Heikko parantajako?

Aurinko oli ruvennut laskemaan ja kylässä alkoi olemaan hiljaisempaa. Kevyt tuuli kierteli kylän nurkissa ja muutenkin kylän yllä. Myös pienoinen tihkusade oli päätynyt kylän ylle, mutta se ei tuntunut häiritsevän kylän tietä kulkevaa haltiapoikaa, jolla oli vihreät hiukset, joissa oli otsahiuksissa yksi kultainen raita. Pojan katse oli hiukan eksyneen näköinen, muttei pelokas.

Joshi kulki hiljaa eteenpäin ja kuunteli kylän ääniä. Hän oli pitkästä aikaan yksin liikkeellä, joten hänellä ei ollut minkäänlaista suojausta, mutta kuin shakkinappulansa. Joshi katseli ympärilleen hiljentyvässä kylässä ja yritti erottaa ääniä toisistaan, mutta poika oli parantaja, joten hän ei ikinä oppisi ehkä metsästäjäksi. Pojan katse harhaili vaikka missä, mutta hän ei nähnyt lähestyvää vaaraa. Hän kuitenkin alkoi tuntemaan vaaran tunteen, joten oli hiukan varuillaan. Joshi oli edelleen vaisu sen takia että hänen oli saavuttava niin huonoissa merkeissä kylään. Hänen mukanaan tullut veli oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten hän ei tiennyt oikeastaan mitään milloin joku hyökkäisi kulman takaa.
"Huh?" Joshi näki jonkun makaavan yhden kaupparakennuksen vieressä ja juoksi tuon luokse.
"O..oletko kunnossa?" Joshi kysyi varovaisesti mieheltä, joka oli osittain tajuissaan.
"En.. joku..hyökkäsi..kimppuuni ...aivan ..yllättäen." Mies sanoi menettäen tajunsa. Joshi säpsähti ja katsoi nopeasti ympärilleen. Hän osasi parantaa myös tällaisessa tilanteessa, mutta hän ei tuntenut oloaan turvalliseksi. Joshi kuitenkin koetti rauhoittua.
"Heal." Joshi kohotti kätensä tajuttoman miehen ylle ja käytti tasaisesti parantavaa energiaansa, sillä mies ei ollut vielä kuollut, niin hän pystyi parantamaan. Parantava energia virtasi mieheen ja haavat umpeutuivat hiljalleen.

Yllättävä kolahdus ja nopeat askeleet säikäyttivät Joshin, mutta poika reagoi liian myöhään, sillä Jillie oli jo hyökännyt puolustuskyvyttömän Joshin kimppuun. Joshi kuitenkin käytti yhtä shakkinappulaansa nopeasti ja se iski Jillien kauemmaksi.
"Khih.." Kurja parantajapentu." Jillie lausui lipaisten verta kädestään, sillä hän oli saanut raapaistua Joshia kaulaan. Joshi piti kättään kaulallaan ja hengitti nopeasti. Pojan sydän löi vimmatusti ja hän pelkäsi kuollakseen tilannetta mihin hän oli joutunut.
"en ole kurja" Joshi uskalsi sanoa ja katsoi Jillietä kultaisilla silmillään hiukan uhmakkaasti.

"jillie jillie jillie" Allen totesi hiljaa ja nojasi seinään hän voisi auttaa Joshia parantamisessa jos haluaisi mutta nyt häntä kiinnosti tappaminen "kuolema on sinut kohtaava vaikka poistit kaksi kolmesta luodista niin se ei pelasta sinua." hän totesi ja kääri hihaansa "saat kokea maailman jossa synnyit" hän totesi ja piirsi punaista käteensä se ei ollut tarpeen mutta koska Joshi oli paikalla sen piti näyttää rituaalilta tämä oli se tapa millä sumottiin tulia mutta hän loisi ne itse. "Gates Of The Hell" hän totesi ja kaivoi mielestään portin. "FIRES OF HELLGATE" hän totesi koska ne olivat maailman kuumimmat liekit edes helvetin liekit eivät olleet niin kuumat kuin helvetin portin "KUOLE" hän totesi ja punaiset silmät heräsivät kun liekkit lähtivät Jillietä kohti tämä ei voinut käyttää Joshia suojana koska nämä liekit polttivat vain Jillietä. Hän käytti toista kättä kontroloimaan liekkejä ja veti pyssyn ampuen siitä lippaan Jillietä kohti tämä kuolisi nyt hän napsautti sormiaan. Tämä oli kuoleman tuomio Jillielle.

