Kylässä tapahtunutta

Paladri herran askeleet olivat pitkät ja määrätietoisen oloiset tämän heikosta olemuksesta huolimatta.
Tosin Lucifer joutui useasti nostamaan kylmissään takkinsa kauluksia kiskoessaan Jillietä yhä perässään, lintuihminen paleli
ja keveytensä tähden tästä tuntui että jos tuuli olisi hivenenkin kovempi se repisi hänet riekaleiksi. Ei kuitenkaan auttanut kuin purra hammasta ja suorittaa aloitettu. Sivusilmällä paladri tarkkaili hermostuneesti taakseen, se sama epämiellyttävä tunne
kalvoi häntä yhä, aivan kuin jokin olisi jatkuvasti lähenemässä heitä. Aluksi lintuihminen ajatteli sen olevan tiikerin tuijotuksesta johtuva rauhattomuus, mutta loppujen lopuksi se ei voinut olla sitä.

Jillien takin ketjut kilahtelivat kevyesti tuulessa ja pian tyttö oli jo Luciferin vierellä. Jillien liikkeet olivat ketterät ja nopeat. Jillie tarkkaili ympärilleen välillä, sillä hänestä tuntui kuin joku tarkkailisi heitä. Tiikeri loikki yllättäen Jillien ja Luciferin edelle ja tyttö hätkähti sitä hiukan. Jillie katsoi orpokotia ja hymähti. Jillien takin ketjut lopettivat kilahtelun hyvin nopeasti vaikka ketjut heilahtelivatkin niistä ei lähtenyt mitään ääntä. Jillien kävelystäkään ei lähtenyt ääntä, sillä tyttö oli tehnyt voimallisen loitsun vain turvallisuutensa vuoksi.

Elemental seisoi puun varjossa, katsoen Jillietä. Häntä kiinnosti hyvin paljon tämä tyttö. Lucifer häntä taas ei kiinnostanutkaan.
Katsotaas, Elemental mumisi itsekseen, langettaen itsensä päälle loitsun joka muutti hänet vanhaksi, kyttyräselkäiseksi mieheksi. Hännen eteensä ilmestyi pieni työntökoju, joka oli täynnä pieniä pulloja. Hän lähti työntämään kärryjä keskelle näitten kulkureittiä.
''Taikojaa, ostakaa vahvoja taikojaa...'' Hän rääkyi kulkiessaan.

Jillie katsoi tuohon vanhaan mieheen ja hänen silmänsä erotti heti loistun, mutta Jillie oli kuitenkin utelias. Jillie halusi hallita voimansa eikä joutua aina ensimäisenä tietämään kaikesta. Jillien punaoranssit silmät hohtivat hiukan. Jillie katsoi Eleä ja pysähtyi. "Minkämoisia taikoja sinulla on sitten?" Jillie kysyi perus jäätävällä äänellään päästessään hiukan lähemmäksi Eleä. Jillien silmät eivät olleet täysin paljastaneet tuon loitsua, mutta jos tytön voimat olisivat olleet korkeammallla niin olisi.

''Mitä neiti nyt haluaa? Löytyy muuttamista, tappamista, nukuttamista ja vangitsemista! Aivan kaikkea!'' Hän hihkui, hymähdellen itsekseen ja hieroen käsiään yhteen.
''Hinnasta sovitaan sitten jälkeen päin.''

Jillie oli hiukan epäröivä ja niin oli myös hänen tiikerinsä joka murisi vierellä. "Hmm..." Jillie oli kuitenkin utelias. Suuri tiikeri ei pitänyt Jillien tuonhetkisestä uteliaisuudesta ollenkaan. Jillie katsoi Eleä ja tytön silmät hohtivat hiukan voimakkaammin. "Hmm... Vangitsemis loitsu kuulostaa mielenkiintoiselta..." Jillie sanoi jäätävällä, mutta samalla pirullisella äänellä. Jillien silmien hohde lakkasi. Jillie tuntsi voimiensa yrittävän karata jälleen hallinnasta, koska niin on käynyt jo usein ja Jillie tietää sen tunteen jo liiankin hyvin.

Aluksi Lucifer tunsi kuinka hänen matkakumppaninsa askeleet kevenivät äänettömiksi, aivan kuin häneen eivät olisi mitkään painovoiman lait koskeneet. Hän epäili että kyse oli jonkinlaisesta taikuudesta, mutta kun hän kääntyi kysymään asiasta tytöltä joku törmäsi voimalla päin Paladria joka tietysti kaatui rähmälleen kuraan. ''Jillie?'' Lucifer korotti ääntään pelästyneenä. Tyttö oli päässyt livahtamaan lintuihmisen otteesta, kadulla tungeksi ihmisiä eikä Jillietä näkynyt missään. Sen kaiken hälinän yli erottui vain vanhan kauppiaan huutelu, joka oli tähän aikaan päivällä aivan normaalia.

''Vihaan..'' Lintuihminen yritti aloittaa nousten, mutta joku töytäisi häntä ja paladri kaatui uudelleen. ''..Ihmisiä!'' Tämä lopetti kivahtaen kun pääsi viimein kampeutumaan seisaalleen. Hän kohensi kaulahuivinsa asentoa tiiraillen tämän laskoksista ihmispaljouteen, se tyttö todella osasi piiloutua. Jos hän nyt oli piiloutunut.. Ettei häntä vain oltu.. Napattu? Lintuihminen värähti tahattomasti, hän tiesi liiankin hyvin millaista porukkaa päivänvalollakin saattoi liikkua. Vaikka paladri herraa harmittikin matkakumppaninsa katoaminen, tämä piti ensisijaisen tärkeänä hakeutua edes itse turvaan mahdolliselta vaaralta. Ihmisistä kun ei koskaan tiennyt.

