Mielenkiintoisia tapahtumia kapakassa

Jillie istui kapakan puolella ja tuiotti hiljaa vielä toistaiseksi täyttä olut tuoppiaan. Oli harvinaista että Jillie oli kapakassa. Nainen kuunteli kapakan keskusteluja ja tarkkaili välillä ketä kapakassa oli. Jillie oli kuitenkin enemmän omissa ajatuksissaan. Mikä olen ja miksi olen täällä? Jillie mietti ja pureskeli huultaan. Jillielle oli sanottu pahasti orpokodissa ja hän oli lähtenyt sieltä ovet paukkuen noin tunti sitten. Jillie oli juonut jo kolme tuoppia ja hänen ajatuksensa alkoivat olla jo hiukan sekaisin.
Jillien tiikeri makoili kapakan ovella ja odotti omistajansa paluuta. Tiikeri kuunteli tarkkaan ääniä ja katsoi välillä ovesta sisään. Yllättäen tiikeri nousti ylös ja lähti loikkimaan tietä pitkin jonnekkin. Se oli haistanut jotain mielenkiintoista.
Jillie hörppäsi hiukan tuopistaan ja keskusteli nuoren tarjoilijan kanssa. "En olisi täällä jos minua kohdeltaisiin hyvin." Nainen sanoi tarjoilijalle, joka kuunteli aidon kiinostuneena juopuneen naisen juttuja. Jillie katseli välillä kapakan ikkunasta ulos ja näki myös tiikerinsä poistumisen. "Rena on taas havainnut jotain." Jillie mutisi itsekseen, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä sieltä minnekkään.

Kun Lucifer oli edellisenä yönä saapunut kapakkaan hän oli ollut niin läpimärkä ja kylmissään rankkasateen jäljiltä, ettei
ollut edes yrittänyt seurata ympäristöään vaan oli vaatinut tuoppia kiireesti eteensä. Hän nosteli takkinsa kauluksia ylemmäs, kopautti silinterinsä vinoon jotteivat hänen silmänsä olisi näkyneet. Melko säälittävä esitys sinänsä, sillä paladrin silinterin lieriöstä norahti vettä vastatuotuun tuoppiin ja nuorimies ulvahti kuin purskahtamaisillaan itkuun. Tarjoilija katsahti häntä oudosti poistuen hyvän sään aikana, jotta kummallinen asiakas saisi juoda rauhassa.

Lucifer raotti kaulaliinaansa, kohotti vapisevin käsin tuopin huulilleen. Totesi että se oli oikein maukasta, katsahti hiljalleen kytevään takkatuleen ja totesi paikan olevan rauhaisa joten hän tilasi toisenkin tuopin. Kolmas.. Neljäs ..Viides häntä alkoi jo västyttää. Paladri hikkasi tarkennellen katsettaan, juopot kertoilivat toisilleen itsesäälin vallassa kukin onnettomampia tarinoitaan. Lucifer mietti, mahtaisiko kuitenkaan kenenkään tarina vetää vertoja hänen hääfiaskolleen.
Ei hemmetti, taas se tuli mieleen. En tahdo muisthhtttaa... Jopa pojan omat ajatukset alkoivat heittää kuperkeikkaa hänen päässään.

''VIELÄ YKSIH!'' Lucifer kohotti sormensa kattoa kohden, mutta tarjoilija jolle joku vieras nainen lateli elämänkertaansa ei tuntunut huomioivan tätä. Juopunut lintuihminen kirosi raskaasti rankkaa kohtaloaan (tuolilta nousemista) ja laahusti tiskille ottaen tästä molemmin käsin tukea.
''Teille ei tarjoilla enää hyvä herra.''
Laseja kuivaileja nainen vastasi tiskiltä silmäiltyään paladria päästä varpaisiin. Oli hyvin helppo todeta Luciferin olevan umpikännissä. Oli siis aika käyttää vanhaa kunnon ota ja anna toisten kuolla janoon taktiikkaa. Lucifer hivuttautui ahdistavan lähelle nuorta naista..vai tyttöäkö? Joka mumisi itsekseen jotakin jostain ihmeen Renasta ja havainnoista. Viekkaasti, mutta kömpelösti lintuihminen kauhaisi tuopin suoraan tytön nenän edestä.

