Kapinallinen kakara

Varhainen aamu oli saapunut orpokodin ylle ja aurinko oli vielä hiukan pilvessä. Aamu toi mukanaan tietoa uusista henkilöistä alueella. Voimakas jäätuuli ja energia kierteli ilmassa. Tuo energia oli erittäin äkäisestä olennosta, joka lähestyi pakotettuna.

Kiljuminen ja huutaminen kuului jo kauaksi ennen kuin pientä tyttöä mukanaan raahaavat kolme miestä saapuivat orpokodille. Tyttö yritti päästä noiden miesten otteesta irti, mutta aika turhaan.
"EN HALUA MENNÄ SINNE!" Tyttö kiljui ja hänen ympärillään kiersi voimakas raivon aiheuttama energia. Tyttö puri, potki ja raapi yrittäessään päästä irti. Oli alkanut satamaan, sillä tytön saapuminen toi hiukan huonoja enteitä mukanaan.

Orpokodin emäntä saapui orpokodin ovelle ja katsoi kapinoivaa tyttöä arvioiden.
"Miharu Fukuda eikös?" Nainen sanoi katsoessaan tyttöä, joka oli nostanut vihaisen katseensa naiseen ja lopettanut rimpuilun.
"En ole... Olen Yuka Fukuda." Tyttö totesi uhmakkaasti ja katsoi vanhaa naista silmiin.
"Selvä.. Yuka." Nainen sanoi ja asteli tuon eteen.
"Jäät tänne orpokotiin, joten parasta mennä sisälle suosiolla." Naisen ääni oli kylmä ja se sai tytön säpsähtämään ja nyökkäämään. Miehet laskivat tytöstä irti ja nainen johdatti tytön sisälle pitäen hiukan tytön takista kiinni.

Nainen johdatti tytön tuon huoneen ovelle ja avasi oven.
"Tässä on huoneesi Yuka" Nainen totesi, vaikka tiesi että Miharu ei vain halunnut paljastaa oikeaa nimeään. Miharu nyökkäsi hiukan masentuneena ja astui huoneeseen.
"Jätän sinut omillesi nyt yuka." Nainen totesi ja asteli orpokodin ylinpään kerrokseen lukkiutuen työhuoneeseensa. Miharu jäi huoneensa ovelle seisomaan ja katsomaan lattiaa.

Lucifer hyppeli kadulla perhosen perässä kuin mikäkin pikku kakara silmät vain sitä tuijotaen hän hyppeli hienosti sen perässä kun se sitten lensi orpokodin sisälle mihin Lucifer päätti mennä koska hän halusi nähdä minne se meni hän hiipi ovelle hiljaa ja aukaisi sen ja hiipi varjoissa sisälle yhä samalla hyppien kun näki perhosen hän unohti kokonaan missä oli ja lähti seuraamaan sitä ylöspäin pomppien sen perässä kun se sitten lensi yhden huoneen sisälle hän murjotti hetken ja ajatteli sitten mennä sisään hiiren hiljaa hän aukaisi oven ja hiipi varpaillaan sisälle huomaten perhosen ikkunan luona ja hiipi sitä kohti hiljaa huomioimatta muita koko huoneessa.

Miharu huokaisi syvään ja liukui maahan istumaan. Hänen käsissään oli mustelmat siitä kun miehet raahasivat hänet orpokodille asti.
"Mrh.." Miharu painoi katseensa maahan ja tuhahti. Hän iski nyrkkinsä lattiaan ja kirosi hiljaa. Hän olisi halunnut ulos, mutta hän ei pystynyt menemään vielä. Hän ei pystynyt avaamaan orpokodin ovia, sillä hän oli uusi.
"Helvettih.." Miharu mutisi ja painoi katseensa maahan.

