen nuolen ampumisen kerralta, sillä aikaisemmat jouset eivät olleet kestäneet. Nayana ei ollut vielä löytänyt oikeaa jousta, jolla pystyisi ampumaan nuolia joihin hän pystyisi lisäämään magiaa.

Nayana katsahti Ediin ja kallisti päätään hiukan.
"Huomenna et taida päästä sängystä ylös." Nayana totesi.