//Allen on aika huonossa kunnossa seuraavana aamuna //

Jillie käänsi katseensa Alleniin. Hänen katseensa oli sen oikean Jillien, mutta muuten hän oli erilainen.
"Aina sinä ilmestyt kun olen riehumassa." Jillie totesi kylmästi, mutta säpsähti Allenin kutsuessa liekit. Hän oli kohdannut ne joskus aikaisemminkin, muttei viholliselta, kuten nyt. Jillie tarkkaili liekkejä, mutta piti silmällä myös Allenia. Hän ei ollut ollenkaan varma miten selviäisi tilanteesta. Hänen silmänsä tutkivat liekkejä ja muistelivat miten ne pystyi ottamaan hallintaan, mutta hän ei pitkään aikaan ollut ottanut vahvimpia liekkejä hallintaan toiselta, joten olisi pakko alistua kohtaloon, jollei hän keksisi jotain.
"Onneksi en ole ainoa Shadowin sukua." Jillie murisi ja kuuli tutut laukaukset. Hän säpsähti hiukan, mutta keksi toisenlaisen keinon hyökätä ennen varmaa kuolemaa. Jillie lausui omalla kielellään voimallisen loitsun, joka kokosi kaiken kuumuuden ilmasta energiaksi, johon sekoittui myös pimeyttä ja Jillien kehossa oleva loppu hyvän voima. Hän kohdisti sen kohti Allenia lukiten kohteen.

Joshi seurasi lyhyeksi jäävää taistelua sivusta, mutta siirtyi takaisin miehen luokse aloittaen parantamisen uudestaan kaulan haavasta välittämättä.

"Hyvästi Jillie ja kiitos lahjastasi" Allen totesi ja virnisti vapauttaen omia voimiaan jotka vapauttivat liekit polttamaan Jillien ja hänen kehonsa imi iskun itseensä. Hän voisi käyttää tätä liikettä nyt kun oli ottanut suoran iskun siitä se oli taas kerran polttanut hänen käsiensä pääli pinnan karrelle ja polttanut jalkoihinkin suuret haavat. Hän oli omaksunut paljon liikkeitä ja tämä oli sivuvaikutus kun niitä omaksui lisää. Mutta tuo oli energiaa jota hän ei ennen ollut tavannut pimeää hyvää joka esti hänen täydet voimansa. Hän oli omaksunut Anti Skillin Kristianilta joten hän voisi aina torjua sillä liikkeen. Hänen voimastaan oli liikaa paineita hän ei voinut estää iskuja joten ne tuntuivat jos hän halusi oppia ne tuokin oli murskannut varmaan kylkiluun huonossa tapauksessa mutta ei voinut mitään Jillie oli jo kuollut, koska luodit olivat lähteneet tappaakseen.

Jillie tunsi liekit ja luodit, mutta pitkään ei tuotakaan tunnetta ollut, kun hän katosi tuosta maailmasta.

Joshi katsoi Jillien kuoleman kylmin silmin, vaikka hän oli vielä nuori. Poika oli kuitenkin kestävä. Hän oli saanut parannettua miehen kaikki haavat, mutta oli alkanut tuntamaan oman olonsa heikoksi.
"hm.." Joshi pudisti hiukan päätään pyörryttävästä tunteesta.

Allen asteli tämän luo "olet heikossa kunnossa" Allen totesi ja virnisti "koita kasvattaa magiaasi jos tuo ja tuntuu liikaa magia varastossasi" hän totesi ja virnisti. Hän oli itse käyttänyt noin 1% voimistaan jotka olivat vapaana. Hän oli seurannut Jillietä koska oli aika tappaa tämä hänellä ei ollut tänne koska häntä kiinnosti nähdä miten Lavi koulutti oppilaitaan. "Vittu kun pitää tälläisiin paikkoihinkin tulla tehtävän takia" Yoh totesi astellessaan paikalle. Hän oli kouluttaja mikä tarkoitti näitä vittun tehtävien lisäämistä.

