Hopeinen vai valkoinen kasvo

Käytävät olivat todella pimeitä ja pelottavia. Seinistä ei minkäälaista rakoa mikä voisi tuoda valoa pimeisiin käytäviin. Harvat muutenkin uskalsivat tulla linnan käytäville tanssimaan. Soihu oli ainoa välinen millä voisi tuoda valoa, mutta se oli tylsän näköinen. Kantajalle se toisi pientä iloa ja surua. Koska toinen saattaa huomata kauempaa varjossa valon ja hyökätä ehkä kenellä on soihtu kädessä. Sen sijaan kukaan ei ota soihtua mukaan ja ei ole missään seinässä soihdun pidikettä. Ilman valoa voit aina juosta seinään päin, kun et tiedä milloin tulee mutka eteen. Sen sijaan kummituksille on ihanteelista paikka kummitella. Kummituksi ja aaveita oli vähän, koska he yleensä eläävät maan pinalla pari vuotta elollisen ikää, joka kuitenkin tunttuu niille miljoona vuodelta. Tim sen sijaan on elännyt monta vuotta kummituksena, joka ei vanhene ulkonäöltään. Hän tulee olemaan 19 vuotia nuori mies. Sen ikäinen milloin hänet elävältä poltettiin. Hopean värinen nuori herra liiteli seinän lävitse seuraavaan käytävälle ja seiniin. Katse katseli ympärilleen. Hän toivoi, että joku tulisi eksymään tahalleen linnan käytäviin, koska täälä oli todella hiljaista.

//Kuka vain mukaan//

Zhed vaelteli siellä täällä pimeyden mailla etsien majapaikkaa kunnes näki muuan linnan. Hän harppoi itsevarmasti läpi linnan pihan heiluttaen reippaan oloisesti käsiään. Mies astui linnan portin eteen ja koitti työntää sitä auki, tuliksetta. Hän nosti kätensä ojoon ja sen jatkoksi ojensi sormensa osoittamaan ovea. "Sesam aukene"Yllättäen sankka pimeys valtasi ympäristön sadat tuhannet valosta muodostuneet lonkerot piiskasivat ovea armotta kun Zhed vain käveli eteenpäin puunsäleiden joukossa. Oviesta oli enää jäljellä pieni kultainen kahva ja sekin oli lentänyt seinään kiinni. Zhed katsoi maahan ja huomasi että lattia oli täynnä nauloja ja teräviä ouunsäleitä. Hän levitti siipensä ja lähti räpyttämään pitkin käytäviä etsien sänkyä.

Nuori vai vanha mies hätkähtyi hiljaisuuden keskellä nopeasti. Hän oli tottunut kuoleman hiljaisuuteen. Ääni sai kuitenkin hopea kasvoisen elähtymään. Kuitenkin ihmetteli misä oikein oli tullut sellainen ääni. Niin hän alkoi liidellä tällä kertaa mistä se ääni oikein tuli. Seinän lävitse mentiin, kun ei jaksanut odottaa missä nurkassa oikein ääni oli tullut. Ääni oli antanut pientä eloisuutta hiljaisuuden ja menneisyyden ajattelusta. Nopeasti äänen ja nopean valon luokse hän liiteli. Toisaalta hän uskoi, että oli hänen aika päästä tästä kohtalosta pois. Tultuaan oven eteen. Silmät pettyivät nopeasti, koska näki edessään miehen, joka ei näyttänyt tuomion antajan enkeliltä.
" Tuomion enkeli ei tullut vieläkään. " Tim sanoi.
Timin sanoessaan Timiä ei näkynyt hopeisena ulko puolisena. Hän oli sanonnut jostain eteisen huoneesta, josta pääsi ulos tai sisään linnaan.

