Nuhjuinen ruokasali

Lucifer mittaili harjaantuneella katseellaan sotkuista keittiötä, tiirikointitempun hän oli opetellut jo kauan sitten ollessaan vasta pikku poika, hän oli jotenkin aavistellut että vielä joskus tuota taitoa tarvittaisiin. Paladri herra harppasi likaisen kattilan yli naksauttaen varoen tyhjään ruokasaalin johtavan oven auki. Ainakin oman toivonsa mukaan, hän saattaisi tekeytyä yhdeksi orpokodin asukkaaksi kun ruokasali täyttyisi hälisevistä orvoista. Ja vaikka kuinka hänen kunniansa vastaista se oli, lintuihminen jäi pöydän alle odottamaan.

Monen tunnin päästä alkoi kuulumaan keittiön ovelta voimakasta kynsien raapivaa ääntä kun valkeaturkkinen tiikeri raapi ovea - edelleen tajuton Jillie selässään - yrittäen saada oven auki. Myös valkea susi oli seurannut tiikeriä metsästä ja raapi myös ovea. Tiikeri haistoi Luciferin ja mourahti pyytävästi kuitenkin kuuluvalla äänellä, joka saattoi kuulua Luciferin korviin asti. Jilliellä oli jostain syystä myös haavoja ympäri ruumista, joka huolestutti Jillien lemmikeitä. Pimeys piti suden ja tiikerin hyvin suojassaan ja turvassa vaaroilta. Susi kiersi etuovelle yrittäen saada sitä kautta jonkun huomion, mutta tiikeri jäi keittiön ovelle.

Miten syviä unia Paladri herra olikaan katsellut, hän ei yksinkertaisesti voinut olla havahtumatta korvia raastavaan rapinaan.
Hetken ajan Lucifer pohti ankarasti, uskaltautuisiko turvalliseksi tuntemastaan paikasta lähteä selvittämään moisen äänen lähdettä. Lintuihminen ei voinut kuin puristaa silmiään tiukasti kiinni, kuin yrittäen lapsen lailla haihduttaa painajaista kunnes tämä kuuli tutun tuntuista mourunaa.
Tytön lemmikki? Lucifer hätkähti, tämä avasi silmänsä epäröiden. Nuorimies nousi kolauttaen päänsä pöydän reunaan joten tämä suosiolla konttasi pöydän alta, peläten kait että joku näkisi hänet ikkunasta jos tämä ei olisi lainkaan varovainen. Hitaasti ja varovaisesti paladri herra pysähtyi keittiön oven eteen painaen korvansa tätä vasten. Kuulosteltuaan hetken syvän huojennuksen saattelemana tämä saattoi jo todeta äänen pitäjän tosissaan Jillien lemmikiksi.

Lintuihminen järkyttyi todenteolla huomatessaan ettei tiikeri ollutkaan yksin, vaan tämä selässä retkotti näky jota hän ei sitten viimeisen yönsä kansansa keskuudessa ollut joutunut kohtaamaan. Tyttöhän oli verissä päin, eikä auttanut muu kuin sulkea silmänsä. ''M-mitä hänelle on tapahtunut?'' Paladri änkytti, vaikkei tosissaan uskonutkaan tiikerin vastaavan hänelle.

Hitaasti tämä raotti silmiään nähdäkseen miten pahoja Jillien haavat olivat.

Tiikeri katsoi viimein ovelle tullutta Luciferia ja mourahti hiukan apua pyytävästi katsoen myös takaisin tullutta taka-alalla seisovaa valkeaa sutta, joka kunnioitti selkeästi tiikeriä. Tiikeri katsoi jälleen lintuihmistä ja livahti tuon ohi sisälle mulkaisten suteen, joka meinasi tulla perässä mutta jäi kuitenkin ulos.

