Vapaa sielu

Nainen katsoi ympärillee keltaisillaan silmilään. Metsä pelotti todella paljon mitä hänen silminsä kertoivat hänelle. Kuitenkin nyt hän sai juosta todella paljon niin paljon kun sielu sietäisi. Nuori ruskea hiuksinen nainen oli katsonnut ympärilleen aluksi, ennen kuin hän lähti juoksemaan. Jaloistaan hän ampaisi juoksuun. Juoksu oli voimakasta ettei nainen huomannut raapaisevansa ohi mennen poskissaansa verille. Hyppiessäänsä esteiden yli hän otti valtavan ponnistuksen maasta. Kuolleiden puiden rungot hän hypähteli todella helposti. Suurimmaksi osaksi hän juoksi kuoleessaa metsässä ilman kenkiä. Nainen ei käyttänyt minkäälaisia kenkiä.
Vaikka oli juossut todella kauan niin nainen rakasti juokseminen ylikaiketi. Samalla hän myös hyppellehti kuin apina kuolleista puusta toiseen puuhun. Notkeasti oli kiinni hetken puissa. Puussa välillä jäi istumaan oksalle, jos ne olivat luotettava. Kun ja milloin hän jäi istumaan puulle niin hänjäi katsomaan ympärilleen. Katsoessaan muualle hän näki todella kauaksi halutessaan. Mutta nyt hän katsoi ruskeilla silmillään, koska ei enään pelännyt. Hän tunsi turvallisen olon ja jatkoi juoksemista. Monta tuntia nainen juoksi itsensä henkä hieväriin. Vanhemmat tieisivät hyvin missä hän oli. Ainakin suunilleen missä voisi juosta tarpeeksi hyvin tai udella paikasta.

//Mukaan saa tulla//

Kristian oli huomannut jonkun juoksevan ja lähtenyt varjostamaan hän oli onnellinen että oli päässyt juuri Judgejen ruumiiseen koska näiden vauhti oli mahtava hän ei ollut heikko miltään osa alueelta niin kuin ihminen hän oli kuolevainen mutta koska oli paholainen hän oli tehokkaampi ja vaikeampi tappaa kuin ketään muuta. Hänen nopeutensa oli ehkä 10 tasoa jos kymppi oli maksimi. Hänen kehonsa liikkui yhtä lujaa kun luulla saattoi hän oli itse hyppinyt aikanaan nykyään juoksu riitti tuollaisen perässä pysymiseen hypyistä sai lisää voimaa jalkoihin ja siksi se nopeutti. Hän siirsi nopeuden pujotteluun hän rupesi pujottelemaan puiden ja kivien välistä jotta saisi jotain haastetta hän ei ainakaan joutuisi käyttämään max speediä joka rikkoi äänivallin.

//aika lyhyt...//

Nainen juoksi tasaista vauhtia, mutta vauhti oli todella nopea. Juoksun aikana hän oti pari tassi askelta. Se sai sekottumaan juoksin rytmiä. Välillä hän meinasi kaatua, mutta nopeasti hän oppi olemaan epätasapainossa. Tasapaino oli hyvin tärkeä, jokaiseen asentoon. Hiukset vai hulmusi naisen perässä. Nopeasti nainen pysähtyi paikoilleen. Jarrutus jälkiä ei näkynyt laisinkaan. Siroilla eleillä hän katseli ympärilleensä. Silloin nainen näytti todella pieneltä lapselta. Kuitenkan hän ei ollut lapsi vaan täysikasvuinen nainen. Hetken aikaa hän katsoi ennen kuin jatkoi juoksemista. Juoksu oli valtava nopeaa. varmaakiin sata kilometriä tunti vahtia. Välillä joistakin oksista, jos oli luotettava niin hän hyppäsi takaperin voltteja tai eteen päin voltteja. Myös oli välillä sipsutus juoksua. Suurimaksi osaksi hän juoksi pitkiä juoksu askeleita. Vauhtia hän oli lisännyt, pelonsa takia.