Jillie sähähti pahaenteisesti oudon lintuihmisen napatessa tuopin suoraan nenän edestä ja hyppäsi suunnilleen tuon kurkkuun kiinni. "Takas se...!" Jillie sihisi raivoisaan vaikka ajatus ei kulkenutkaan täysin. Jillie oli kuitekin selvempi kun tuo mies joten saattaisi olla ketterämpi. Jillie teki nopean loitsun, joka sai miehen loitsun avulla jähmetettyä paikallaan. Jillie käveli muristen lintuihmisen luokse ja täysikuu paistoi ikkunasta sisään. Ja koska oli täysikuu Jillie oli myös ihmissusi sillähetkellä. Jillie kuitenkin hallitsi tuon muodon ja oli hyvin ihmismäinen käytökseltään. "She... Oli... Minun... Tuoppi..." Jillie murisi ja musta ihmissuden turkki oli hiukan pystyssä niskasta.

Rena loikki kujilla ja kulki nopeasti sinne suuntaan missä haistoi jonkun oudon olennon. Tiikerin liikkeet olivat sulavat ja ketterät. Tiikeri liikkui varjoissa pitkän matkaa ennen kuin näki jonkun varjon liikkuvan pimeydessä. Tiikeri tajusi tuon liikkuvan olennon olevan Jillien yksi veli. Tiikeri kääntyi ja lähti takaisin päin. Pian tiikeri taas makasi kapakan ovella.

Lucifer oli jo ehtinyt riemuita tuopin varastuksen onnistuneen ja unohtui huolimattomasti yhden ainoan sekunnin ajaksi tarkkailemaan uhriaan verestävillä haukan silmillään. Ja se yksi ainut sekunti oli juuri se ratkaiseva virhe. Ennen kuin lintuihminen ehti tajutakkaan tyttö oli hänen kurkussaan kiinni kaataen humaltuneen paladrin helposti. Lucifer luuli jo heiveröisten luittensa naksahtelevan lattiaan törmäyksestä, aikoi heittää kätensä tulevan iskun suojaksi... Mutta mitä helvettiä. Hänen kätensä eivät liikkuneetkaan, ne olivat kuin sidotut ilmaan eikä hän voinut kauhuissaan kuin tarkennella sumeaa katsettaan tuossa epäihminillisessä olennossa, jota hän oli luullut heiveröiseksi pikkutytöksi.

Tätä hän ei ollut tosiaankaan ottanut huomioon.

''Älä!'' Korahti Luciferin karheasta kurkusta, tämän huivi repsotti, silinteri oli kallellaan ja siivet olivat taittuneet epämukavasti takin alla, kaiken kruunasi se, että hän oli kaatunut tipauttamansa tuopin lasinsirujen päälle.

Jillie tuijotti pitkään lintuihmistä silmiin, mutta ei hyökännyt. Tytön silmät olivat tummanharmaat ihmissuden muodon takia. Jillie murisi silti vaimeasti ja kun kuu meni pilvien taakse tyttö palasi ihmismäisen näköiseen muotoon. "Hmph..." Jillie päästi lintuihmisen ylös ja vapautti tämän loitsusta. "En ole tappaja..." Jillie murahti itselleen ja napautti sormenpäillä otsaansa. Jillie sätti itseään mielessään, koska paljasti itsensä. Jillie ei kuitenkaan pitänyt siitä että hänen tuoppinsa vietiin. Jillie katsoi tarjoilijaa merkitsevästi ja tuo täytti kaksi tuoppia ja laittoi tiskille. "Tarjoan sinulle tuopillisen..." Jillie sanoi lintuihmiselle ja virnisti.

Paladri hytisi aloillaan, tuijotti ikuisuudelta tuntuneen ajan tytön silmiä. Hänen käsissään olisi, jäisikö paladri viettämään juoppoelämäänsä. Luciferin suureksi helpotukseksi (tai kauhuksi, miten sen nyt yölintu ottaa) hän tunsi lihaksiensa vapautuvan ja tyttö oli jo kääntänyt tutkivan katseensa pois. "En ole tappaja..." Lucifer kuuli, ummisti silmänsä hetkeksi antaen kivun helähdellä hänen ruumiissaan ja nousi sitten ylös yhä täristen. Tyttö oli jo muuttunut takaisin, kun Lucifer käänsi taas katseensa. Lintuihminen säpsähti Jillien sanoja. Hän oli ymmällään, miksi joku tarjoaisi tuopin hänen kaltaiselleen?

