Shadou de Lioncourt

Tämäkin esittely syntyi samoin, kuin Aithanariadin - englannintunnilla. Siitä kykenette olettettavasti päättelemään mielipidettäni kyseisestä aineesta...

Elikkäs... Olen esiintynyt netissä jo useamman vuoden Shadou-nimen alla ja usein olen liittänyt siihen de Lioncourtin, joka on erään nimeltä mainitsemattoman vampyyri Lestatin sukunimi.Tänne olisin tietysti voinut valita jonkin toisen, kuin japaninkielisen varjoa tarkoittavan sanan, mutta vanhana kaavoihin kangistuneena kääkkänä en tietystikkään siihen kyennyt.

Ja jos aloitan aivan perusasioista, olen syntynyt 30. syyskuuta, joka on sama päivämäärä, jolloin Viiltäjä-Jackin oletettu kolmas uhri kuoli. Tämä tapahtui tietysti aika paljon ennen kuin minä saavuin tätä maata pilaamaan. Minusta se on kuitenkin kovin harmillista, sillä olisin kovin mielelläni elänyt 1800-luvulla, vaikka vielä mieluummin 1700-luvulla, josta olen unelmoinut niin kauan kuin vain muistan... Myöhemmin tähän listaan on ilmestynyt lisää aikakausia ja paras vaihtoehto olisikin, jos olisin syntynyt ennen ajanlaskumme alkua ja muuttunut siinä parikymppisenä vampyyriksi. Tai mikä vielä parempaa, olisin haltia keskimaasta, joka jollain ilveellä joutuisi tänne ja muuttuisi vampyyriksi! (älkää kattoko noin! tiedän itsekkin, etten ole ihan täyspäinen...)

*kröh* Jos sitten jättäisin tämän aiheen ja luettelisin muita huomattavan tärkeitä asioita! Olen koko lyhyen ikäni asustanut Turun lieppeillä, mutta harvemmin itse kaupungissa. Nyt asustan Raisiossa ja käyn Turun Steiner-lukiota, nousukkaana tietysti. Aiempia koulujani ovat Kaanaa, Friisilä ja Vaisaari. Olen vanhin perheeni kakaroista, joita on neljä kappaletta (Miikka, Ansku ja Jenny) ja lisäksi talossa pyörii kaksi harvinaisen vähä-älyistä koiraa, joita isäni haukkuu yhtenään.

Tolkienin, ja sen myötä muuhun fantasiaan, hurahdin siinä viidennen luokan kieppeillä, enkä ole siitä parantunut vaan tilani pahenee vain jatkuvasti, jos se nyt ylipäänsä on mahdollista. Kun rakkaastani (luetaan tässä tapauksessa: LOTR) tehtiin elokuva olin innoissani (olin nuori, tyhmä ja naivi), mutta petyin karvaasti ne nähtyäni. Tällöin vannoin, ettei yhdestäkään kirjasta saisi tehdä elokuvaa, ja yleensäkin vannon alkuperäisen nimeen (tässä poikkeuksen muodostavat Potter kirjat, koska pidän enemmän elokuva versioista). Pian fantasian jälkeen löysin myös Japanin. Olin tällöin ehkä neljännellä ja aivan yksin kiinnostukseni kanssa, sillä ketään luokkalaisistani tai tutuistani ei ollut kiinnostunut nousevan auringon maasta tai vielä vähemmän fantasiasta.

Soppaa hämmennettiin lisää, kun yläasteella tutustuin Katriin, joka jakoi innostukseni ja tutustutti minut vielä vampyyrien pariin. Tällöin suosikkikirjojeni alati kasvavaan listaan ilmestyivät Anne Ricn vampyyri kronikat, sekä Meyerin Houkutus-saaga (ja jälkimmäisestä tehty leffa raiskasi kirjaa pahemmin kuin LOTR:ista tehdyt tai kadotettujen kuningatar, jossa sentään hyvät musiikkivideot, omia kirjojaan).

Niin... Kuten olette varmasti huomanneet olen kirjatoukka, enkä varmaan muuksi tule muuttumaan tällä maailman ajalla. Kirjojen lisäksi kirjoitan paljon turhaa, joita harvemmin kukaan saa lukea. Yritän myös piirrellä ahkerasti, mutta erittäin laihoin tuloksin, kun ei osaa niin ei osaa ja valokuvaan paljon. Ratsastuksen aloitin kun olin viisi w. mutta lukion alettua lopetin pilviin kohonneiden hintojen vuoksi. Roolipelaamisen aloitin puolvahingossa, kun pikkuveljeni perusti DB:hen perustuvan paikan, jonne hänen mielikseen loin hahmon. Sille tielle sitten jäin, vaikka veikka lopettikin ja hänen paikkansa on näivettynyt rusinaksi (jostain syystä hahmoni ovat useimmiten vampyyrejä, haltioita tai niiden risteymiä, mistä sitten johtuneekin).

Luonteestani kertoo varmaan kirjoitus itsessään enemmän, kuin mitä nyt yritän selittää. Olen yleensä ujo, aina sairauteen asti. Tätä harvemmin ihmiset uskovat, elleivät ole nähneet minua kasvoista kasvoihin. Sairastan kiltin tytön syndroomaa ja minulla on taipumus masennukseen, vaikka Steinerin aloitettuani ja Sophia-kuurin jälkeen olen huomattavasti parempaan päin menossa. Alle ysi kokeesta on minulle kauhistus, jos nyt kieliä ei lasketa, joissa olen lähellä ameeban tasoa. Olen siis perfektionisti. Yleensä lilluskelen omissa asmosfääreissäni, unelmoiden mahdottomia ja ystäväni tykkäävätkin tiputella minua sieltä alas. Kuopiossa egoni jostain syystä venähtää ja muutun puheliaaksi, iloiseksi ja sosiaaliseksi ihmiseksi. Tiedä sitten miksi, mutta siellä vietän yleensä noin viikon joka kesä hyvän ystäväni luona, joka on ainoa ihminen maanpäällä, joka tietää suurimman salaisuuteni.


Shadou de Lioncourt (varjot on kivoja, kauniimpia kuin ihmiset itse ^^)