Zhed aisti jotain outoa ilmassa räpytellessään pitkin pimeitä käytäviä. Hän ei kuitenkaan antanut sen häiritä ja jatkoi matkaansa. Kun hän oli kulkenut aikansa hänen vasemmalta puolelta rupesi hahmottumaan ovi. Tuo ovi oli lukittu. Sen edessä oli pieni valkoinen rotta joka vapisi pelosta nähdessään pimeydenetsiän. Zhed katsoi pientä rottaa. Peloissaan se lähti vikkelästi juoksemaan pitkin linnan käytäviä. Kiinnostuksesta Zhed päätti seurata sitä. Vikkelästi rotta sujahteli vanhan linnan pienistä raoista mutta kaikesta huolimatta pian rottaa vastassa oli umpikuja. Rotta katsoi peloissaan suoraan pimeydenetsiän mustiin silmiin kun huomasi ettei pääse enää pakoon. Zhed katsoi pientä elukkaa ja kaivoi jotain taskustaan. Sen jälkeen hän ojensi kätensä suoraan rotan eteen. Ja avasi kämmenensä. Linnan kivilattiaa vasten tippui 3 pientä kauranjyvää. Epäluuloisesti rotta katsoi jyviä, ja sitten taas Zhediä. Se haisteli hetken jyviä ja alkoi sitten miltei välittömästi mussuttamaan niitä. Zhed katsoi elukkaa hymyillen "Hmmm... sinä tulet mukaani" rotta katsoi Zhediä hetken ihmeissään ja sitten heilautti häntäänsä. Zhed oikasi sormensa suoraan kohti rottaa ja epäröimättä se kiipesi Zhedin kättä pitkin tämän olkapäälle. "sinä olet sitten tästä lähtien Nid" hän sanoi iloisesti rotalle ja katsoi sitä. Sen eleet kertoivat paljon. Ihan kun se ymmärtäisi täydellisesti mitä sille sanotaan. Kaikessa linnan haudanvakavassa hiljaisuudessa, Nid katsoi Zhediä suoraan silmiin, kallisti päänsä tämän olkapäätä vasten ja ummisti silmänsä. Zhen murtautui hiljaisesti huoneeseen jonka edestä hän oli löytänyt Nidin. Se oli hieno makuuhuone. Hän laski sen viereensä sängylle ja hymyili. Hän oli onnellinen.

Mies ihmetteli, ettei toinen mies reagoinnut hänen ääneensä. Uteliaana hän katsoi toista mies henkilöä, joka oli aika vanhan. Samalla hän sääli itseäänsä, koska hän ei ikinä olla sen ikäinen mikä hänen edessä mies oli. Uteliaasti hän katoi miestä ja mitä se aikoisi tehdä edessä olevalle rotalle. Timiä ihmetytti, miksi hän ei murhannut rottaa. Oliko miehessä hyvyyttä, vaikka hänen mielestä pahuudelta. Hän ainakin päätti alkaa seurata häntä, joka seurasi rottaa. Muutenkaan hänellä ei ollut muuta tekemistä. Olihän koko ajan odottelemassa tuomiota, joka tuntui ikuisuudelta. Hänen oli pakko sanoa miehelle, kun hän antoi rotalle nimen.
" Se on aika hauska nimi rotalle. " Tim sanoi.
Tim oli edelleen näkymättömänä sanoessaan. Hän ei halunnut säikyttää miestä hänen kalpeilla kasvollaansa.

Zhed kuunteli ihmeissään ääntä ja koitti paikantaa sen lähteen. Hän kuunteli korva tarkkana askelia, rapinaa ja kaikkea mahdollista. Mies nousi seisomaan ja hiljaisella ja rauhallisella äänellä sanoi" Kuka siellä?" hänen ei voimiensa takia tarvinnut peläta, hän voisi helposti murhata kenet vain joka koittaisi hyökätä hänen kimppuun. Samalla Nid havahtui ja kapusi Zhedin olkapäälle.
Mitään ei näy... ei edes pimeydenetsiän silmillä...mitä ihmettä?
Zhed katsoi Nidiin ja sitten taas vilkaisi ympärilleen.

Nuorukainen tai vanhukainen oli saanut toisen valpaaksi. Silmät kuitenkin katsoivat suurimmaksi osaksi rottaa. Se antoi osan lohtua, koska se oli eläin.
" Tim! " Hän vastasi miehen kysymykseen.
Hän pelkäsi näyttäytyä miehelle, koska hän ei luottanut mieheen. Muutenkin näkymättömänä tuntui turvaliseksi. Hiljalleen Tim antoi näyttäytyä ainoastaansa kasvonsa. Yleensä hän tekee, että hänen hopeisen kasvot näkyvät. Alastomaksi tuntee itsensä, jos hän näyttää itsensä kokonaan. Kun hän ei voinnut mitenkään pukea ylleensä vaatetta.

Zhed katseli ympärilleen hengittäessään kiihtyneellä tahdilla, ensin oikealle, sitten vasemmalle. Hän havahtui nähdessään hailuvan pään leijuvan ilmassa. Zhed perääntyi askeleen kauemmas olennosta ja esitti toisen kysymyksen "mikä sinä olet?". Zhed tiivisti valoa ympärillään ikään kuin suojaksi, kaiken varalta. Samalla violetissa valossa rotan silmät heijastivat vallitsevaa pimeyttä, aivan kun rottakin olisi pimeydenetsiä.

Mitä Tim pelkäsi tapahtui sillein mitä olisin suuri mahdollisuus. Hän katsoi miestä hyvin pettyneenä. Hän oli pelottanut miehen totaalisesti. Kuitenkaan hän ei näyttänyt koko vartaloaansa. Se olisi niin noloa, jos mies näkyisi kokoknaan lasti melkein. Hopiset kasvot katsoi lempeästi ja yrittäen sanoa, että Tim oli kiltti mies. yllätyksenä hänelle tuli, että mikä hän oli. Eikö mies ole nähnyt ennen aavetta/haamua. Tim puhui mielessäänsä.
Omasta mielestään hamuja on nähty ja ne olisivat tuttu asia. Nähtävästi tälle herralla asia ei ollut vanha vaan ihan uusi asia.
" Olen haamu, eikö herra ole aijemmin nähnyt haamua? " Tim vastasi ja kysyi.
Timiä pienesti ihmetytti rotta. Se näkyi hänen kasvoissaan mitkä oli hopean värinen.