Kuitenkin, hyvin varovasti paladri kipusi arvokkuutensa rippeitä keräten jakkaralle tuopin ääreen, tarkkaili nyt puolestaan tyttöä.
Hän oli varma, että tuon nuoren naisen osalle oli jossain suuria suunnitelmia, paladrin haukan silmät tuntuivat porautuvan suoraan sielun synkimpiin saloihin. Sitten se kumma, syvällinen tunne meni. Yölintu hikkasi, nosti tuopin huulilleen pitkitellen krapulaansa.

''Mistä moinen kunnia?'' Hän sammalsi hiljaa, asiaankuuluvasti. Äskeisestä löylytyksestä huolimatta paladri oli sosiaalisella tuulella, hän ei ollut puhunut kahta sanaa pitempiä lauseita pitkiin aikoihin, eikä hänen epäselvä mielensä antanut vieläkään normaalille jurolle arvokkuudelle tilaa.

Jillie tiesi että tuo lintuihminen oli mielenkiintoinen tapaus. Jillien aistit sanoivat että tuon olennon kautta hän saisi tietoonsa itsestään jotain. Jillie kuuli lintuihmisen kysymyksen ja katsoi tuohon. "Osaksi anteeksipyynnöksi hyökkäyksestäni... Ja jostain syystä minusta tuntuu että olen tavannut sinut joskus..." Jillie vastasi lintuihmisen kysymykseen kohteliaasti. "Nimeni on Jillie..." Tyttö sanoi lopulta hetken mietittyään jotain ja siemaisi hiukan tuopistaan. "Ja sinun nimesi?" Tyttö kysyi jopa uteliaalla äänellä.

Rena livahti kapakan ovesta sisään ja suuri tiikeri tassutteli Jillien vierelle ja istui tytön tuolin viereen. Ihmistä olkapäähän ylettävä suuri tiikeri tapitti hetken Jillietä ja mouraisi hiljaa.

Jillie katsoi tiikeriin ja virnisti silittäen sen suurta päätä. "Mitäs löysit Rena?" Tyttö kysyi tiikeriltä siemaisten oluttaan. Tiikeri mourahti uudestaan. "Onko veljeni kylässä?" Tyttö kysyi ihmeisään, koska ymmärsi tiikerin äänähdykset. Tiikeri nyökkäsi hiukan ja Jillie virnisti. Jillie katsoi taas lintuihmiseen uteliaana.

Lucifer hörppäsi raukeasti oluttaan, hän ei pitänyt siitä kun häntä tuijotettiin. ''Hauska tutustua Jillie. Nimeni on..''
Ja hetken ajan lintuihminen oli vastata oikean nimensä. Nimen jonka hänen rakastava äitinsä oli antanut, nimen jota hänen kuoleva morsiamensa oli huutanut viimeisillä voimillaan ennen kuolemaansa. Hän ei olisi enää se sama henkilö. Ihmisten keskuudessa hän olisi vain..''.. Lucifer.'' Synkistynyt paladri vastasi näyttämättä sen enempää tunteita kasvoillaan. ''En usko että olisimme tavanneet. Mutta jos olemme, kait vain ohimennen?''

Lucifer säpsähti aavistuksen, kun kesy tiikeri tassutti kapakkaan. Asiakkaitten rauhallisuudesta lintuihminen päätteli tiikerin olevan vanha tuttu kyläläisille, tai kaikki vain olivat sitten niin räkäkännissä etteivät erottaneet suurta kissapetoa.
Paladri tarkensi kuulonsa äärimmilleen kuullaksee Jillien sanat, hän puhui jotakin veljestään. Lintuihmisen päässä takoi kun hän pisti kaiken kuulemansa muistiin. Tai ainakin siihen osaan muistista mitä oluen huurut eivät olleet tuhonneet.
Helvetin helvetti.. Tämä sammalsi antaen päänsä kopsahtaa tiskiin. Lucifer yritti nostaa kätensä, mutta hänen näkökenttänsä sumeni. Viina kait oli tehnyt tehtävänsä.