Kristian huomasi naisen pelkäävän ja päätti iskeä satakilometriä ei ollut hänelle mitään kun maksimi nopeus oli päälle tuhat kilometriä tunnissa kymmenen sekunttia. Hän juoksi naisen lähelle ja virnisti "hölkkäätkö usein täällä?" hän kysyi tältä ja virnisti hänelle tämä vauhti oli vielä hölkkää. Hän nauraisi hullun nauruaan jos ei haluaisi olla värväämässä tänään. Hän oli kuitenkin värväyksestä vastaava ja tässä olennossa oli jotain pahan hajuista mikä sai hänet jättämään kimppuun käynnin tältä hetkeltä olisi eriasia jos tämä ei kuuntelisi. Häntä mikä olisi todella valitettavaa koska hän oli tullut tänne vain hölkkäämään. Hän tiesi että kovin moni ei uskoisi hänen hölkkäävän jos ei näkisi hänen maksimi nopeuttaan mutta sen aika ei ollut vielä.

Nainen oli niin kovasti keskittäytynyt juoksemiseen. Hän juoksi mielellään yksin omassa jatuksissaansa ja mailmassaansa. Mutta nyt hänen viereen sinkoutui nuori poika, joka kysyi häneltä samalla " Hölkkäätkö usein täältä? " Naisen pää kaatui katsomaan poikaa. Nopeasti hän hyppäsi sivummalle juoksemaan. Nainen oli varovainen, koska hän ei tuntenut poikaa laisinkaan ja haisti pojassa pahuutta. Aluski hän ei vastannut, mutta hiljalleen juoksun aikana hän uskalsi avata suunsa.
" Hölkään ja juoksen usein sielä missä ei ole kukaan katsomassa? " Tatu sanoi.
Koko ajan silmät katsoivat mitä toinen teki viisi metriä vieressä.
" Hölkäätkö sinä itse täälä paljon? " Tatu kysyi.
Jostakin syystä hänelle oli automaattisesti kysyä toiselta samaa muuttaen hieman lausetta. Yleistsi hän olisi hiljaa ja tarkailisi. Nyt Tatu oli tehnyt mitä teki yleensä todella harvoin.

"en oikeastaan koska en vietä aikaa täällä ja jos puhut hölkäänkö usein sekin saattaa olla väärin koska en tiedä totuutta kun juoksen nyt yksi kolmastoista osa voimistani käyttäen eli onko tämä hölkkäystä vai kävelyä kun voin mennä tätä vauhtia kaksi päivää jos ei väsyttäisi" hän totesi ja virnisti. 10s maksimi juoksu määrä. Hän oli nopea ja vahva mutta ei tarpeeksi taitava hän aloitti nauramaan hulluna "anteeksi" hän totesi ja kääntyi uudestaan "no kiinnostaisiko koittaa TODHiin?" hän kysyi häntä kiinnosti tietää olisiko pahuus houkuttava tuota kohtaan vai pelkkä hyvyys hän kun itse oletti tämän kieltäytyvän mikä antaisi hänelle luvan hyökätä hän ei luvannut paikkaa vaan kysyi kiinnostaisiko tätä koittaa päästä TODHiin johon oli vaikea päästä tai ei hänen ollut.

Pojan lauseesta hän ymäsi, että tämä oli hidasta vauhtia. Oikeastaan tämä oli hänelle myös hidasta vauhtia. Sutena hän juoksi paljon nopeammin kuin voisi kuvitella, mutta kuitenkaan hän ei sanonnut yhtään mitään.
" Tämä on minulle hölkäämistä. Silloin voimaa tulee enemmän jalkoihin, jos juoksee viikon. " Tatu sanoi.
Nainen juoksisi hölkkä muodosa yli viikoon, koska rakasti niin paljon juoksemista. Hänen täytyisi juosta, joka päivä juoksua tai hölkäämistä. Enemmän hän juoksi hölkkäämistä, koska ei halunnut muuttua sudeksi, että voisi juosta täydellä. Hän tiesi, että ei olisi kannattanut alkaa kysyä, koska kysymysten perään alkoi tulla toisenlaisia kysymyksiä. Pojan kysymys oli perus tietoa hänelle, kun oli joutunut lähemäksi asutusta. Mielummin olisi elännyt elämänsä metsässä ja laumassa.
" Pienesti, mutta en jaksa yrittää. " Tatu sanoi.
Hän tiesi miksi sitä kiinostaisi niin paljon, mutta, kun kiintiö olisi täynnä olisi vaikea erkaantua porukasta.

