Vildarna Josefiina

Nimi Vildarna

Lempinimi Läheisimmät ystävät kutsuvat Vildraksi, jos niitä edes on.

Laji Pimeyden Haltia

Sukupuoli Nainen

Ikä Iältään vielä nuori, 17 vuotias.

Siviilisääty Sinkkuna mennään, tiedä sitten, löytyykö Se Oikea...

Ammatti Tällä hetkellä ei virallista työtä, mutta toimii oikeasta summasta Palkkamurhaajana.

Asema Pahis, mutta ei välttele hyviksiä mitenkään erityisesti.

Luonne Vildra on rento ja huumorintajuinen, mutta toisaalta kovin laiskanpoleinen haltia. Nuoresta iästään riippumatta hän tietää jo yhtä jos toista. Hän osaa pitää huolta itsestään, ja tunnistaa enkilöt, joihin kannattaa luottaa. Vildran suhde isään ei ole kovin ruusuilla tanssimista, ja se tekee naisen elämästä hankalaa. Tämä haltia ei ole kovin tervettullut omiensa pariin, mutta käy salaa silti tapaamassa parhaita ja läheisintä ystäväänsä Sandraa (jos joku jaksaa, olis kiva saada Sandralle pelaaja... viks viks). Hän ei juurikaan välitä yhteisistä säännöistä, vaan menee oman päänsä mukaan. Usein nuorukainen vain nauraa maailman menolle ja löhöää omassa lehtimajassan lähellä Sandran perheen majaa/taloa. Joskus hän lähtee, ottaa vain sapelinsa mukaan ja lähtee jonnekkin istumaan. Hän on löytänyt erään pienen luolan vuorista ja jos joku tietäisi sen paikan, varmasti löytäisi sieltä nuotion jäänteet ja vaateriekaleita, sekä kasan lehtiä, joissa nainen tykkää köllötellä. Haltian vastaukset kysymyksiin voi melkeinpä jo tietää etukäteen, mutta on sattunut useita yllätyksiäkin. Hän on jo nuorena oppinut käyttämään teräaseita, ja tykkääkin harjoitella niiden käyttöä, ja katkoa oksia puista, vaikka ei niin olekkaan luontoa vastaan. Jos sattuu sille tuulelle, hän saattaa haastaa riitaa ihan turhaankin. Hän tykkää leikkiä voimillaan.

Ulkonäkö ja pukeutuminen Hmm... Ensinäkemältä, pimeässä, haltiaa ei näkisi. Hänen iho on yhtä valkea kuin kuu, ja se hohtaa täysikuun aikaan oudon kiehtovasti. Vildralla on lyhyet (n. olkapäihin asti), hyvin tumman violetit hiukset. Vildarnalla on musta mekko, joka on revennyt tai revitty monesta kohdasta. Mekon pituus oli yli polvien, mutta koska sen helma on niin revitty, niin polvet näkyvät. Jalassaan Vildralla on raskaat, nahkaiset, mustat saappaat, jotka hän sai isältään kiitokseksi, kun tytär lähti kylästä. Saappaita hän ei ota jalastaan edes käydessään nukkumaan, sillä ne ovat ainut maallinen asia, mikä hänellä on enää isästään jäljellä. Kaulassaan naisella on äitinsä vanha koru, jossa on rautarenkaan sisässä oleva kirkkaan violetti timantti. Tämän korun Vildran isä oli vaimolleen takonut 20-vuotis hääpäivänä, mutta jonka äiti oli suruissaaan antanut tyttärelleen, kun tämän isä hänet karkotti talosta ja kylästä. Koru on pujotettu nahkanaruun, ja se on niin pitkä, että sukeltaa mekon alle piiloon. Se on Vildarnan onnen amuletti, ja ainoa kirkas asia naisen ulkonäössä, jos ihoa ei lasketa. Pimeyden haltian silmät ovat tummat, ja ne ovat huomiotaherättävät.

Menneisyys Vildarna Josefiina syntyi kylässä vuoren lähellä, jota asuttaa Pimeyden Haltiat, ja josta nuori ollaan karkotettu. Aloitan alusta... Nuorena, jo viiden vanhana, hän sai oman 'minimiekan'. Tyttönen aloitti harjoittelut heti, ja kehittyi opeasti, ja saattoi jopa voittaa oman isoveljensä (kolme vuotta vanhempi) taistossa. Isä ja äiti olivat ylpeitä. Koko kylä oli ylpeä. Kaikki olivat sitä mieltä, että nuoresta tulisi kylän johtaja aikuisena, mutta jokin meni vinoon. Kaikki meni vinoon. 9 vuotiaana Vildra sai lahjaksi suuren miekan, ja aloitti harjoittelun sillä, ja kehittyi. Hän harjoitteli isäänsä vastaan, joka ei tietenkään taistellut koko taidoillaan, koska oli varma, että se olisi epäreilua. Mutta tyttö yllätti. Hän oli harjoitellu paljon, hyvin paljon ja isä oli vanhus, joka väsyi nopeasti. Isä luovutti, mutta tyttö ei huomannut käsimerkkiä, vaan jatkoi, ja huitaisi, huomasi käsimerkin - liian myöhään... Kun Vildarna oli 15, isä ei enää kestänyt. Hän teki tyttärelleen - joka oli ollut sittenkin suuri pettymys - kengät, ne suuret nahkaiset, ja pyysi tytärtä luopumaan perheestään, kodistaan. Tytär suostui. Ja niin hän on nyt kaksi vuotta asunut yksin, ilman rakkautta, kylmässä maailmassa, ja joka ilta hän istuu vuoteellaan ja miettii millaista kotona olisi. Lämpimässä, veljen kanssa, äitin halattavana.. isän mulkoiltavana. Pysyvä haava selässään isä olisi pysyvästi vihainen. Pian jo aikuinen, kaipaa silti perhettään, ystäviään. Hän yrittää uskotalla itselleen ääneen, että näin on parempi, mutta silti on surullinen ja haukkuu itseään, ja sanoo; "Ketä oikein yrität huijata?" Veljensä hän on nähnyt tasan kerran karkotuksen jälkeen. Sandran hän on nähnyt sentään kerran kuukaudessa. Ei muita. Yksin. Niin kovin yksin.

Aseet ja voimat Aseenaan Vildra kantaa mukanaan aina kahta katanaa, jotka sai kylältä läksiäislahjaksi, ja pientä tikaria, jonka sai Sandralta. Voimina Vildarnalla on näkymättömyys ja parantaminen. Kun tyttö on näkymätön, kukaan ei voi kuulla, haistaa tai koskea häntä.

Pelaaja Vildra