Joshi katsoi Allenia ja nyökkäsi hiukan.
"Sentään pystyn parantamaan, vaikka Jillie pääsi yllättämään." Joshi totesi ja sulki silmänsä hetkeksi. Häntä huimasi pahasti kaulassa olevan haavan takia, mutta hän ei ollut vielä oppinut parantamaan itseään kunnolla.
"Hmmph.." Joshi kuunteli ääniä, sillä oletti Yohin oppilaankin tulevan mukana. Joshi pudisti hiukan päätään ja katsoi Yohiin ja Alleniin vuorotellen.
"Seuraavaksi varmaan Janjire pöllähtää paikalle ja sitten vasta joudunkin saarnauksen uhriksi." Joshi totesi itsekseen ja virnisti ottaen valkoisen shakkinappulan esiin ja asettaen sen maahan.
"Full energy." Joshi totesi rauhallisesti ja hänen voimansa palasivat shakkinappulan hävitessä samalla.

"pah jos Janjire tulee olen kusessa" Yoh totesi ja virnisti ja katsoi Allenia "voitko kuvitella että se käski mun ottaa S-luokan tehtävän eli saman tasoisen kun luutnantit ja muut jumankauta minun jolla ei koskaan ole ollut b-luokkaa suurempaa tehtävää niin nyt mulla on A- luokkaa kun sain vietyä sentään A-luokan S- luokan sijaan." hän totesi ja oli normaalilla ilmeellään taas. "ääh olisit ottanut S-luokan ja pyytänyt minut auttamaan olisin auttanut nopeesti sua." Allen totesi ja virnisti "äläkä luule että minä en olisi tappanut monsteria alle kahden minuutin." hän totesi ja istui alas "Joshi hei jos saisin veikata niin Janjire tulee pian ja alkaa määräileen sinua" Allen totesi ja virnisti.

Joshi kuunteli hetken hiljaa ääniä ja katsoi sitten Alleniin.
"Juuri niin ja heti kun kuulen hänestä askeleenkin niin olen jo kadonnut paikalta." Joshi totesi virnistäen pirullisesti. Poika oli piristynyt kummasti viimepäivien aikana.
"Aika turha luulo." Janjire totesi Joshin takana ja nauroi.
"Et sinä minnekkään ehdi. Sinun olisi pitänyt juosta jo." Janjire lisäsi ja katsoi Yohiin ja Alleniin. Janjire kohotti hiukan kulmiaan.
"Nayana tulee perässä?" Janjire lausui kysyvästi katsoen Yohiin. Joshi naurahti hiljaa ja osoittti hiukan kauemmaksi.
"Hän on tulossa jo" Joshi totesi, sillä hänen kuulonsa oli kerännyt jo Nayanan kaukaisen kiroamisen. Nayana kuitenkin lopetti kiroamisen jo hiukan kauempana ja saapui pian lähemmäksi. Nayana katsoi hetken Janjirea ja sitten Yohia ja Allenia. Tyttö oli vaiennut täysin.

"moi Janjire" sekä Allen että Yoh sanoivat enkelin hymy kasvoillaan. He olivat nähneet Janjiren tulon mutta eivät olleet sanoneet mitään. "hieno päivä vai mitä" Allen jatkoi hänellä ei ollut lupaa olla täällä koska hänen piti olla suorittamassa S-luokan tehtävää kuoleman mailla. Hän oli tehnyt siitä jo puolet eikä jaksanut tehdä loppuja vielä. "Älä valita" Yoh totesi tytölle vaikka tämä oli ihan hiljaa "sinulle sanottiin että päätöksistä ei saa valittaa minut valittiin sinulle koska olen sopiva opettaja sinun luonteellesi Allenia et olisi saanut vaikka luonteenne olisivat sopineet koska Allen on vaikeiden tapausten kouluttaja" Yoh totesi ihan vain nostaakseen tytön ryhtiä "ja minä en olisi suostunut" Allen totesi "en kouluta pahuutta kestämättömiä." hän totesi "veri kammoinenkin oli jo paljon." hän lisäsi.