Kuullessaan olennon olleen haamu ja lopetti suojauksensa."vai haamu...en ole nähnyt. lukenut olen kyllä niistä... olet siis kuollut, helpotus..." Nid laskeutui Zedin olkapäältä tämän villatakin taskuun ja tarkkaili sieltä tilannetta. Zed katseli kasvoja vähän aikaa "voiko sut tappaa?"hän kysyi tyynen rauhallisella äänellä kuin hän olisi kysynyt jotain täysin arkista ja tavallista"tai oikeastaan... miten sut voi tappaa, kaikki varmasti jotenkin ni..."
haamu ja haamu... mites nyt sitten tappaa haamu no, ehkä se ei ihan oikeesti oo vaarallinen... voi kyllä valehdella...
Zed alkoi kävelemään kohti haamua määrätietoisesti.

Hopean valkoinen pää katsoi toista miestä. Pieni kuolleen näköinen hymy kasvoillaansa. Hän oli muutenkin surullisen oloinen. Tim oli hyvin yllättänyt miehen eleestä. Hän ei ole nähnyt kaltaistaan ennen häntä. Heidän kaltaisia haamuja oli joka puolella, että oli ihme toinen näki nyt ensimäisen. Toinen sanoen kuollut loukkasi kovasti nuoren miehen sydäntä. Surullinen kasvo muuttui surulliseksi. Kasvonsa riittivät siihen mainiosti näyttämään.
" Et ole nähnyt aijemmin minun kaltaista ennen. " Tim sanoin surullisena ääneenä.
Kysyessään vielä voiko häntä tappaa. Olihan se mahdollista tappaa toistamiseen, mutta harvat antoivat tappaa itseensä toistamiseen. Tim oli melkein sanomassa, että heitä voisi tappaa. Ennenkuin ehti avata suunsa toinen oli puhumassa. Hän ei viittynyt enään vaihtaa miehen ajatusta. Mies olisi silloin pahasti hukassa. Vapaasti hän antoi miehen tulla nuuskimaan häntä. Tarkemmin sanottuna hänen kasvojaansa.

Zed käveli haamun luokse. "Tim... kerroppas, miksi olet haamu?" hän kysyi samalla heilauttaen kätensä läpi olennon kasvojen. Odottamatta vastausta Zed jatkoi" jos olet haamu olet siis varmaankin kuollut... niin , mihin kuolit?". Odottaessaan vastausta Zed kävi takaisin istumaan sängylle ja antoi Nidin laskeutua sille makaamaan.
Haamu... ei vaarallista... huh...
Jälleen odottamatta haamun vastausta Zed jatkoi" olen nääs pimeydenetsiä... enkä ole tarkalleen tietoinen iästäni, mutta se lähentelee 100 vuotta... ja kun pimeydenetsiä tulee siihen ikään... soihdunkin valo on hengenvaarallista, vain kuunvalossa voin 100 vuotiaana olla"Mies kävi makaamaan sängylle ja huokaisi pitkään.

Kysyvästi Tim katsoi miestä.Eikö se ollut aivan selvää. Olen kuollut.Ajatuksissa meni jatko lause heti miehen sanottuaan. Hän ei ihan noin viittynyt oikein sanoa. Pikkuisesti hän muunteli ajatuksissaansa.
" Olen kuollut. Olen jäänyt maan ja taivaan väliin. Ketjä maan ja taivaan väliin kutsutaan haamuiksi. " Tim selitti.
Samalla hän sai turpaan mieheltä, mikä meni lajin ominaisuuden avulla lävitse. Monesti Tim oli saanut ja tottunut kaikkien henkilöiden testaavan. Aluksi se oli hankalaa, kun tajusi olevan jäänyt mailman ja kuoleman väliin. Zed astelevan sängylle päin hän asteli hänen vieressä. Samaana aikaan hän kuunteli mitä mies puhui hänelle. Kuulessaan, että Zed oli lähes sata vuotta vanha mies. Hän oli itse hyvin vanha myöskin. Melkein yhtä vanha, kuin linna täsä tilassa.
" No minä elin 19 vuotiaaksi ihmisen vartalossa. Tässä tilassa monta sataa vuotta. " Tim sanoi alakuloisesti.
Hän halusi toisaalta olla kuollut, näin pitkä elämä ei ole toisaalta täyden mukavaa ollut. Miehen maatessa kunnolla sänkyyn hän asettui vasta puolelle miehen katsetta. Ihan Tim makaisi kattoa vasten.