Jillie katsoi hetken Luciferiä. "Joko sinä sammuit?" Jillien ääni oli huvittunut. Jillie silitteli toisella kädellä tiikeriä. Tiikeri todellakin tunnettiin kylän keskuudessa hyvin ja sitä osattiin kunnioittaa, koska sen ajatuksista ei tiennyt kukaan muu kuin Jillie. Jilliekin kuitenkin kunnioitti tuota isoa tiikeriä. Jillie katsoi ikkunasta ulos ja huokaisi syvään. Jillie vaipui omiin ajatuksiinsa ja siemaisi muutaman ison kulauksen olutta. Jillienkin silmissä oli alkanut sumentumaan ja tyttö oli jo muutenkin sekaisin. Jillie ei kuitenkaan sammunut, koska hän kesti paljon enemmän alkoholia demonipuolensa takia. Jillie ei ollut edes varma oliko hän demoni vai ei. Mikä minä olen? Tai kuka minä olen? Jillien mieleen tuli taas nuo kysymykset ja hän sätti itseään jälleen.

Rena katsoi Jillietä ja meni maahan penkin viereen. Tiikeri haukotteli raukeasti, niin että terävät valkoiset hampaat paljastuivat. Tiikeri laski pään lattialle ja sulki silmänsä alkaen torkkumaan, koska tiesi ettei omistaja lähtenyt vähään aikaan.

Jillie haukotteli hiukan, koska alkoi olla väsynyt. Jillie katsoi tarjoilijaa hetken ja siemaisia tuoppinsa tyhjäksi ja laittoi tiskille napauttaen tuoppia kynsillään. Tarjoilija pudisti päätään Jillien pyytävälle katseelle. Jillien silmät muuttuivat julmiksi ja tarjoilija täytti Jillien tuopin hetkessä.

Aamu aurinko loi kalpeat säteensä kapakan ikkunasta aina pölyiselle lattialle asti. Lucifer piti silmiään kiinni,
sen verran hän oli oppinut tälläisistä lattiaheräämisistä että osasi olla ajattelamatta mitään. Sillä jos hän nyt avaisi silmänsä
ja alkaisi miettiä ''missä helvetissä olen'' tyyliin, räjähtävä kipu syöksyisi suoraan hänen päähänsä, eikä poistuisi ennen seuraavia rauhoittavia tuopillisia. Paladrin sammuttua ilta oli vaihtunut yöksi ja tästä aamuksi, myös ihmiset olivat vaihtuneet. Lintuihminen ei tosin ollut varma oliko Jillie jo lähtenyt, hänhän piti edelleen silmiään kiinni.

Syvään henkeä vetäen Lucifer nousi istualleen lyöden päänsä tiskiin ja aivan kuten hän oli enteillyt juoneen vanha tuttu,
päänsärky nimittäin ehti kolistelemaan lautasia yhteen hänen pääsnsä sisällä. ''Ai helvetti'' Hän yritti lausua, mutta käheästä kurkusta pääsi vain outo vingahdus. Lintuihmisen kasvot olivat kalpeat ja hän joutui nostelemaan kaulaliinaa paremmin kasvojen peitoksi. Hän palelsi helposti, ja nyt jos koskaan hänellä oli kylmä. Lucifer pyöritteli olkiaan kuin venytellen, käyttäen tätä tosiasiassa tekosyynä siipien paikoilleen asettelussa, kukaan ei ainakaan vielä toistaiseksi ollut koskaan huomannut hänen oikeaa rotuaan. Joskus hän aamulla herätessään, ihmetteli syvästi miksi hitossa hänellä on siivet, muisti kun tuppaili katkeilemaan.

Vatsaansa pidellen paladri kipusi jakkaralle, pahoinvoinnin ja häpeän aalto pyyhkäisi tämän ylitse. Hän käänsi katseensa
ottaakseen selville oliko se eilisiltainen tyttö yhä paikalla.

Jillie oli nukahtanut vasta kymmenennen tuopin jälkeen ja nukkui vielä sikeästi pöytää vasten Luciferin herätessä. Tiikeri oli noussut istumaan lintuihmisen herätessä ja tuiotti tätä nyt uteliaana. Jillie nukkui hyvin rauhallisesti ja hänen hopeiset hiukset olivat hiukan silmien edessä. Tarjoilija istui tiskin ääressä ja katsoi huvittuneena Jillietä ja Luciferia vuorotellen. Tarjoilija nousti ylös ja kävi hakemassa Renalle jotain syötävää takahuoneesta ja tuli pian takaisin raa'an lihapalan kanssa. Tarjoilija ojensi tiikerille tuon lihapalan ja se otti sen vastaan kumartaen pienesti. Tiikeri tassutteli sivummalle syömään ateriaansa.