Vaikka Jillien haavat eivät olleet pahoja niistä pahoja teki se että hän oli muuten heikko. Jillie oli käyttänyt voimiaan ja ylittänyt rajan, pystyen silti palaamaan ennalleen. Jillie ei ollut tullut vieläkään ollenkaan tajuihinsa, joka oli tiikeristä huolestuttavaa. Jillien hengitys oli hiukan jopa katkonaista. Tiikeri laski varoen Jillien maahan ja katsoi Luciferiin mourahtaen vaimeasti tietäen ettei kannata paljastua. Jillien haavoista tuli kokoajan verta, mutta pienimmät haavat olivat lakanneet vuotamasta. Tiikeri katsoi Jillieen ja livahti ulos orpokodista salaman nopeasti, sillä tiikeri uskoi lintuihmisen hoitavan kyllä omistajansa. Tiikeri ja susi katosivat yön pimeyteen.

***

Risikia

Risikia niminen tyttö oli havahtunut hereille kuullessaan jonkun eläimen morahtavan. Tyttö oli nyt orpokodin käytävässä ja hänen violetit silmät olivat hiukan pelokkaan oloiset. Oliko orpokotiin tunkeutunut varkaita? Kävi ajatus hänen mielessä ja pian Risikia hiipi käytävässä portaikkoa kohti puristaen Jileniä sylissään. "Älä kurista minua Risikia vaikka olisitkin peloissasi..." Valitti Risikian sylissä oleva pehmolelu, jolloin Risikia löysäsi otettaan pehmolelusta. Risikia jäi portaiden yläpäähän kuuntelemaan ääniä, koska pidemmälle hän ei uskaltanut.

Lucifer veti syvään henkeä tiikerin poistuttua, hän oli kauhuissaan eikä sitä käynyt kieltämäänkään. Hän kierti hyvin hitaasti ja varovaisesti kätensä tytön ympäri tunnustellen haavoja, ei tarvinnut olla ammattilainen tietääkseen että ne tosiaan olivat pahoja.
''Mitä sinulle on tehty?'' Paladri herra nielaisi etsien katseellaan jonkinmoisia sidetarpeita hoksaten kaulaliinansa. Lintuihminen joutui tosissaan miettimään kumpi oli hänelle tärkeämpää: Tytön henki, vai hänen henkilöllisyytensä piilossa pysyminen. Raskaan, tuskaisen huokauksen saattelemana Lucifer kuitenkin riuhtoi kaulaliinan kasvojaan peittelemästä ja kietoi tätä pahimpien haavojen ylle. Tehtyään tämän hän raahasi Jillien ovelta nurkkaan, asettaen polvensa tämän niskalle tueksi.

Lucifer oli kertakaikkiaan hermostunut, hän nyki kauluksiaan mahdollisimman ylös ja hattuaan alas jotteivat vaatekappaleet paljastaisi epätavallisia piirteitä ja pelosta kiiluvia haukansilmiä. Nuoren miehen katse liukui epävarmana Jillien kasvoissa, miettien miten uskaltaisi koettaa herättää tätä. Samalla tytön hengitys jatkoi katkonaista kulkuaan ainoana äänenä salissa Luciferin oman sydämen jyskeen lisäksi.

Jillien hengitys tasaantui ja tyttö avasi hukan silmiään ja teki kaikkensa pysyäkseen tajuissaan. Jillie näki lintuihmisen pelokkaan katseen ja tiesi itsekin liian hyvin tilanteensa, koska tunsi koko kehossaan pelkkää kipua, joka on saanut näön hiukan sumeaksi. "Ymh..." Jillie pysyi rauhallisena vaikka kipu olisi halunnut hänen kiemurtelevan. Jillie lipaisi huuliltaan omaa vertaan ja pieniä pintanaarmuja parantui. Jillien kuuloaisti oli terävä, vaikka hän olikin vahingoittunut. Jillie vingahti hiljaa ja menetti tajunsa uudestaan. Jillie kuitenkin yski hiukan jonkin aikaan ennen kuin tuli taas ihan hiljaista. Vain sydämmenlyönnit tuntuivat kaikuvan huoneessa.

***

Risikia

Risikia yritti olla mahdollisimman hiljaa käytävässä hiippaillessaan ja kuunnellessaan ääniä. Hän oli laskeutunut muutaman portaan alemmaksi ja kumartunut pölyisille portaille. Risikia näki juuri ja juuri ruokalaan, muttei nähnyt siellä mitään.