Verta ja lisää verta.

Lucifer oli ollut aikeissa lähteä hakemaan kukkia kun perhonen oli tuonut uuden tappo listan. Hän oli taas vaihtanut mielen tilansa. Hänellä oli jo miekka kädessään nyt vaikka hän oli kukka kedolla hän ei seurannut mitään muuta kuin tuulen nopeutta ja maan kosteutta sekä muita tappamiseen vaikuttavia asioita. Hän oli saanut käskyn tappaa maagi. Hän ei ollut periaatteessa kenenkään puolla ja siksi tämä tappaminen oli hänen pakko tehdä. Hän tarvitsi rahaa. Hän oli tämän tien varrella niin kuin käsky oli käynyt. Hän oli valmis tappamaan tuon ihmisen. Luciferin silmissä alue näytti tyhjältä tasangolta johon hän odotti vastustajansa tulevan tapettavaksi. Hänen vauhtinsa ja miekkansa riittäisivät kaatamaan vastustajan kuin vastustajan yhdellä hipauksella.

Kristian istui vahvassa tuulessa. Hän oli ensimmäistä kertaa vähään aikaan ulkona. Hänen kehonsa oli jo alkanut vapauttamaan demonimaisia piirteitä. Hän oli alkanut himoitsemaan ihmislihaa. Hän oli ihminen mutta silti hän oli muuttumassa enemmän ja enemmän demoniksi. Hänen kehonsa oli nyt jo alkanut kasvattamaan demonisia voimia hänelle. Hän ei ollut vielä oppinut mitään mutta oli huomannut että hänen kestävyytensä oli kasvanut. Hän oli tien toisella puolella Luciferista ja hänen puolellaan kasvit olivat palaneet poroksi tai muuttuneet kuolleiksi. Hän oli valmis tappamaan kenet vain.

//Randomia odottelen.//

Orion ratsasti hiljaista tahtia hevosellaan. Hänelle ei ollut mitään kiirettä mennä minnekään ja siksi hän ihailikin maisemiaan kuunelleen hevosen kavioden kapsetta joka tuntui melko rauhoittavalta. Orion oli ennen tätä hoitanut itsensä pienoisiin ongelmiin jäädytettyyään jonkin tärkeän tyypin käden niin että siihen oli tullut kuolio. Tuo olikin luvannut että hän olisi kuollut hyvin pian. Orion oli saanut tälläisiä uhkauksia monestikkin sillä hänen väliinpitämätön luonteensa ja ärsyttävyytensä takasi sen että ongelmia tuli aina lisää. Tällä kertaa uhka oli tosin todellinen, Orion ei vain tiennyt sitä. Hän pysäytti hevosen vetämällä kevyesti ohjaksista ja sanoi "Pidetään pieni tauko..." Hän itse hyppäsi pois satulasta taluttaen hevonsen juomaan läheiseen lampeen ja kyykistyi itse juomaan pahaa aavistamattomana.

Sattumalta samaan aikaan käveli Will tietä pitkin. Hänen oli tarkoitus käydä hakemassa puita vähän kauempaa koska hän yleisesti ottaen halusi päästä vähän kauemmaksi samoilemaan sillä paja oli käynyt niin kovin hiostavaksi. Sitten hän alkoi huomaamaan omituisesti miten kasvit alkoivat näyttämään pahoilta. Mitä enenmän hän käveli eteenpäin sen kuoleemilta kasvit näyttivät. Will alkoi jo vähitellen huolestua mutta hän ei ollut mikään pelkuri vaan jatkoi matkaansa nielaisten kaiken epäilyksensa. Sitten kasvillisuus alkoi kadota kokonaan ja hän näkikin jonkun tyypin istuvan kauempana. Tuo jotenkin pelotti Williä, ihan vain pelotti ilman mitään erikoisempaa syytä.

Lucifer näki kohteensa ja veti miekkansa esiin ja lähti nopeimmalla vauhdillaan juoksemaan kun toinen laskeutui juomaan. Hän siirsi miekkansa niin että se katkaisisi miehen pään ilman suurempia vaivoja. Hän ei tiennyt mitä toinen oli tehnyt tai miksi tämä tuli tappaa. Hän tiesi vain että hänen oli tapettava tuo nopeasti niin kuitenkin että toinen huomaisi kuolleensa. Siksi hän hidasti vauhtinsa juuri ennen veitsen osumaa ja ilmestyi miehen eteen. Jos miehellä ei ollut sadasosa sekunnin refleksejä tuolla ei oikein ollut mahdollisuutta väistää terää joka oli jo melkein miehen niskassa kiinni. Hän oli miehen edessä ja miekka läheni tuota.

Kristian huomasi lähestyvän kulkijan ja valmisteli itsensä taistoon. Hän ei tiennyt millaista asetta toinen käyttäisi mutta se olisi pienin murhe hänelle. Hän voisi tappaa toisen muutamassa sekunnissa. Hän lähti liikeelle niin lujaa kun pääsi ja koitti potkaista toista päähän niin että tämän niskat murtuisivat mutta silti lisäsi sarjaan nyrkin iskuja ja muita potkuja eri kehon osiin jos toinen ei torjuisi kaikkia tämä menettäisi suurimman osan liikunta kyvystään tuo vastustaja siis.

Orionin kyykistyessä juomaan hän kuuli vain nopean suhahduksen ja samassa hän kaatui veteen, päättömänä. Veri värjäsi pienen lammikon punaiseksi ja jatkoi siitä matkaansa pienissä nyt punaisissa puroissa. Hevonen korskui vieressä ja lähti laukkaamaan täyttä vauhtia pois päin.

Will katsahti toista ja pian hän huomasi tämän valmistautuvan johonkin. Hän nosti nopealla liikkeellä kilven esiin tosin ei ikäväkseen tarpeeksi nopeasti vaan sai samassa kovan potkun päähänsä lentäen kauas taakse päin. "Kuka helvetti potkii noin kovaa..." Will huusi ja kilpi putosi hänen kädestää samalla kun hän sai sarjan iskuja ympäri kehoaan. "Kuka.... piru... sinä ... olet...." Will korisi kysymyksen maaten maassa lähinnä epämääräsenä läjänä sylkien verta. Häneltä oli iskujen aikana murtunut niin monta luuta ettei hänellä ollut juurikaan mahiksia nousta pystyyn.

Lucifer oli tyytyväinen saavutukseensa ja tippui taas lapselliseen tilaansa. Hän oli kuitenkin sitä ennen siirtynyt kukka pellolle ja tiputti siellä itsensä pois kun hän alkoi seurailemaan mehiläisiä ja perhosia hänen palkkamurhaaja itsensä nukkui ja rauhoittui. Se vaikutti niin että Luciferin toinen puoli ei kärsinyt mistään mielen häiriöistä ja ei tiennyt mitään tappavasta puolestaan.

Kristian katsoi toista ja virnisti "Kuka ei potkaise noin kovaa. Sinä olet vain niin heikko ja surkea verrattuna minuun." Kristian totesi. Hän oli tehnyt toiseen tarpeeksi tuhoa toisen kuolemaksi mutta tuo oli silti elossa. Tuo oli yllättänyt hänet. Hän pohti pitäisikö hänen tappaa toinen nyt vai antaa kuolla omien iskujensa vakavuuteen. Hän ajatteli että antaa toisen kuolla tielle omiin vammoihinsa. Kukaan ei voinut parantaa enää noin suuria tuhoja jos toinen ei tuntenut jotain hyvyyteen uponnutta parantajaa joka osasi estää kuolemankin tulon.