Janjire katsoi Yohin ja Allenin enkelin hymyjä ja pudisti päätään katsoen Allenia.
"eikös sinu pitäisi olla ihan muualla?" Janjire totesi Allenille ja kallisti päätään katsoen sitten Joshiin.
"Ja sinä Joshi palaat varmaan pian tuonne orpokodille, sillä siellä on kellarin porteilla sinulle tehtävä." Janjire totesi, mutta Joshi pudisti päätään.
"Täältä kylältä löytyy enemmän tehtäviä." Joshi totesi ja virnisti.

Nayana katsoi Yohia ja pyöräytti silmiään.
"Niin kai se on." Nayana lopulta hiljaa olonsa jälkeen totesi kiroten kokoajan huonoa onneaan mielessään.
"Ja en ole enään niin heikko pimeyden lähellä." Nayana totesi ja katsoi Alleniin hetken. Nayana kuitenkin kiinitti huomionsa taas Yohiin.
"Vai että minä en ole vaikea tapaus?" Nayana kysyi ja venytteli hiukan ottaen hetkeksi voimakkaamman jousensa selästä pois.

"ai joo pitäs niin kai no jaa en ole nyt ihan varma katsos kun on niin kaameasti muutakin ja pitää taas kohta mennä kouluttaan sitä oppilasta ja kaikkea muutakin." Allen totesi sepittäen kaikkea mitä vain päähän sattui ettei joutuisi menemään jatkamaan tehtäväänsä hän ei tykännyt suojakenttien luomisesta ja hänen pitäisi nyt tehdä suojakentät jotka varoittivat monstereista mikä tarkoittaisi sitä että hän joutui tekemään ne kuoleman maille.

"et ole et" Yoh totesi "ja jos välttämättä haluat tapella voit tappella Joshin kanssa koska minä en viitsi taas kerran voittaa sinua. Sinun voimasi ovat liian alhaiset jotta voisit tapella kaksoishenkiä vastaan." hän lisäsi ja virnisti. "Niin ja sitä paitsi sinä olet helppo tapaus vaikka katsonkin että viiden kuukauden päästä voit osallistua kokeeseen. Allenin tapaus ei osaa tapella joten Allen joutui aloittamaan perusteista sinä olet jo melkein valmis. "Janjire hei eihän oppilaat saa tehdä yksistään tehtäviä mestarin pitää olla aina mukana" Yoh totesi ja katsoi Janjirea moittivasti. Hän oli ehkä normaalilla naamallaan yleensä liikkeellä mutta nyt hän koitti olla inhimillisempi kun oli kouluttaja.

Janjire kuunteli Allenin selityksen ja nyäkkäsi. Hän arvasi heti ettei Allen mielellään menisi kuoleman maille.
"Ei tarvitse pitää kiirettä jos sinulla on oppilaan kanssa tekemistä." Janjire totesi ja vilkaisi Nayanaan ja Yohiin. Yohin moittiva katse sai Janjiren huvittuneeksi.

"Luuletko että Joshi kulkisi mukanani?" Janjire kysyi vilkaisten Joshiin, joka virnuili ilkeähkösti. Janjire heilautti hiukan kättään ja Joshin kaulassa oleva haava parantui.
"Kyllä minä pärjään yksinkin." Joshi totesi ja otti yhden mustan shakkinappulan ja lausui hiljaa loitsusanan, mutta ei sen aktivoivaa sanaa.
"Lisäksi minun pitäisi suorittaa Jiroin kanssa yksi tehtävä, johon Joshi ei voi osallistua mukaan." Janjire totesi ja virnisti. Joshi huokaisi hiljaa helpotuksesta.
"Seuraavaan tehtävään Joshi tuleekin mukaan." Janjire totesi kuullessaan Joshin helpotuksen huokauksen. Joshi murahti itsekseen ja katsoi Yohia ja Nayanaa.

