Lennä lintunen

Sää oli puhdas ja rauhan omainen. Se tuntui kuitenkin raskaalta hengittää aamu kosteen noustessa puiden juurille. Puut estivät sumun nousemasta ylös taivaan tuuliin. Sumu vei pienen piilouden juoksusta vaaralliseksi. Paremmin olisi jäädä suojaan ja toivoa huomista päivää ihanammaksi. Se oli kuitenkin turha toivo. Toivo oli jännittäävää tämän päivän lenkiä voinnut jättää väliin. Se oli haastavampi tällä hetkellä, ettei törmännyt puuta päin. Niin nuori suklaa putiikin apulainen lähti juoksemaan sumuisessa metsässä eteen päin. Näkyvyys oli todella heikko.
Ketterästi ja siroesti väsiteli suuressa vauhsissa puita ja niiden oksia. Kasvoissaan oli hyvin iloinen ja nauttinnollinen ilme. Juokseminen toi hänelle vapaata. Vapaus oli juoksen viima. Pienen ulvonan ulvahti, kun oli hypännyt ylös puiden korkeuteen ja laskeutunut, kuin hyppygaselli. Puiden kuoleet oksat ei haitannut hänen varpaiden alla.

//vapaa kenelle vain, mutta köh, köh alku//