Jotain selittämätöntä // Joku tänne//

Pieni tuulen vire vinkui ikkunan raossa, samalla heiluttaen punaisia hiuksiani. Aurinko oli jo laskenut ja kadonnut puiden taakse. Havahduin johonkin rapinaan lattialta. Ensimmäisenä päästin tukahtuneen ähkäisyn ja vaikerruksen. Makasin kyljelläni lattialla mustapakkopaita päällä ja päästäni ilmeisesti oli vuotanut verta kun toinen puoli naamastani oli veressä. Heräsin kuin transista ja sain paniikin ja yritin riuhtoa itseäni irti paidasta. Kaikki energiani oli mennyt ja olin väsynyt. Käännyin selälleni lattialla ja hengitin parikertaa syvään. #Missä h****ssä minä oikein olen#, ponnistin itseni ylös lattialta. Nousin seisomaan kun kuulin kellarin ovelta ääntä....

Ceddie kuuli ohimennen kellarista joitain ääniä ja meni varuillaan kellarin ovelle ja raotti sitä enemmän. Ceddien silmät tottuivat välittömästi kellarin pimeyteen ja nuorukainen näki tytön. Mitä ihmettä? Ceddie ajatteli ja katsoi tyttöä hopeisilla silmillään jotka olivat kaventuneet viiruiksi. "öh?" Ceddie kallisti päätään ja avasi hiukan enemmän kellarin ovea.

Huomaa pojan ja kääntää kasvonsa tätä kohti. Astuu askeleen taakse päin ja meinaa kaatua mutta saa kehonsa tasapainoon. Katsahtaa kohti lattiaa ja pyörittää vasenta silmäänsä ympäri. Hmm minulta on ilmeisesti lähtenyt silmälappu irti, Punainen kissan silmä kiertää ympäri huonetta ihan kuin etsien jotain. Astuu taas pari askelta taakse päin ja törmää seinään. Aukoo oikeaa kättään ja muljauttaa silmäänsä, samalla hetkellä oikean käden sormista lähtee pitkät punaiset kynnen tapaiset ja käsi muuttuu mustaksi olkapäähän asti. Sanzu repäisee pakkopaidan ja peittää vasemmalla kädellä vasemman silmänsä. Repäisee Hihastaan kaistaleen ja sitoosen päänsä ympäri että saa piilotettua vasemman silmänsä. Vilkaisee poikaan ja hymähtää.

Ceddie katsoi tyttöä hiukan kummissaan ja astui kellariin poimien maasta silmälapun jonka näki jo aiemin. "Tämä taitaa kuulua sinulle..." Ceddie sanoi hiukan melodisella ja lumoavalla äänellä. Ceddie oli täysin rauhallinen eikä halunnut haastaa riitaa tuon tytön kanssa. Ceddie tarkasteli tyttöä uteliaana eikä välittänyt tämän pelokkuusesta. Ceddien hopeiset silmät hohtivat hiukan pimeydessä. "hmm..." Ceddie heitti silmälapun tytölle ja virnisti.

Nappaa silmälapun epänormaaliin käteensä ja hymähtää. ''Kiitos'', sanoo huvittuneella äänellä. Seisoo hiljaa hetken aikaa ja laittaa silmälapun päähänsä. Katsoo kättään ''Välillä inhoon sitä koko sielustani, mutta se on nyt osa minua ja alan olla kiintynyt siihen'', peilaa kättään kuun valossa ja pyyhkäisee naamastaan veren hihaansa. ''Miksikäs sinä olet täällä?'', sanoo pudistaen päätään ja miettien mitä on tapahtunut. ''Tiedätkö sinä missä minä olen?'', kysyy pojalta hölmönä.

Ceddie hymähti huvittuneena. "Sanotaanko että olet orpokodin kellarissa ja minä olen vasta saapunut eilen tähän kylään." Ceddie sanoi kylmänrauhallisella äänellä. Ceddie kallisti pätään hiukan utelias ilme kasvoillaan. "Minun nimeni on Ceddie... ja neidin nimi on?" Ceddien ääni oli nyt lumoavan oloinen. Ceddien ilme oli rauhallinen. Nuorukainen ei osannut olla tyyöjen lähellä oma itsensä.

''Jaahas että sillain'', Vilkuilee ympärilleen ja miettiin miten on päätynyt orpokotiin. ''Olen.. Sanzen...Taino oikeasti Samatra mutta Sanzen kelpaa'', sanoo mietiskellen. Haroo hiuksiaan ja vilkuilee levottomasti ympärilleen. Astuu nuorukaista askeleen lähemmäksi ja pysähtyy taas. ''Pitäisi varmaan lähteä täältä pois ennen kuin joku löytää minut'', sanoo vähän huolestuneella äänellä ja katsahtaa ylös ovelle.

Ceddie hymähti ja nyökkäsi. "Olisi kai paras... Koska minäkään en halua paljastua." Ceddie sanoi katsoen siipiinsä. Ceddien silmät lakkasivat hohtavasti. "Majatalo ei ole kaukana..." Ceddie sanoi jälleen lumoavalla äänellä ja asteli Sanzenin luokse rauhallisin askelin. "Voisimme mennä ainakin päiväksi sinne..." Ceddie sanoi, koska oli tunnistanut Sanzenin vampyyriksi. Ceddie oli hyvin rauhallinen jälleen.

''Näin hän se on'', katsoo nuorukaista silmiin ja hymähtää. ''Kai se olisi parempi siirtyä sinne ennen kuin aurinko nousee'', lähtee kävelemään rauhallisesti rappusia kohti. Naamuttaa kädellään seinää ulos rappusia ylöspäin kulkiessaan. Samalla toisella kädellään pitäen tukea vähän rappeutuneesta kaiteesta.

Ceddie seurasi Sanzenia hiljaa ja hipaisi tämän olkapäätä mennessään varjoina ohi. Ceddie katsoi taivaalle silmät hohtaen ja virnisti. Nuorukaisen kaulapannan laatta välähteli kuunvalossa. Ceddien silmät kohtasivat Sanzenin katseen heti kun hän kääntyi Sanzenia päin jälleen.