"jaa no onko sinulla paperini kun joudun katsomaan Ryan perään voin tarvita papereita ja Ed sanoi että sinulla on minun paperini" hän totesi ja virnisti. Allen oli aina ollut tarkka että noudatti sääntöjä ja siksi ei ollut vapauttanut täysiä voimiaan kuin kerran ja silloinkin täydet voimat olivat muuttuneet 25% hänen nykyisiä voimiaan. Kristian oli häntä nykyään paljon heikompi jopa heikompi kuin vapautettu Lavi. Yoh oli Everstin tasoinen mutta sitten taas Yoh ei koskaan hyväksyisi nimitystä ja jos Lavi ottelisi Kristiania vastaan Lavi pääsisi samalle tasolle kuin Yoh oli nyt hän oli oikeastaan ihmeissään Yohin voimien suuruudesta Yohin voimat olivat niin suuret niin vähällä työllä oliko se Shamaanien kyky kun muut harjoittelivat shamaanit yhtyivät luonnon kanssa ja vahvistuivat luonnon voimista. Se oli siis Yohin laiskuuden syy.

Yoh katsoi naista ja oli aikeissa jatkaa matkaansa. "Jos haluat tulla vahvaksi otan rennosti ja kuuntele luontoa" Yoh totesi tälle ja käveli Allenin viereen "taisit keksiä sen" hän kuiskasi tälle ja käveli Janjiren ohitse "onnea matkaan Joshi" hän totesi ja virnisti.

Nayana katsoi Yohia ja tuhahti.
"Kuulostaa kiintoisalta." Nayana kuitenkin totesi ja siirsti jousen takaisin selkäänsä. Jousen energia oli vapautunut, joten Nayana pystyi käyttämään sitä tavallisesti, mutta kukaan muu ei sitä voinutkaan käyttää vahingoittamatta häntä.

Joshi nyökkäsi ja lähti astelemaan poispäin Janjiresta ja Allenista, mutta odotti hiukan.
"Taitaahan minulla ne olla." Janjire totesi rauhallisesti ja katsoi Allenia. Janjire vilkaisi Nayanaan ja Yohiin päin kerran ja virnisti itsekseen. Nayana kyllä tulisi oppimaan uutta Yohilta, sen Janjire uskoi.

"YO Yoh eikö sinun pitäisi jo pikku hiljaa hyväksyä minun kutsuni Everstiksi?" Ed totesi istuen katon reunalla ja tuijotti Yohia "sori ei kiinnosta minä olen vain heikko metsästäjä ota mieluummin Lavi" Yoh totesi ja asteli eteenpäin. "pakko sitä on koittaa" Ed huikkasi Janjirelle ja virnisti "sinä et oikein hoida nimeämishommiasi hyvin kun et tarjonnut sitä" hän lisäsi ja virnisti. Allen katsoi Ediä joka oli punaisessa takissaan ja istui tuossa talon katon reunalla ja katsoi Allenia "tässä" hän totesi ja heitti kaksi kirjekuorta. "Siinä on tehtävä ja tarvitsemiasi papereita toiset kappaleet toiset on Janjirella ja muista että et käytä niitä kuin hädän hetkellä se on perseestä kirjoittaa noita." tämä totesi ja virnisti.

Janjire oli hetken hiljaa, sillä hän ei välittänyt vieläkään puhua kenellekkään.
"En ole saanut vielä johtajuudesta kiinni." Janjire totesi ja haukotteli.
"Lisäksi olen kirjoitellut paperteita kolme yötä putkeen ja riidellyt orpokodin omistajan kanssa, koska se vaha haahka ei päästä minua enään lähtemään sieltä." Janjie totesi ja virnisti itsekseen. Janjire nappasi ilmasta tikarin, johon oli sidottu kirje.
"Ja kaikenlisäksi nämä haasteet." Janjire totesi itsekseen ja irroitti kirjeen tikarista. Janjire luki kirjeen nopeasti ja hymyili itsekseen julmaa hymyä.
"Minun täytyy tästä mennä." Janjire totesi ja katsoi vielä Alleniin.
"Tarvitsetko ne loput paperit nyt vai myöhemmin? Löydät minut kuitenkin" Janjire totesi ja odotti vielä hetken aloillaan.

Nayana seurasi Yohia pitäen ajatuksensa koossa.