Ja vastoin omatuntonsa nalkutusta Lucifer lähti kävelemään ihmisvirrassa, toivoen ajelehtivansa mahdollisen turvallisen rakennuksen luo.. Ja mikä parempaa ilmaisen sellaisen.

Jillie yritti pitää Luciferin näkyvissään, vaikka olikin utelias tuon "vanhuksen" taioista. Jillie huomasi lintuihmisen vielä kerran ennen kuin tuo katosi ihmisten joukkoon. "Lucifer?" Jillie lausahti säikähtäneenä, koska ei kuitenkaan jostain syystä tahtonut jäädä yksin tuon oudon taikoja myyvän miehen kanssa.

Jatkaen kompurointiaan ihmismassassa Lucifer toivoi useasti, että hän kykenisi lentämään. Kait hän pystyisikin,
mutta yksinkertaisesti hän ei vain osannut. Hän voisi liidellä tungeksivan ihmismassan yläpuolella, ja vaikkapa
(tämän lintuihminen myönsi vain salaisissa haaveissaan) heitellä ihmisiä kivillä. Omaksi onnekseen palari herra oli pienikokoinen ja tämä mahtui ryömimään milloin mistäkin aidan raosta. Ja aivan huomaamattaan, tämä päätyi orpokodin takapihalle ja tästä ovelasti tiirikoimalla takaovesta sisälle.

Elemental katsahti toista.
''Oletko kadottanut jonkin tai jonkun?'' Hän virnisteli, ottaen pienen pullon kärryistä. Hän ojensi sen toiselle.
''Viskaa sitä kohteesi ylle, niin hän jähmettyy. Hyvin yksinkertaista. Ja mitäs neiti lisi valmis maksamaan?''

Jillie katsoi Eleen.
"Eh... en tiedä..." Jillie vastasi ja silmät välähtivät hiukan. "En taida olla hukannut ketään..." Jillie vielä lisäsi hiljaa. Jillie tunsi voimiensa muuttuvan hiljalleen hallitsemattomiksi ja ja pian Jillien ympärillä olikin mustia ja punaisia tulipalloja. Ei nyt... Jillie ajatteli ja tunsi muuten olonsa heikoksi. "ym..." Jillie vingahti hiljaa.

Tiikeri murisi vaimeasti ja katsoi Eleä. Tiikeri piti korviaan luimussa ja tarkkaili tuon oudon miehen jokaista liikettä.

Elemental katsahti tiikeriä, sitten Jillietä.
''Menkäämme tuohn lähimetsään vaikka testaamaan tätä..?''
Elemental aikoi liittää Jillien armeijaansa, vaikka pakolla.
''Saisimme ehkä paistin tuolle sinun pikku kisullesi...'' Hän mumisi.

Jillie otti voimansa hallintaan. "Miksi lähtisin mukaasi?" Jillie kysyi kylmällä äänellä. Jillie oli varovaisempi koska oli kuunnellut tiikeriään vähän enemmän. Jillien katsoi taivaalle ja virnisti nähdessään että yö ei olisi täydenkuun yö. Jillie nautti tuulesta kasvoillaan vain hetken ja katsoi jälleen Eleen. "Voisin itseasiassa lähteäkin mukaasi, mutta mitä siitä hyötyisin?" Jillien ääni oli kylmä.

''Tekisit hyvät kaupat tietenkin, tyhmä tyttö.''
Elemental katseli tätä, jo hiukan malttamattomana.



// Juu, tää on lyhyt. D:

Jillien katse oli muuttunut kylmäksi. "Hah..." Jillie antoi voimiensa elää omaa elämäänsä, koska ei jaksanut ruveta estämäänkään niitä. "Entäs jos en lähde mukaasi?" Jillie lopulta sanoi kylmästi ja perääntyi pari askelta. Jillie oli ruvennut epävarmemmaksi, koska Elessä oli jotain outoa josta tyttö ei pitänyt.

Elemental murahti, jolloin vaunut katosivat. Hän heilautti kättään muuttuen siinä samassa itsekseen.
''Minun kai täytyy sitten pakottaa...''

Jillie otti varovaisen askeleen taaksepäin. "Arvasin että tässä oli jotain mätää..." Jillie mutisi ja tuuli pörrötti tytön hopeisia hiuksia. Jillie perääntyi muutaman askeleen vielä ja pysähtyi. Vaikka hän oli nuori tytöllä saattoi olla voimia puolustautua. Jillien silmät hohtivat kesyttömästi ja tytön voimat nousivat hallitsemattoman korkealle. Jillie muuttui ihmissudeksi vaikkei ollutkaan täysikuu. "Mrrrh..." Jillien musta ihmissuden turkki heilahteli villisti tuulessa.

Rena perääntyi nopeasti muutamia askelia, koska pelkäsi tuolla hetkellä omistajaansa. Tiikeri luimisti hiukan korviaan, mutta kuitenkin jäi odottamaan omistajaansa.

Jillie tarkkaili Eleä ja tytön tummanharmaat silmät katsoivat tuota murhaavasti. Jillie ei aivan täysin hallinnut raivoaan, mutta kuitenkin onnistui siinä. Ja vaikka Jillie olikin ihmissusi tyttö pystyi hallitsemaan itsensä. Jillien takki oli maassa ehjänä. Jillie murisi pahaenteisesti. "Sinun todellakin pitää pakottaa..." Jillie sanoi Elelle ja oli valmiina hyökkäämään.

''Pakko mikä pakko...'' Elemental lausahti, ilmestyen siinä samassa tämän eteen. Hän nappasi tätä rinnuksista kiinni viskaten syvälle metsään. Lähtee sitten itse loikkimaan perään ketjujen kanssa.