"jaa no oikea vastaus sinänsä sinun on parempi osallistua kokeeseen kun ne pidetään uskoisin että susilla on jotain tarjottavaa" hän totesi ja nosti vauhdin kahteensataan kilometriin tunnissa koska oli aistinut monsterin edestä ja hän ei ollut tappanut hetkeen ja tuo oli yhtä vahva kuin hän mutta ei killassa. Hän juoksi sitä kohti ja työnsi kätensä sen lävitse kevyesti mistä se suuttui. Kristian iski sitä päin nyrkillään ja se upposi taas hän nauroi koko ajan ja hänen silmänsä olivat täysin hullut ja suunsa virneessä hän oli sekopäistä pahin oikeastaan oli ihme että häntä ei oltu vielä lukittu Sorrow Minen syvimpään nurkkaan odottamaan hyökkäystä.

Muutenkin pojan sanomiset olivat pahon uteliaita. Onneksi hän ei ehtinyt vasta, koska poika juoksi eteen päin nopeammin, jostakin syystä. Kyllä hän oli vainunnut jotain pahaa edessä ja vieressä. Nyt hän oli ainakin hetken huoletta ja miettiä mitä voisi oiken vastata pojan sanomiseen. Tatu vaihtoi juoksemista toiseen suuntaan mistä oli kulut paha tömistys. Todella selvästi kuului hänen korvissaansa. Hän juoksi maltamatta toiseen suuntaan ja lisäsi hölkääämistä samalle tasolle missä poika juoksi hetki sitten. Tatu ei ikinä olisi halunnut jäädä minnekkään ristituleen mihin hän oli juuri nyt pojan seurassa.

Kristian murskasi vastustajansa kappaleiksi hetkessä hän oli vahva paljain käsin taistelija. Hän oli kuitenkin hullu ja hekotti koko ajan. Hän meni siihen suuntaan missä susi oli hän oli veren peittämä varsinkin käsistään mutta se oli luonnollista hänelle hän piti tappo lukunsa 666 per vuosi ei sen enempää eikä vähempää. Hänen tappo määränsä oli nyt jo todella suuri ja kasvaisi aina vain kunnes hän lopulta tappaisi kaikki hyvikset. Hän halusi tappaa hän halusi tuhota kaiken pahan (eli hyvän). Hän oli täällä tappajana.

Hän ajatteli hieman, että eikö pojanäiti sano yhtään mitään. Oikeastaan oma äiti voisi hylätä tuommoisen lapsensa takia. Nopeasti hänen nopeus laantui, vaikka oli juuri lisännyt vauhtia. Vauhti hiipui kävelemiseen. Vaikka ympäristö oli aika huonon ja ruman näköinen niin Tatu katsoi uteliaana tätä metsää ja mietiskeli minkälainen metsä tämä on ollut ennen. Se olisi todella kaunista katseltavaa, kuin tämmöisenä. Hetken katseltuaan niin hän siirtyi uudemman kerran hölkään.

Kristian virnisti ja lähti naisen perään hän oli hullu hänen silmistään loimusi hulluutta ja äänestään nousi hulluus esiin. Hän oli täysi sekopää. Häntä ei varmasti voinut enää tehdä muuta kuin lukita tyrmään. Hän oli liian sekaisin ollakseen enää ihminen hän oli hullu. Hän lähti naisen perään hän saattaisi käydä tämänkin kimppuun nyt kun oli aivan sekaisin hän nauroi ääneen hullun naurua ja käveli kohti naista hänen silmistään oli tullut killuvat ja vain yksi asia oli hänen mielessään ja se oli tappaminen. Hän aikoi tappaa tuon.