"anna nyt sata sivua paperia painaa kuitenkin jonkin verran" Allen totesi ja ojensi kätensä. Sata sivua oli Kenraalin lupaan tarvittavien lappujen pituus. Edward kirjoitteli niitä kun kerkisi mutta kovin moni muu ei viitsinyt. "älä viitsi minä olin hei sentään kuollutkin tässä välissä" Ed totesi ja hyppäsi alas "miksi sinä saat kaikki haasteet enkä minä? Vaikka ne tappaisivat sinut niin minä perisin johtajuuden joten ei ole toivoakaan että ne voisivat päästä johtajiksi ja maineen saanti olisi suurempi jos ne tappaisivat kenraalin." hän totesi ja virnisti. Yoh oli jo lähtenyt paikalta tekemään omiaan johonkin kauas. "Lyödäänkö vetoa että Nayana rakastuu Yohiin lopulta" Allen totesi ja kaivoi taskustaan kolme kulta kolikkoa "kolme" hän totesi ja samassa Ed jo heitti kolme maksuksi "ei rakastu." tämä totesi ja virnisti.

Janjire virnisti hiukan ja antoi paperit. Vaikka hän oli lukinnut ne magialla kevyempään malliin, se ei paljoa auttanut. Hän vapautti paperit loitsusta heti kun oli ojentanut ne Allenille.
"Kyllä minä pärjään haasteissa." Janjire totesi ja virnisti hivenen pirullisesti.
"Olen haastanut itseäni kymmenen kertaa vahvempia ja voittanut, koska olen löytänyt heidän heikkoutensa." Janjire totesi ja kuunteli pienen vedonlyönnin katsoen Nayanan ja Yohin perään.
"Minä lyön neljä kultakolikkoa vetoa että rakastuu." Janjire kuiskasi ja virnisti pirullisesti. Hän ei yleensä lyönyt vetoa, joten hän piti matalaa profiilia.

Nayana seurasi hiljaa kiroten Yohia ja kuunteli samalla tuulen kertomia juttuja, sillä hän oli tottunut kuuntelemaan kaikkia mahdollisia merkkejä tuulesta.

"Ja Paskat minä maksan" Ed totesi ja laittoi vielä neljä kolikkoa kasaan johon hän laittoi omaa magiaansa lukiten rahat ja sanat sisään saman teki Allen se oli ikään kuin sinetti joka esti heitä hajottamasta vetoa. Ed oli aina ollut uhkapeluri ja siksi hän oli aina persauki vaikka hänellä oli suuri palkka tuomarina hänellä kun oli tuomarin paperit iskältä perittynä. Allen joutui lukemaan niiden eteen hän ei joutunut edes tekemään töitä pärjätäkseen. Allen oletti että rakastuisi koska Yohin persoonallisuus oli erillainen kuin tuo koskaan tapaisi ja rakkaudesta se hevonenkin potkii. Hän olisi pers auki jos tuo veto menisi väärin mutta se oli luultavasti kannattavaa hän laittoi paperit taskuunsa ja laittaisi ne laukkuun kotona koska ei hänen niitä mukanaan tarvinnut kantaa toisin kuin Lavin tai everstien hänen ei ollut pakko saada papereita mutta se oli suositeltavaa.

Janjire lisäsi vielä yhden hopeakolikon vedon lyöntiin ja lukitsi sen loitsulla, sillä hänkin osasi olla uhkapeluri jos halusi. Janjiren huulilla kävi pirullinen hymy, jota ei kovin usein niin pirullisena nähnyt.
"Menen leikkimään hengelläni." Janjire totesi ja lähti astelemaan poispäin.

Joshi juoksi kattoja pitkin ja tarkkaili ympäristöä. Hän oli ottanut jalat alleen nähdessään pari demonia, joissa aisti pahuuden häntä korkeampana.
"Kivat mulle." Joshi murisi itsekseen ja aktivoi matkalle pari shakkinappulaa, jos demonit olisivat tajunneet seurata häntä.

Edward tappoi yhden vahvan monsterin yhdellä iskulla ja saman tien Allen jo oli halkaissut toisen he olivat molemmat taitavia murhaajia ja virnistivät "no jaa mene sitten" allen totesi ja virnisti. "joo painu hittoon vaan meillä on hommia" Ed totesi ja katosi taas muualle kun oli taas saanut hommansa tehtyä. "joo meikäkin painelee pois" Allen totesi ja häipyi hetkessä kohti orpokotia.

//se oli siinä.//

Joshi naurahti ja pudottautui vanhan rakennuksen luokse ja asteli sisälle, sillä yksi hänen tehtävistään kuului sinne, joten hän ei muuta voinut.

//Loppui//