Lucifer tarkkaili tuota jaloa kissaeläintä, miettien miten helppoa sen elämä mahtoikaan olla. Tarjoilija kumarsi pienesti, laski lihaa tiikerille joka lönkötti arvokkaasti aterioimaan omiin oloihinsa. Paladri tunti häpeää sorruttuaan taas juopotteluun ja koetti väistää huvittuneen tarjoilijan katseen painamalla hattunsa lieriä ainavain alemmas. Hän huokasi syvään huomaten vasta sitten Jillien.
Tämä nukkui sikeästi pöytää vasten niin viattoman näköisesti, että paladri olisi takuulla nostanut hattua ellei hänen päätään olisi sattunut särkemään niin vimmatusti. Lucifer kumartui tämän kasvojen tasolle tarkkaillen nukkuvan rauhallista hengitysrytmiä. Sitten hän räpäyttä surumielisiä, verestäviä silmiään suoristautuen taas tuolillaan.

''Teetä jos sopii.'' Tämä kähähti tarjoilijalle. ''..Ja vähän leipää.'' Lintuihmisen vatsa kurisi, tämä muisti ettei ollut syönyt pitkiin aikoihin. Kun hänen eteensä oli laskettu halkeillut kuppi ja aavistuksen kuivahtanut leivänpala nuori yölintu siirtyi aterioimaan.
Tämä sekoitteli lusikalla teetään tarkkaillen mietteliäänä Jillietä, tyttö oli lintuihmisestä jotenkin murheellinen.
Aivan kuin jokin musta tahraisi tämän menneisyyttä.

Tai sitten Lucifer oli vain läikyttänyt teetä takilleen.

Jillie tärisi hiukan kun painajainen hänen lapsuudestaan sai tytöstä vahvan otteen. Jillien ilme oli muuttunun pelokkaaksi ja hopeiset hiukset heilahtelivat kuin tuuli olisi heilautellut niitä, mutta minkäänlainen tuulenvire ei käynyt kapakassa. Tarjoilija tarkkaili Jillietä, mutta tiesi ettei tätä kannata herättää vielä. Jillien huulilta karkasi hiljainen vingahdus. Tiikeri katsoi Jillietä ja mourahti hiljaa kysyvästi. Jillien hengitys oli kiihtynyt ja tyttö oli tippua penkiltä, mutta tarjoilija piti hänet penkillä rauhallisilla otteilla ja tarkkaili tyttöä muutenkin ettei tämä satuttaisi itseään.

Paladri säpsähti aatteistaan kun Jillien keho alkoi nykiä ja hengitys kiihtyä unen etemisen myötä, Lucifer siristi silmiään
kiinnostuneena. Tarjoilija oli taas palannut ja piteli kouristelevaa tyttöä tottuneesti tuolilla, paladrilla kävi mielessä josko
tuolla onnettomalla tytöllä oli jonkinmoisia peitettyjä muistoja jotka pyrkisivät pintaan aina unen tullen. Hän oli kuullut
orpokodista ja sen oudoista asukkaista ohimennen eräältä juopolta. Olisiko mahdollista... Jos Jillie olisi karannut orpokodista?

Lucifer hörppäsi teetään harmistuneena ettei osannut auttaa, hän tarkkaili jälleen Jillietä. Pieninkään liikahdus ei voinut jäädä lintuihmisen haukansilmiltä huomaamatta. Paladri tunti velvollisuudekseen saattaa tämä otus niin pian kuin mahdollista takaisin osaaviin käsiin, joten hän jäi kapakan vaihdon sijaan odottelemaan Jillien mahdollista heräämistä.

Jillien voimat kohosivat hiukan tämän pelon muuttuessa, mutta pian tyttö säpsähtikin jo hereille. "ymh..." Jillie oli sekaisin ja ravisti päätään. "Grh..." Jillie oli pitkästä aikaa nähnyt tuota painajaista, joka oli pikemminkin aitoa. Jillie hengitti raskaasti ja tärisi edelleen hiukan. "huoh... Taas..." Jillie mutisi hiljaa ja laski voimansa tavallisiksi. Jillie katsoi Luciferiin otsahiustensa alta ja punaoranssit silmät hohtivat edelleen hiukan. Tarjoilija katsoi Jillietä. "Jillie eiköhän sinun pitäisi palata orpokodille jo... Tiedän ikäsi, mutta tarjoilen sinulle silti alkoholia..." Tarjoilija sanoi huvittuneena. Jillie katsoi tarjoilijaan ja virnisti. "Tiedän sen..." Jillie sanoi pirullisella äänellä. Unesta paljastuu yhä enemmän se kuka olen oikeasti. Jillie ajatteli ja tärisi edelleen hiukan pelosta.