Lucifer päästi perhosen ikkunasta ulos ja asteli ovesta ulos hän oli nyt aivan eksyksissä ehkä hänen olisi pitänyt vain jäädä ulos siellä oli sentään kukkasia. Hän istui rappusten yläpäähän ja jäi katselemaan ympärilleen täällä oli liikaa ovia hän ei pitänyt tästä joten hän rupesi aukaisemaan ovia raolleen ja tutki mistä pääsisi ylös hän lähti toisesta päästä käytävää liikkeelle. Hän kävi ovia nopeasti ja näki kaiken näköistä hän ei vain tuntunut löytävän ovea ulos mikä oli perseestä hän kun tahtoi ulos.

Miharu kuuli ääniä ja nousi oven vierestä ylös siirtyen käytävään, jolloin näki Luciferin.
"Huh?" Miharu kallisti päätään ihmeissään ja katsoi toista. Hänen silmänsä olivat hyvin uteliaat ja hän piilotti suipot korvansa, sillä niistä pystyi päätellä ettei hän ollut puhdas varjovampyyri.
"Kuka?" Miharu lausui yllättävän kylmällä äänellä. Hän halusi niin kipeästi ulos, mutta hän ei päässyt.

"Belzebub" Lucifer vastasi nopeasti eikä edes tajunnut mitä tyttö oli kysynyt "miten vitussa täältä pääsee ulos?" hän kysyi ihmetellen hän ei tajunnut että oli noussut rappuset ylös ja oli nyt täällä yläkerrassa eikä alakerrassa. Hän pääsisi ulos vaikka millä keinolla jos oli pakko mutta mielummin vältti muita keinoja kun ovesta ulos menoa koska ovi oli niin helppo. Ja hän ei ollut täydellinen magian käyttäjä.

Miharu katsoi hetken Luciferia ja hänen huulillaan kävi pieni pirullinen hymy.
"Yuka" Miharu totesi, sillä hän ei paljastanut oikeaa nimeään.
"Voin viedä sinut ovelle, mutta ite en pääse ovesta itse." Miharu totesi ja asteli lähemmäs Luciferia. Miharu oli hiukan vaivautunut, sillä hän halusi ulos, mutta ei voinut mennä. Hän halusi kirota ja huutaa, mutta jokin esti sen.

"kiitos kamalasti" Lucifer totesi ja katsoi tyttöä virnistäen kun pieni kyyhky saapui hänen kädellensä hän tiesi että jos ottaisi paperin niin ei tyttö olisi turvassa joten hän irroitti koko viesti kotelon ja laittoi sen taskuunsa odottamaan että hän olisi ulkona koska hän tiesi että ei ollut turvallista muuttua täällä murhaajaksi joka jahtasi petoja oman henkensä uhalla. Hän toivoi että tyttö ei kysyisi niin hän ei joutuisi vastaamaan tai sivuuttamaan kysymystä.

Miharun tasaisen väriset silmät muuttuivat uteliaiksi. Hän ei enään vaivautunut piilottelemaan toista lajiaan, sillä suipotkorvat, joissa oli tupsut kärjissä värähtivät hivenen.
"Hmm?" Miharun katse oli utelias. Hän kallisti hiukan päätään, muttei kysynyt mitään. Hän päätti johdattaa Luciferin ovelle, joten käveli tuon ohi kohti portaita.
"Seuraa." Miharu lausui yllättävän kylmästi. Hänellä oli itselläänkin tehtävä kesken, mutta se pysyi keskeneräisenä sen ajan mitä hän joutui olla sisätiloissa.

"selvä" Lucifer totesi ja lähti tytön perään kun näki jotain kiiltävää ja suunnisti sen suuntaan alas keittiöön hän löysi ruokalan ja kaivoi lompakkonsa ostaen ruokaa kun oli haistanut jotain ihanaa hän oli aivan ymmällään kuinka oli näin eksynyt. Hän otti leipiä monta lautaselle ja rupesi syömään kamalalla tahdilla hän kun oli tälläinen pikku syöppö kun haistoi ruokaa. Hän ei edes muistanut koko tyttöä enää kun oli löytänyt ruokaa.