Nainen pysähtyi ja käänsi katseensä poikaa, joka näytti hullulta. Hän tiesi, että poika tuli murhaamaan hänet, jos saisi kiinni.
" Eli ajattelit tappaa minut. " Tatu sanoi.
Sanottuaan paikallaan niin hän lähti juoksemaan kuin vampyyri. Katsoessaan poikaa ruskea silmät olivat muuttuneet keltaiseksi. Juoksu oli todella nopea, kuin mitä edellistä juoksuun verattuna.

//Lyhyt//

"totta kai" Kristian totesi ja juoksi kepeästi vauhdin perässä hän pystyisi juoksemaan tuon kanssa 900km/h sitten hän alkaisi varoa liikaa vauhdin nostoa koska se vei voimia liikaa hän oli nopeampi luultavasti kuin tuo ottaen huomioon Judgejen veren joka oli todellakin hyödyllistä normaali ihmiselle 100km/h oli maksimi Judgeille äänivallin ylitys hänen voimillaan äänivallin ylitys oli mahdoton koska hänelle ei opetettu Judgejen saloja. Hän tiesi Edin pystyvän siihen mutta se veisi liikaa voimaa joten tämä selkeästi vältti sitä.

//lyhyt//

Kuulolla hän kuunteli pojan liikkumista. Naisen silmät olivat erittäin keltaiset silmät. Nopeasti tuli valkoinen terävä kirkas valo. Nainen oli hypännyt ja venyttänyt teensä, kun kirkas valkoinen valo tuli esille. Harvat osasivat tehdä valon, kun muuttuivat. Ponnistuksen laskeudessaan nainen oli susi. Suden muodossa hänen juoksunsa vai voimistui juoksemaan pakoon. Vaikka susi on petoeläin, mutta kyllä sudet juoksevat pakoon tarvittaessaan. Ruskeat suden silmät katsoivat eteen ja korvat olivat luimussa.

Kristianille nousi hymy huulille ja hän nosti vauhtiaan niin että pysyisi suden perässä hän halusi tappaa tuon. Hän halusi tuhota tuon mahdollisimman pian. Hän halusi murskata tuon. Hänen hulluutensa kasvoi ja hän nauroi aina vain lujempaa "miksi noin totinen?" hän huusi ja lisäsi vauhtiaan taas. Hän hymyili ja nauroi hullun lailla hänen silmänsä loistivat hänen ajatuksensa olivat vain tappamisessa. Hän ei keskittynyt jalkoihinsa mikä voisi olla vaarallista mutta hän oli hullu. Hänen silmänsä leimusivat ja hänen kehonsa pahuus vapautui.

Pojan nauru sai kuulla todella pitkää, mutta välillä todella lähellään. Tatu lisäsi juoksumistaansa. Kuitenkaan hän ei kuullut mitä oikein poika huusi sille kysymyksen. Hän keskittyi juoksemaan pakoon tuosta nilvijäisessä.

Kristian katsoi tuon pakenemista pysähtyi ja lähti toiseen suuntaan. Se varmisti hänelle mahdollisuuden paeta. Hän kun oli normaalisti todella laiska niin ei hän tuota jaksanut jahdata hän lähti noin 900km/h toiseen suuntaan hän aisti hitaan mutta ison pahan auran ja värväisi tai tappaisi sen vuorostaan. Hän oli tappaja.

//se taisi olla siinä.//

Tatu huomasi, kun poika ei enään juossut hänen perässäänsä. Pysähtyessään valkoinen kirkas valo tuli ja susi oli muuttunut ihmiseksi. Hän katsoi poika keltaisilla silmillään. Hän oli kiitollinen siitä pojalle, että hän antoi hänelle elämää, vaikka tulisi tukalaa siitä asiasta. Elämä oli vielä naisen edessä ja samoin pojalla. Hän oli hyvin iloinen, että hän saa jatkaa elämäänsä. Nopeasti hän jatkoi matkaansa hölkäten eteen päin.

//Niin se taitaa olla//