Kulmien kurtistus, tarjoilija oli kumartunut puhumaan rauhoittelevasti Jillie nimiselle tytölle ja tämän puhe oli juuri paljastanut Luciferin epäilykset todeksi. Tyttö todella oli karannut orpokodista ja todellakin hän oli alaikäinen! Jillie vaikutti selvästikin olevan poissa tolaltaan ja se sai Luciferin tuntemaan olonsa entistäkin masentuneemmaksi joten pian jo hän tarjoutui avuksi ojentaen tytölle kättään. '' Jospa korvaisin sinulle sen tuopin. Tule mukaani. ''

Jillie katsoi Luciferia varuillaan ja tämän punaoranssit silmät lakkasivat hohtamasta. "Olen sentään 17 ja saan kyllä liikkua orpokodin ulkopuolella vaikka omistaja ei tahtoisi minun olevan ulkopuolella koska olen arvaamattomin..." Jillie sihisi ja tyttö oli jälleen ennallaan. Jillie ei enään tärissyt. Jillien silmät hohtivat nyt enemmän punaisina ja se kertoi että tyttö oli vaarallisemmalla puolella. Tarjoilija katsoi Jillietä. "Jillie... Olet monen kyläläisen mukaan 19 mutta minulle olet se 17 vuotias Jillie aina..." Tarjoilija sanoi huvittuneena Jillielle. Jillie katsoi tarjoilijaan kysyvästi. Jostain syystä Jillie kuitenkin ojensi kätensä lintuihmiselle. Tarjoilija hymähti. "Täytän kahden päivän päästä sentään 18." Jillie sanoi ja virnisti. Tarjoilija hymyili Jillielle. "Tiedän sinusta enemmän kuin kukaan tässä kylässä..." Tarjoilijan huulet liikkuivat tuohon lauseeseen mutta ääntä ei tullut. Jillie kallisti päätään, mutta nyökkäsi. Tiikeri tassutteli Jillien vierelle.

Vaikka tyttö vakuutteli olevansa täysin luvallisesti ulkona ja tarjoilijakin vaikutti olevan samaa mieltä,
ei Lucifer pystynyt pyyhkimään mielestään sitä hermostunutta tunnetta että jotakin pahaa oli tapahtumassa.
''Sinun olisi parasta vain tulla.'' Paladri toisti hiljaa ojentaen hanskoituja sormiaan kutsuvasti.
'' ...Etteivät syntymäpäiväsi jää viimeisiksesi.'' Hän tahtoi tytön äkkiä pois täältä, mieluiten paikkaan jossa he olisivat piilosammalla.

Jillie ojensi kätensä lintuihmiselle ja nyökkäsi. "Ehkä on paras palata turvallisimmille alueille..." Jillie sanoi hiljaa ja katsoi ulos ikkunasta. Jillien uni oli käynyt vaarallisen todeksi silloin kun hän nukkui. Jillien silmissä mustui hetkeksi, mutta näkö palasi hetkessä. Jillie katsoi tiikeriään joka oli jo ovella. "hmm..." Jillie katsoi Luciferiä silmiin ja silmien hohde oli lakannut.

Lucifer tarttui ojennettuun käteen epäröimättä lähtien nopsaan tahtiin astelemaan ovelle, hän ohitti tiikerin hivenen harmistuneena. Häntä kiehtoi tuo kissapeto suuresti ja hän olisi tahtonut jäädä seurailemaan sen tekemisiä pidemmäksikin aikaa. Paladri puristi tiukasti Jillien kättä kuin varmistaen ettei tämä saa päähänsä karata heidän saapuessa kapakasta ulos väenpaljouteen.
Lintuihminen otti oitis suunnan kohti orpokotia vievälle reitille.

// Ja minne topikkiin nyt siirrymme?

Tiikeri lähti seuraamaan Jillietä ja Luciferiä välittöämästi.

//Jaa a... hmm... siirrytäänkös kylälle?? >'DD