//Luciferin etsivä persoonallisuus loistaa//

Miharu hymähti itsekseen aistiessaan Luciferin lähtevän toisaalle. Hän ei oikeastaan piitannut siitä, sillä tyttö asteli ovelle ja kokeili pystyykö mennä ovesta ulos, voimakas kehon läpi kulkeva sähköaalto sai hänet polvilleen.
"Auch..." Miharu mutisi itsekseen ja nousi horjahtaen ylös. Hän asteli ruokalaan ja katsoi Luciferiin nopeasti kiinittäen huomionsa ruokalan emäntään joka oli nähnyt hänen yrityksensä poistua rakennuksesta.
"Hmph.." Miharu osti hopeakolikolla jotain ruokaa itselleen ja poistui ruokalasta aulaan syömään. Hän ei kiinittänyt toistaiseksi huomiota Luciferiin, sillä hän suunitteli tehtäväänsä paremmin.

Lucifer sai leipänsä syötyä ja kiinniti huomiotaan joukkoon uusia ovia mikä oli hänestä aivan ihmeellistä hän saapui aulaan ja katseli ympärilleen. Hänen ajatuksensa kiinnittyivät huoneiden oviin koska hän ajatteli että suurempi mahdollisuus että yksi johtaisi ulos. Hän asteli ekan oven luokse ja siirtyi seuraavalle ilman että edes avasi näitä koska kaikissa oli mitä kummallisempi uhkaus tappaa sisään tulijat ja hän oli aika säikky. Hän kiersi kaikki ovet ja katsoi yhtä suurta ovea miettien että miksi se oli noin iso. Hän käveli sen luo ja mietti pitäisikö hänen vain lähteä.

Miharu huokaisi syvään ja asteli portaikkoa kohti, sillä hänen suunitelmansa alkoivat etenemään mielessä. Hän pääsisi kyllä myöhemminkin suorittamaan tehtäväänsä jos halusi. Hän vain joutui tekemisiin pomonsa kanssa pahimmassa tapauksessa, jos ei tekisi tehtävää ajallaan. Miharu huokaisi syvään ja päätti istua portaikkoon miettimään suunitelmaa.

Lucifer päätti lähteä ja avasi oven hyvin hitaasti oikeastaan hitaammin kuin koskaan koska odotti näkevänsä taas jonkun huoneen mutta ei se oli ulkoilma hän asteli ovesta ulospäin joka oli siis yhä auki koska hän oli vielä niiden välissä kädet levällään. Hän kävelisi täältä vain pois ja katoaisi taas johonkin. Hän ei enää edes muistaisi tätä paikkaa pian hän toivoi että ei tapaisi tuota tyttöä enää koska tuo näytti jotenkin siltä että jos tuo tutustuisi häneen tuo kuolisi.

Miharu katsoi ovelle, jossa Lucifer oli poistumassa, mutta oli hiljaa. Tytön huulilla kaarehti pirullinen olo. Hän oli puoliksi surmahiisi puoliksi varjovamppyyri, hän pystyisi mihin vain halutessaan, mutta hän oli kuluttanut energiansa jo pari viikkoa sitten ja menisi kuukausi saada energia takaisin. Tytön oli siis odottettava.
"Näkemisiin." Tyttö huusi Luciferille ja virnisti pirullisesti.

Lucifer heilautti kättään ja aukaisi kirjeen. Hänen astuttuaan ovesta ulos hänen silmänsä muuttuivat ja hän nosti ryhtinsä kasaan ja muuttui muutenkin vakavammaksi. Hän liikautti jalkojaan nopeasti ja samassa hän katosi. Hän nosti vauhtinsa samaan kuin yleisesti oli suosituksena palkkamurhaajille. Hän pääsisi paljon lujempaakin mutta turvallisuus syistä oli parempi pysyä standardeissa koska tällä keikalla ei ollut kiirettä.

//Lucifer kiittää ja poistuu//